Jonilla ei ollutkaan enää mitään sanottavaa.
Hänen mielestään Miia oli pilannut kaiken.
Saatana.
Naisista ei ollut muuta, kuin harmia.
Hän muisteli vielä Miian isän pitämää puhuttelua,Aki-poika oli ollut silloin vielä ihan pieni.
Miian isän mielestä Jonin oli ryhdistäydyttävä ja huolehdittava paremmin perheestään.
Siitä asti hän oli yrittänyt elää, hampaat irveessä, piinaavaa lapsiperheen elämää.
Kaikki tehtiin lapsen ehdoilla. Lapsi meni hänen edelleen joka asiassa.
Raavas mies ei kestäisi sellaista,pidemmän päälle,
ilman omaa aikaa.
Nyt,kun Aki oli sen ikäinen, että se alkaisi touhuta jo itsekseen, niin taloon tulisi toinen vaippavuoren kasvattaja.
Voi julmalauta, mikä soppa.
Autokin pitäisi vaihtaa. Nyt kaikki liikenevät rahat menisivät lapseen ja Miiaan.
Se ei nyt vaan käy!
Joni puhkui vihaa Miiaa kohtaan. Että piti olla itsekäs ämmä!
Kaikki piti aina tehdä, kuten arvon madame halusi.
Mutta nyt ei.
Tällä kertaa tehtäisiin, kuten Joni halusi.
Pattitilanne ei korjaantunut.
Miia yritti puhua tulevan lapsen puolesta, mutta Jonin ehdoton kanta oli, että Miian olisi tehtävä abortti, muuten yhteiselo ei jatku.
Miian mielessä liikkui monia eri ratkaisuvaihtoehtoja, mutta abortti ei niihin ratkaisuihin kuulunut.
Sen hän oli ilmoittanut Jonille, abortti ei ollut vaihtoehto millekään.
Kylmin sanoin ja jäätynein ilmein, mies ilmoitti, että Miia saisi etsiä itselleen uuden asunnon.
Miia katsoi kauhuissaan Jonia, hän ei voinut uskoa, että mies tosissaan.
Kuinka hän olikaan sisimmässään toivonut, että Joni, ajateltuaan asioita, muuttaisi mielensä.
Se toive oli ollut turha.
Miia tiesi missä mentiin, kun Jonille alkoi ilmaantua taas iltamenoja.
Se oli selvääkin selvääkin, Jonilla oli kierroksessa joku nainen.
Nainen, joka viis veisasi, että Jonilla oli perhe.
Tai ei tiennyt siitä. Jonihan voi pelata sinkkua, kyllä se siltä onnistuisi, ajatteli Miia katkerasti.
Ensi alkuun hän odotteli miestä kotiin, myöhäänkin, mutta sitten hän tajusi, ettei mies tule. Tai tulee sitten, kun haluaa.
Jossain muualla oli parempi.
Eräänä yönä Joni kuitenkin tuli ja Miia heräsi. Mies oli yrittänyt tulla hiljaa, mutta jokin Miian oli kuitenkin herättänyt.
Miaa tuijotti tunteettomasti edessään horjahtelevaa miestä.
- Oliko kivat kyydit? Miia kysyi myrkyllisesti.
- Nuku sitä vaan, Joni vastasi.
- Tarkoitin,että saitko?
- Jos sainkin, niin mitä sitten? Kuului vastaus.
- Etsi sinä vaan sitä asuntoa,niin ei tarvitse tehdä selkoa kaikista asioista. Olisi paljon helpompi kaikille.
Miia ei arvannut, että Joni sanoisi noin.
- Ei sitä keskellä yötä voi mistään etsiä.
- Joo, kyllä mä sen tajuan, mutta oletko etsinyt päivälläkään?
- Etsin tietysti, pakkohan se on, kun heität ulos meidät jonkun naikkosen takia, Miia sanoi painavasti.
- En minä teitä heitä, sinut vain, kuului Jonin ylimielinen vastaus.
- Luuletko, että poika jää sinulle? Kyllä Aki lähtee minun kanssani, Miian vastaus ei jättänyt vastaväitteille tilaa.
- Sinä teet kolmivuorotyötä. Miten luulet selviäväsi pienen lapsen kanssa? Se on sula mahdottomuus.
- Selviäväthän muutkin.
- Sinulta puuttuu se ominaisuus, että selväisit. Aki lähtee minun mukaani.
Joni ei enää vastannut.
Mies riisui itseään hitaasti.
Tuotako miestä olen himoinnut ja halunut? Miia katseli Jonia inhoten.
Miten mieli voi näin nopeasti muuttua?
Mihin rakkaus katoaa?
Onko jossain olemassa sellainen jätteenkäsittelylaitos, jossa kuolleet tunteet poltetaan, vain noen kevyt pölähdys piipussa, sitten... ei mitään?
