kamalat opettajienhuoneet

Meidän koulussa taitaa olla hyvä henki, joskin jokunen vastarannankiiski yrittää välillä tehdä kaikesta arvovaltakysymyksen. Mutta siis on se mahdollista, että hyväkin henki vallitsee.

Mutta sinänsä opettajan on kyllä paskaa porukkaa, joukossa on todella paljon itsetunto- yms. ongelmaisia.

Olen nyt toista kertaa töissä koulussa ja muissa kuin opetus tehtävissä. Ilmapiiri molemmissa paikoissa ihan perseestä. V-lua, kyräilyä seläntakana, muita työntekijöitä ei arvosteta ollenkaan, tosin uudet opettajatkaan ei pääse näihin pieniin piireihin sisään..

Nooh, onneksi sopimus loppuu kohta ja uudet tuulet elämään. Eikä enää koskaan tätä ylimielisten ihmisten v-lua.

En ole vielä maisteri ja olen vetkutellut valmistumista äitiyslomien ym välivuosien kanssa.

Olen toiminut opettajana yli vuosikymmenen niin, että pisin sijaisuus oli 8 kk ja lyhin 1 päivä. Ala-asteella, yläasteella, lukiossa ja aikuisoppilaitoksessa.

Leimallisin asia aiheeseen nähden on ollut se, että ihmiset ovat niin koulutettuja ja fiksuja ja ehkä herkkiäkin, että nimenomaan kaikkea kiusaamista ja negatiivisuutta pyritään välttämään. Ja mikä kunnioitettavinta, jo etukäteen.

Kaikkea henkilökuntaa sijaisista keittäjiin kohdellaan "ylihuolehtivasti" heti taloon tulosta alkaen. Jos olet muualla palaverin t.vast. osuessa pitää joku erityisen huolen, että tiedät mitä päätettiin, suunniteltiin, muutettiin.

Vaikkei sillä niin väliä olisikaan, jos tiedätte mitä tarkoitan.

Poikkeuksia löytyy, mutta kokeneelle ei mitenkään satuttavia. Valtaosa hyviä ihmisiä.

Tämän kerron siksi, että näen sen arvon nyt, kun olen ensi kertaa sellaisessa paikassa missä kaikki on päälaellaan. Sairaan rehtorin myötä koko yhteisö on aivan hulluina kakoina, ja lapset tietenkin kärsivät myös. Joitain opettajia on aiemmin poistunut burnoutlomien kautta.

Olenkohan ollut onnekas vai mitä, mutta osaan antaa suuren arvon kaikille entisille kouluille vasta nyt.

Mielestäni ei voi sanoa kamalat opettajanhuoneet, ennen kuin on nähnyt ainakin kymmenen. Väitän, että opettajat ovat niin sivistynyttä joukkoa (vaikka kirjavaakin), että se menee yli sen skeidan, mitä ihmisessä tietenkin asustaa. Siis tietenkin sillä varauksella, että

a) opettajanhuone on riittävän isolukuinen
b) o. ei ole eristynyt, ummehtunut, vailla vaihtuviakin kasvoja
c) rehtori ei ole henkisesti sairas

Taitaa Vihtorin mielipide olla turhautuneen oppilaan kirjoittama provo. Opettaja osaa kirjoittaa välilyönnin välimerkin jälkeen eikä luultavasti kutsu opettajainhuonetta opettajienhuoneeksi.

Minun kokemistani työpaikoista opetustyössä on parhaat työntekijöiden (=opettajien) väliset suhteet. Huonommin asiat olivat esim. paperiteollisuudessa (uusien/nuorten työntekijöiden reilu "mopottaminen" ja etujen kahmiminen vanhoille), postissa (keskenään täydessä sotatilassa olevia kuppikuntia) ja korkeakoulun tutkimusyhteisössä (hirveä kilpailu ja sen seurauksena juonittelu toisten mustamaalaamiseksi).

Vaan toki meiltäkin löytyy joskus ongelmia - ilmapiiriltään ihan täydellistä työpaikkaa ei taida olla muilla kuin niillä, jotka ovat yksin omassa yrityksessään.

Opiskeluaikoina tein luokanopettajan sijaisuuksia ja samat ovat kokemukset. Nyt olen aikuiskuouluttajana eikä meillä ole opettajanhuonetta. Tämä on vain etu. Kouluttajilla on omat työhuoneet ja silti teemme yhteistyötä. Mutta nuo luokanopettajamuistot... huh huh. Palkka kahdeksan tonnia vanhaa bruttona (nykyisin kolme tuhatta euroa) ja se hierarkia sillä luokanopettajpiireissä. Voi kamala. Ja vanhat oli pahimpia mutta myös nuorissa löytyi todella putkinäköisiä tyyppejä. Ja rehtori oli kuin tuuliviiri. Vanhat märisevät harmooninsoittajat määräsivät menon. YÖK YÖK ja yök.

Entäs jos keskittyisitte työntekoon välituntien ajaksi,eikös välitunnit ole sitä varten että niillä valmistaudutaan tulevaan tuntiin.Ai niin,eihän siinä ole mitään valmistelemista,sen kerkeää tehdä kun menee luokkaan,kirjoittelee siinä sitten kaikki tarpeelliset,antaa oppilaitten meluta sen aikaa.