Enkelipoika

enkä voi edes kuvitella miten sinusta tuntuu. En osaa lohduttaa sen paremmin kuin päivä kerrallaan ja ajasta tulee ystäväsi. Halit,
Paloma

Lämpimästi ja sydämestä.
Kukaan ei löydä oikeita lohdutuksen sanoja.Rankkaa,
ja niin väärin.Usko yläkertaan horjuu....
:(

mitä kuvitella saattaa. Surulliseksi tulen aina näistä. Ehkä enempi näin isoäitinä osaa tuntea nämä asiat. Ei itse odottaessaan osannut paljon pelätä edes. Tyttäreni oli viikkoja sairaalaassa odottaessaan kaksosia. Elettiin hetkestä hetkeen, kaikki päättyi onnellisesti silloin kuitenkin. Mutta monenlaista ehtii miettiä.

Suru on sinulla moninkertainen, menetetystä lapsesta ja tuska oman lapsen surun edessä...

Nykyään puhutaan näistä ja se on minusta oikein. viimeisessä Perhe-lehdessäkin oli juttu. Tosi koskettavaa, vaikea lukea mutta luen silti niitä.
Kirjojakin tehdään ennen niin vaietusta asiasta. Tiedän ettei surun keskellä kirjoja kaipaa, on vain elettävä läpi jotenkin. Mutta ehkä jos joku muu ajattelisi asiaa...


En ole lukenut mutta ehkä aiheesta

< Teresa Laine-Puhakainen


Liian lyhyt elämä

Kirja surusta ja hiljaisuudesta


Yhtäkkiä tapahtuu käsittämätön: lapsi kuolee. Kaiken piti olla hyvin, perheeseen oli syntymässä kolmas lapsi, oli kesä ja vauvanvaatteet odottivat valmiina. Sitten tuli suru. Varoittamatta ja lupaa kysymättä. Miten tästä eteenpäin? Kirjailija käsittelee kokemustaan surusta syvällisesti ja itseään säästelemättä. Surukirja pohtii suremista myös yksilötasoa laajemmin ja ihmettelee yhteiskuntaamme, missä pienille ihmisille ja suurille tunteille on liian vähän tilaa. >

Voimia sinulle ja tyttärellesi ja kaikille läheisillenne. Suru koskettaa niin isoa joukkoa.
Päivä vain ja hetki kerrallansa... olen itkenyt joidenkin ystävien ihan viime hetken raskauden aikana tapahtunutta vauvan kuolemaa ... kohtuun. Jokainen keskenmeno tai vauvan kuolema synnytyksessä tai lapsen kuolema, tapaturmaisesti tai vaikean sairauden vuoksi, on raskas kokemus...
Joissakin seurakunnissa on sururyhmiä myös "tyhjän sylin äideille...", joissa käsitellään sitä surua, joka tulee kun tuota lasta ei saakaan pitää koskaan sylissään. Toivon, että sairaalassa on osaavaa henkilökuntaa, joka osaa hoitaa tytärtäsi eteenpäin surun kekskeltä ... keskenmenon jälkeen tulee suuri hormonaalinen muutoskin ja se voi laukaista syvän masennuksen ... suosittelen sitä sururyhmää teille koko perhekunnalle...

Voimia ja siunausta !

Tiedän miltä se tuntuu.

Elämän kiemuroita ei ymmärrä, jatkuvasti olemme kysymyksen - miksi? - äärellä.
Klisee, kenellekään ei anneta enempää kuormaa kuin jaksaa kantaa, tuntuu vaan pahalta kun tuska sydämessä on suuri.
Aika parantaa, on kuin isku silloin kun aika tuntuu kokonaan pysähtyneen.
Itse saan voimia läheisten rakkaudesta.
Haluan sulkea myös teidät rakkauden syliin.

JALANJÄLJET

Eräänä yönä mies näki unen.
Hän oli kävelemässä rannalla Luojamme kanssa,
kun taivaalle välähti näkymiä hänen elämästään.
Jokaisessa näkymässä hän huomasi kahdet jalanjäljet hiekassa;
toiset hänen omansa
ja toiset Luojamme jalanjäljet.
Ennen kuin viimeiset näkymät hänen elämästään
tulivat esille, hän katsoi jalanjälkiä hiekassa.
Hän huomasi, että monta kertaa matkan varrella
oli vain yhdet jäljet hiekassa.
Hän huomasi, että jäljet puuttuivat juuri
niinä aikoina, jolloin hänellä oli ollut
elämässään kaikkein vaikeinta.
Tämä vaivasi häntä kovasti,
joten hän kysyi sitä Luojalta.
”Luoja, kun päätin seurata Sinua,
sanoit kulkevasi mukanani joka askeleella.
Nyt kuitenkin huomaan, että elämäni vaikeimpina aikoina
hiekassa on vain yhdet jalanjäljet.
En ymmärrä, miksi hylkäsit minut silloin,
kun Sinua eniten tarvitsin.”
Luoja vastasi, ”Rakas lapseni, rakastan sinua
enkä milloinkaan hylkäsi sinua.
Vaikeina aikoina, jolloin näit vain yhdet jalanjäljet
hiekassa, minä kannoin sinua.”

Täältä menin eilen palstalle 'kuolema ja suru'viivyin pitkään näissä mietteissä.

Ei aloittajalle niinkään, mutta muille...mitä mieltä olette netissä olevasta kuolleena syntyneiden lasten kuvasivustosta? En pane sitä tähän, koska saattaa joitain järkyttää, kuten siellä joku sanoi että 'meni yöunet'. Katselin niitä, ei mennyt yöunet, monet olivat jopa kauniita. Joku harmitteli, ettei ollut ottanut lapsestaan kuvaa. Olen myös kuullut tyttäreltäni, että olisi "adressi" sivuston poistamisen puolesta.
Ihan vaan sillä, että tällaista kaikkea uutta on nykyään mahdollista tehdä. Miltä teistä tuntuisi?