Luin aamun Hesarista Karjalan kielestä ja sen säilymisestä.

Minkä päivän Hesari?

Karjal Žurnualu, Suomen karjalankielisten verkkolehti:

http://verkolehti.karjal.fi/

Ylen karjalankieliset uutiset:

http://yle.fi/uutiset/pohjois-karjala/karjalakse/

Oma Mua-lehti (Karjalan tasavallassa Venäjällä):

http://www.omamua.rkperiodika.ru/

Huogehel ostin ga kallehel myön

Oman valgien vällyön...

https://www.youtube.com/watch?v=UzbI0nvdG0I

Heli Keinonen - Ruskie Neitsyt, Valgie Neitsyt

https://www.youtube.com/watch?v=Cj1uJY9htDg

Puhuiko mummosi tai pappasi hassusti? Hän saattoi vaieta omasta äidinkielestään

http://yle.fi/uutiset/puhuiko_mummosi_tai_pappasi_hassusti_han_saattoi_vaieta_omasta_aidinkielestaan/8238882

Kiännä! Itä-Suomen yliopistossa toimiva koulutus-, tutkimus-, ja käännöshanke, jolla tuetaan karjalan kielen elvyttämistä

http://kianna-hanke.blogspot.fi/

HS Mielipide 30.9.2010

Ruotsi ei ole Suomessa alkuperäiskieli

" - -. Alkuperäiskieliksi kutsutaan vanhimpia tunnettuja, jollakin alueella puhuttavia kieliä. Suomen alkuperäiskieleksi tunnustetaan perustuslaissa saamen kieli (siis pohjoissaame, inarinsaame ja kolttasaame). Suomessa puhutaan vanhastaan myös kahta autoktonista eli kotoperäistä kieltä: perustuslaissa toiseksi kansalliskieleksemme määriteltyä suomen kieltä sekä Suomen ainoaa kotoperäistä vähemmistökieltä, karjalaa, joka näyttää unohtuneen Arffmanin vähemmistökielten listasta. Kielen kotoperäisyydellä tarkoitetaan, että sitä on puhuttu jossakin maassa tai jollakin alueella "aina". - -. Historialliselta taustaltaan ruotsi on Suomessa alloktoninen eli muualta tullut kieli. Alloktonisuus ei millään tavoin vähennä ruotsin kielen merkitystä Suomen kielimaiseman historiallisesti vakiintuneena ja keskeisenä osana."

Rino Grünthal

Johanna Laakso

Anneli Sarhimaa

professoreita

Euroopan komission rahoittama Eldia-projekti

(European Language Diversity for All)

Karjalan kielestä on viime aikoina keskusteltu Pohjois-Karjalassa kotiseutualuehankkeen ja katukylttialoitteen vuoksi yleisönosastoja myöten. Kieli itsessään tunnetaan kuitenkin suomalaisten keskuudessa epämääräisesti. Kun puhutaan karjalasta tai ”Karjalan murteesta”, tarkoitetaan usein suomen itämurteita: Etelä-Karjalan tai Karjalan kannaksen kaakkoismurteita tai Pohjois-Karjalan savolaismurteita. Karjala ei kuitenkaan ole suomen murre vaan erillinen suomen sukukieli, jota on puhuttu ja puhutaan sekä Venäjällä että Suomessa. Karjala muistuttaa tosin paljon suomen itämurteita, sillä molemmat kielimuodot polveutuvat yhteisestä muinaiskarjalasta.

Suomessa karjalan puhujia on erityisesti Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon maakunnissa. Heidän sukujuurensa ovat Raja-Karjalassa, jonka Suomi luovutti sotien jälkeen Neuvostoliitolle. Kaikkiaan luovutetuilta alueilta tuli noin 430 000 evakkoa, joita nimitetään yleisesti siirtokarjalaisiksi. Nimitys on kielen kannalta harhaanjohtava, sillä suurin osa evakoista oli suomen kaakkoismurteiden puhujia; rajakarjalaisia karjalan kielen puhujia oli vain noin 29 000.

