Jos voisin olla jollekkin avuksi,kerron oman asiani.Olen ollu paljon murheellinen,ahdistetu,alaspainettu.Oon kuunnellu ja puhunu.lukenu ja kirijoittannut.katsellut ja ollu vaan silmät kiinni.Apua en vaan mistään löytänyt.Kunnes kuulin laulun: Olen särkynyt saviruukku.Palapalalta murruin pois,vain ihmettelin ja itkin,en millään murtunut ois...tiiättä laulun.Se kosketti ja alkoi vaikuttaan,tajusin,Vain Jumala voi tehä rikotusta ehjän.Ihminen voi yrittää teipata,liimata,sovitella palasia..ne ei kuitenkaa kestä käytössä.Vain savenvalaja voi korjata rikkimenneen.Ja sillon alkaa uusi laulu,syömmesä soimaan,kiitosvirsi.Kenenkään muun tykö ei murheellisen tarvii mennä,Herra sinulla on ijankaikkisen elämän sanat.Se auttoi minua,toimii varmasti sinullekkin,sillon kun tulee se pahapäivä.
Kenelle voisin..
sydämestä!!!!!!!!!!!!!!!!!!...
11519
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Olin päättänyt pyhästi kadota tältä palstalta ikuisiksi ajoiksi. Viestisi sai kuitenkin minut pyörtämään taas kerran aikomukseni. Olen iloinen puolestasi. Ihan älyttömän, mielettömän, suunnattoman iloinen. Mahdatko oikein tajutakaan miten rikas ihminen sinä olet? Taidat tajuta. Onnittelut sille!
Olen seuraillut näitä kirjoituksia ja sinulla on ollut hienot ja asialliset jutut, miksi siis meinasit ehdä katoamistempun? Vai joko sinäkin sait lokaa silmilles, asiallisuudesta huolimatta?
Oonko käsittänyt väärin, että edustat valtaväkeä(niin itsekkin), onko sinua alkanut ottaa nämä valkolaisrasistisetkin(ja muut) jutut ottaa päähän vai miksi häipyminen mielessä.
Älä mene pois, täällä joku vasta mainitsi että tykkää sinun kirjoituksista ja ei niissä tosiaan ole mitään huonoa ollutkaan.Viisaita ja asiallisia kirjoituksia.
lähde pois ja jätä kirjoittelemista. On niin mu-kavan hauska lukea mitteitäsi ja ajatuksiasi. Ih-misinä olemme kaikki samanlaisia, pikku " tölväi-systä" ei kannata välittää ja ne on osattava jät-tää omaan arvoonsa.
Kyllähän täällä on sellaisiakin kirjoituksia, et-tä hatusta ( jos sellainen olisi ) saisi pitää kiinni. Tälle "savipalaselle", joka on löytänyt itsensä ja Jumalansa,menestystä jatkossakin niin kuin myös Sinulle ja kaikille meille horjuvasti taapertaville.
Ps jatka siis pieni kulkija kirjoittelua,ota rohkeasti kantaa.
Päätä särkee ja potuttaa. Lähinnä oma tyhmyyteni ja sinisilmäisyyteni. Ottaa aivoon se miten voimaton olen, suurista sanoista huolimatta.
Eikös nämä suuret taiteilijat uhoa iltiksen sivuilla, että sama se mitä puhutaan, kunhan vaan puhutaan. En ole taiteilija ensinkään. Ei minua hirveesti häiritse, vaikka välillä tulee tuota lokaakin tuutin täydeltä. En ole kyllä ihan kovaksi keitettykään sen suhteen. Välillä se väsyttää ja kummastuttaa.
Kiitos kauniista sanoista. En taida kovin kauaksi karata. Taidan olla sen verran jumiutunut tähän palstaan. Luoja yksin tietää miksi. Eli tykkään, että täällä on moneen muuhun verrattuna aika vauhdikasta, välillä aitoa ja rehellistäkin puhetta ja pulinaa. Sitä ei kannata menettää. Hyvää (valoisaa) kesää!
oikein helpottaa että jollakin on sanoissa
onnen kyyneleet!
Sinulla on viisaita ja pohdiskelevia, hyviä ja ajatuksia herättäviä kirjoituksia. Sellaisia tarvitaan, jokainen tälläinen poislähtenyt on suuri menetys. Itsekin lähdin kerran pois, mutta tosiaan, palsta on mennyt sen verran veriin että oli pakko palata takaisin. Ei kannata välittää, vaikka saisikin joskus täällä takkiinsa, kaikkia ei voi millään miellyttää.
Ja viestiketjun aloittajalle: jokainen meistä särkyy elämänsä varsitiellä, Jumalan avulla on mahdollisuus eheytyä. Siunausta Sinulle!
t. Mirkku
.....
kiitos.
