Hei!
Olemme mieheni kanssa ottamassa koiranpentua ja koiraa lisäämään elämäämme sisältöä. Haluaisitteko jakaa kokemuksia siitä miten koira on vaikuttanut parisuhteeseenne? Onko parantanut vai huonontanut?
Olemme mieheni kanssa ottamassa koiranpentua ja koiraa lisäämään elämäämme sisältöä. Haluaisitteko jakaa kokemuksia siitä miten koira on vaikuttanut parisuhteeseenne? Onko parantanut vai huonontanut?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Huononsi, koska silloinen kumppani ei oikeasti tykännyt eläimistä ja tuli kaamean mustasukkaiseksi koiralle. Onneksi tiemme erkanivat :)
Mutta ei se ainakaan huononna, jos toinenkin oikeasti välittää ja tykkää eläimistä, tai ainakin näin luulisin ja näin itselläni on asiat menneet, satavarmahan ei kai kukaan voi olla.
..Nyt varmaan ainakin lähteä siitä,että MOLEMMAT haluavat ottaa koiranpennun.
Mikäli näin on niin =-) Kyllä meillä ainakin "parantanut"suhdetta..löytynyt uusia kavereita,tuo iloa ja säännöllisyyttä elämään,liikunta lisääntynyt jne.
Mutta mikäli toinen osapuoli ei välitä niin epäilen,että varmasti tuo mukanaan vain harmia niinkuin täällä aikaisemmin oli joku kirjoittanut,että mies ei koirista pidä ja he ovat vuosikaudet riidelleet ja nainen oli surullinen mutta näin he jatkoivat eteenpäin silti,surullista.
naisella oli koira ja mies käytti kaiken aikansa valittamiseen koirasta..nainen ei kuitenkaan miestä jättänyt ilmeisesti..?tuossapa taisi olla linkki k.o keskusteluun
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=102&conference=4500000000001523&posting=22000000027214912
ole ongelmaa siitä, etteikö jompikumpi hyväksyisi koiraa. Hyvä.
Entäs onko rotu jo päätetty, oletteko yksimielisiä rodun suhteen?
Päättäkää myös yhteisistä pelisäännöistä pennun/koiran kasvatuksessa ja hoidossa yleensä. Se on todella tärkeä asia. Toinen ei saa lipsua siinä, missä toinen on ehdoton, ja mitä on sovittu. Säännöt on sovittava ja otettava tietenkin huomioon koiran rotu ja luonne.
Vielä jos päätätte ja sovitte yhdessä harrastetaanko koiran kanssa jotain ja jos, niin mitä. Kumpi harrastaa vai molemmat..
Pennun ottaminen on hyvin pitkälle kuin toisi vauvan taloon, ja kasvattaisi siitä yhteiskuntakelpoisen nuoren aikuisen.
Kun meille tuli eka yhteinen koira niin mies sanoi,että se ei sit nuku sängyssä eikä pöydästä anneta mitään. No ei mennyt aikaakaan kun koira nukku sängyssä ja ruokapöydästä sai makupaloja.
Nyt on 3 koiraa sängyssä nukkumassa. Joten yhteiset pelisäännöt on todellakin hyvä olla :):)
Koirat ei ole muuttanut parisuhdetta. Ja meillä koirat on meidän molempien nimellä.
mielin että vaikka koiran otto perheeseemme oli TÄYSIN yksimielinen päätös, on koira leimaantunut minuun enemmän ja miestäni se välillä selvästi enemmän harmittaa. ja Näin ollen ollaankin jotain outoa kiertotietä pitkin päädytty siihen, että minä kuitenkin vastaan koirasta enemmissä määrin, eli pääosin vastuu koirasta on jäänyt minulle.
tällä hetkellä kaksikin koiraa. Kummatkin koirat on hankittu enemmän minun, kuin puolisoni toimesta. Enne kuin ensimmäinen koira tuli,oli koiran hankinnasta puhuttu paljon ja suunniteltu yms. ja sitten kun aloin katsella mistä koiran hankkisimme,puolisoni sanoi ettei ollut valmistautunut ja että "eihän sitä ollut tarkoitus vielä hankkia" yms. Hän kuitenkin hyväksyi asian, että koira tulee. Tämä ensimmäinen koira oli siinä mielessä parantava tekijä suhteellemme, että kun kumpikin oli sen hoitoon sitoutunut ja kummatkin olivat innostuneita opettamaan sille kaikkea ju muutenkin sen hoitaminen oli mielenkiintoista. Nyt tilanne tämän ensimmäisen koiran kohdalla on se, että koira on osoittautunut erittäin kovapäiseksi ja oikeaksi rasavilliksi ja puolisoni menettää hermonsa sen kanssa liian usein,tämä aiheuttaa minussa mielipahaa ja asiasta tulee usein riitaa.
No,toisen koiran ottamisesta puhuttiin sitten myöhemmin.Minä etsin meille koiran ja kysyin että otetaanko.Puolison vastustelu oli taas huomattavaa,"eihän sitä vielä pitänyt hankkia,vaan sitten kun ensimmäinen on vanhempi..minä kun en jaksaisi taas sitä sisäsiisteysrumbaa,se valvottaa niin paljon.."yms. Toinen koira meille kuitenkin tuli.
Tämä toinen on paljon helpompi tapaus kuin ensimmäisemme,eli tämä koira ei aiheuta niin paljoa riitaa:) Kuitenkin koira nro.2 on jonkin verran pureskellut vuokrakämppämme listoja jaa seiniä yms. sekä omia huonekalujamme joten tämä asia saa puolisoni hermot kireälle.
Eli siis vastaus on,että koirat ovat niin parantaneet kuin huonontameet suhdettamme. Ehkä enemmän huonontaneet. Valitettavasti :(
Puolisoni ei ole yhtä lailla koiraihminen kuin minä,se on luultavasti se suurin ongelma. Puolisoni on myös välillä ollut ns. "mustasukkainen" koirille eikä ole mielissään siitä että pienempi koiramme on enemmän kiintynyt minuun kuin häneen.
Eli tarkkaan kannattaa harkita:) Onnea!
kaikkein tärkein asia. Jos otatte esim rotukoiran, niin päättäkää kumman nimille se tulee, ihan vaan siksi että jos tienne joskus eroavat, niin koira jää sitten omistajalle.
Tuo on siksi tärkeä asia ettei tule näitä -luovutaan koirasta muuttuneiden olosuhteiden vuoksi.
siinä mielessä, että toinen ei osaa pysyä samoissa säännöissä koirien kanssa. Eli skismaa syntyy, mutta mun ne nyt onkin tavallaan enemmän,vaikka koko perheen ne silti on...
Hei!
Kiitos vastauksista. Minun mieheni innostuu tuosta koiran otosta koko ajan enemmän ja enemmän. Rotukoira otetaan -ja kiitos vinkistä otan sen omille nimilleni, niin ei tule tappelua erotessa.
Koiran ottamista ollaan sunniteltu n6yt 1 vuosi ja koira otetaan vasta ensikeväänä niin on keritty keskustella tarpeeksi. Kahteen kasvattajaan olen jo tutustunut.
Hyviä kesiä! :D