Vaikka Pohjois-Karjala on yksi karjalan kielen puhuma-alueista, monikaan joensuulainen ei ole kuullut karjalaa esimerkiksi kaupungilla liikkuessaan. Syynä on se, että karjala on ollut lähinnä perheiden ja suvun parissa käytetty kieli. Lisäksi monet nuorempien polvien rajakarjalaisista ovat omaksuneet karjalan vain osittain. Aikuisiässä Raja-Karjalasta muuttaneet siirtokarjalaiset ovat säilyttäneet äidinkielensä parhaiten, mutta tämä ikäpolvi on jo lähes kadonnut. Heidän lapsensa omaksuivat uudella asuinalueella nopeasti suomen kielen.

Vuosina 2013–2014 haastattelimme rajakarjalaistaustaisia pohjoiskarjalaisia saadaksemme selville, missä määrin karjalaa vielä muistetaan. Haastateltujen sukujuuret olivat Impilahdella, Salmissa, Suistamolla, Suojärvellä ja Ilomantsin itäkylissä. Kuulimme monenlaisia kertomuksia karjalankielisten sopeutumisesta suomenkielisten joukkoon. Tavallista oli, että sodan jälkeen karjalaa käytettiin kotikielenä mutta uusien naapureiden kanssa pyrittiin puhumaan suomea. Vanhimmat siirtolaiset puhuivat karjalaa kaikissa tilanteissa, eikä ollut tavatonta, että asioitaessa uudella asuinpaikalla tarvittiin nuorempaa perheenjäsentä tulkiksi. Koulussa karjalankielisiä lapsia saatettiin kiusata ja nimitellä, mikä nopeutti kielenvaihtoa suomeen.

Useimmat haastateltavamme muistivat lapsuudestaan ainakin yksittäisiä karjalankielisiä sanoja, kuten kartohka (peruna), riehtilä (paistinpannu) ja karzina (kellari). Monet muistivat pitempiäkin sanontoja, esimerkiksi hyväst jiäkeä (näkemiin), tulgoahai perttih (käykää sisään), a mis on muila (no missä on saippua) tai mäne matkuah siit (mene matkoihisi). Eräät pystyivät eläytymään vanhojen sukulaistensa rooliin ja improvisoimaan jopa kokonaisia keskusteluja karjalaksi, ja yksi haastateltavistamme puhui koko ajan karjalaa, vaikka haastattelija puhui suomea.

Monet haastateltavat sanoivat, että eivät osaa puhua karjalaa, mutta heidän tuottamansa muistelut kuitenkin osoittavat, että karjalan kieli elää vielä useimpien mielessä enemmän tai vähemmän vahvoina muistikuvina. Karjala on nykyisellään vakavasti uhanalainen kieli, mutta kielen tulevaisuus ei kuitenkaan ole toivoton. Pohjois-Karjalassakin voi edelleen edes silloin tällöin paissa karjalakši (puhua karjalaksi).

Marjatta Palander on suomen kielen professori ja Helka Riionheimo suomen kielen yliopistonlehtori Itä-Suomen yliopistossa, Joensuun kampuksella.

Kirjoitus on julkaistu sanomalehti Karjalaisessa 13.3.2016.

https://crosslingolkkari.wordpress.com/2016/03/15/paivystavat-humanistit-marjatta-palander-and-helka-riionheimo-kasittelevat-karjalan-kielta-pohjois-karjalassa/

Karjalan kielen saaminen perustuslakiin-kansalaisaloitteen tukiryhmä

https://www.facebook.com/Karjalan-kielen-saaminen-perustuslakiin-kansalaisaloitteen-tukiryhmä-159307107782367

Kurjas Karjalas on hyvä olla ---

https://www.youtube.com/watch?v=SXXX9mHX0RI

Eilisestä Hesarista luettua:

http://www.hs.fi/paivanlehti/28022017/art-2000005106171.html