Tässä kokonaisuudessaan laulun sanat:
Olen särkynyt saviruukku,
pala palalta murtunut pois.
Vain ihmettelin ja itkin,
en en millään murtunut ois.
Sinä Herra minut murskasit,
vaan talletit kaikki palat.
Niin paljon minua rakastit,
tahdoit uutta kokonaan.
Anna savelle uusi muoto,
tee minusta uusi ruukku.
Niin rakkautesi nyt näytät,
taas murtunutta käytät.
Tahdon kertoa särkyneille,
ei siruja heitetä pois.
Kallista halpa savinkin
Mestarin kädessä ois.
Niin saviastia on herkkä menemään rikki..Minulla oli onkelmia ihmissuhteessa,tulin petetyksi.Katkeroidun vuosiksi..Ja tiedäkkö,minä itse siittä kärsin,tuo loukkaaja meni vaa täyttähöyryä uusiin seikkailuihin.Kunnes tajusin että ANNA ANTEEKS,päästä irti asiasta,vapauta oma ittens..Kun ajatus sai laskia sydämeen asti,tunsin Jumalan rakkauden ja rakkaus sulattaa jään.Kun nään tuon tyypin,entunne vihaa,katkeruutta,en mitään häntä kohtaan,minä voin tervehtiä häntä ja rukoilla puolestaan,Jumala hoitaa lopun.Näin minä tulin autetuksi ja tärkeintä,vapauvuin ITSE.
...tuhka on kuitenkin kaiken polttanut poroksi,
katsoin kahvipurkkiin kas
mustaa pientä kuin kiviä, mitä mitä
tuhkasta nousee aamu, aamu uus tuli -tuli se-
eh´kä elämä on siivet, feenix lintu nousi aina tuhkasta!
ehkä kaikki meidän ihmisen elämässä on
kaikkialla aika samaa,
(rakkaudeton janoaa hyväksyntää, huolenpitoa, toivomme että olemme jollekin jonkin arvoisia itsenämme) ja tunteet kuolee, haaveet haihtuu, jokin huutaa ja kohtaa jossakin jonkin ihmisen, merkityksen ja tasaantuu saavuttaa onnen-itsensä-
ONKO RIKKAAMPAA KUN RAKASTAA, antaa omistaa?
joku jolla on edes avoimet kädet että kun en tiedä itseänikään ,jäljelle jää elämää toivoa ihmisenä olemisen kaipuu tunne, tieto toisesta merkittävästä ihmisestä tai
yleensäkin että kaikella elämällä on merkityksensä,
osansa maailman menoa.
lupa elää.
yhteisistä asioista
ystävistä saadusta tuesta ja muistoina
toivo kasvaa .toivo elämää kantavasta uskomisesta.
ja kun ei millään avaa silmäänsä mutta miten sitä ryytyneenä jaksaa odottaa hyvää huomistakaan!
VIelä on yksi joka on yläpuolella kaiken, avaruus ja sen tähtien kannattajat.
enkelinä elämäntiellä ovat moninaiset kyynelten aiheet, moitteiden haavoja hoitelevien päivien aurinkoiseksi muuttuvat aamut, jolloin verhojen avaajia tarvitsin, jonka verkot ovat olleet koskemattomia. josta kuulin linnun laulua jonka toivomana nostin katsettani ja näin silmäsi
nauravat, nuoruus ja kaikki sen toveruus.
elämä ja sen ristituli mutta ehkä siinä sen salaisuus.
kosketta akohdata, jännittää ja uskaltaa, ottaa ja omistaa, antaa ja armahtaa,
".kärsi rakasta ja unhoita."
ajatella jos jonakin päivänä kohtaan sen toisen puolikkaani, ja saan sanoa en ole katkera
kaikesta näistä huolimatta on elämässä ollut paljon
paranenttavaa,
armollista
ja kuitenkin kyyneleet kuivuvat
ja saa tilalle sydämmelle kaipauksen ja täydennystä
- kiittää voin ja voimaantua!
pidetään yhteyttä-
kiitos yhteisistä ajoista.
Olipas todella hienosti kirjotettu...ja niin totta tuo että vain ja ainoastaan Jumala voi särkyneen eheyttää. Itse ole saanut kokea tuota samaa monesti elämässä. Kun on sydän mennyt rikki ja sielu on vereslihalla, on tullut Jumala ja korjannut vaikka ei ole enään edes jaksanut rukoilla...olla vaan siinä Jumalan edessä heikkona ja rikkinäisenä, silloin Hän on tullut ja tehnyt ehjän rikotusta. Kiitos Jumalalle että että meillä on niin ihmeellinen Taivaallinen Isä joka ei hylkää lastaan.
Me voimme olla uskottomat, mutta Jumala on aina uskollinen.
Siunattua kesää kaikille...niin tummille kuin vaaleillekin.