Jonin olemus katosi kylpyhuoneen ovesta.
Suihkusta valuvan veden ääni, sai kirvelevät kyyneleet nousemaan Miian silmiin.
Hän keräsi kasaan petivaatteensa ja päätti mennä Akin huoneen sohvalle nukkumaan.
Hän katsoi nukkuvaa Akia ja meni pojan vuoteen viereen.
Miia silitti tunnekuohun vallassa lapsen silkinhienoja hiuksia ja mietti tulevaa.
Kaikki oli sumun peitossa.
Uni kartteli häntä
Sydän surua tulvillaan, hän mietti epätoivoista tilanettaan.
Kunpa aamu toisi ratkaisun, hän toivoi viimeiseksi ajatuksekseen, ennen unen lempeää keinutusta.
Hänen mielestään Miia oli pilannut kaiken.
Saatana.
Naisista ei ollut muuta, kuin harmia.
Hän muisteli vielä Miian isän pitämää puhuttelua,Aki-poika oli ollut silloin vielä ihan pieni.
Miian isän mielestä Jonin oli ryhdistäydyttävä ja huolehdittava paremmin perheestään.
Siitä asti hän oli yrittänyt elää, hampaat irveessä, piinaavaa lapsiperheen elämää.
Kaikki tehtiin lapsen ehdoilla. Lapsi meni hänen edelleen joka asiassa.
Raavas mies ei kestäisi sellaista,pidemmän päälle,
ilman omaa aikaa.
Nyt,kun Aki oli sen ikäinen, että se alkaisi touhuta jo itsekseen, niin taloon tulisi toinen vaippavuoren kasvattaja.
Voi julmalauta, mikä soppa.
Autokin pitäisi vaihtaa. Nyt kaikki liikenevät rahat menisivät lapseen ja Miiaan.
Se ei nyt vaan käy!
Joni puhkui vihaa Miiaa kohtaan. Että piti olla itsekäs ämmä!
Kaikki piti aina tehdä, kuten arvon madame halusi.
Mutta nyt ei.
Tällä kertaa tehtäisiin, kuten Joni halusi.
Pattitilanne ei korjaantunut.
Miia yritti puhua tulevan lapsen puolesta, mutta Jonin ehdoton kanta oli, että Miian olisi tehtävä abortti, muuten yhteiselo ei jatku.
Miian mielessä liikkui monia eri ratkaisuvaihtoehtoja, mutta abortti ei niihin ratkaisuihin kuulunut.
Sen hän oli ilmoittanut Jonille, abortti ei ollut vaihtoehto millekään.
Kylmin sanoin ja jäätynein ilmein, mies ilmoitti, että Miia saisi etsiä itselleen uuden asunnon.
Miia katsoi kauhuissaan Jonia, hän ei voinut uskoa, että mies tosissaan.
Kuinka hän olikaan sisimmässään toivonut, että Joni, ajateltuaan asioita, muuttaisi mielensä.
Se toive oli ollut turha.
Miia tiesi missä mentiin, kun Jonille alkoi ilmaantua taas iltamenoja.
Se oli selvääkin selvääkin, Jonilla oli kierroksessa joku nainen.
Nainen, joka viis veisasi, että Jonilla oli perhe.
Tai ei tiennyt siitä. Jonihan voi pelata sinkkua, kyllä se siltä onnistuisi, ajatteli Miia katkerasti.
Ensi alkuun hän odotteli miestä kotiin, myöhäänkin, mutta sitten hän tajusi, ettei mies tule. Tai tulee sitten, kun haluaa.
Jossain muualla oli parempi.
Eräänä yönä Joni kuitenkin tuli ja Miia heräsi. Mies oli yrittänyt tulla hiljaa, mutta jokin Miian oli kuitenkin herättänyt.
Miaa tuijotti tunteettomasti edessään horjahtelevaa miestä.
- Oliko kivat kyydit? Miia kysyi myrkyllisesti.
- Nuku sitä vaan, Joni vastasi.
- Tarkoitin,että saitko?
- Jos sainkin, niin mitä sitten? Kuului vastaus.
- Etsi sinä vaan sitä asuntoa,niin ei tarvitse tehdä selkoa kaikista asioista. Olisi paljon helpompi kaikille.
Miia ei arvannut, että Joni sanoisi noin.
- Ei sitä keskellä yötä voi mistään etsiä.
- Joo, kyllä mä sen tajuan, mutta oletko etsinyt päivälläkään?
- Etsin tietysti, pakkohan se on, kun heität ulos meidät jonkun naikkosen takia, Miia sanoi painavasti.
- En minä teitä heitä, sinut vain, kuului Jonin ylimielinen vastaus.
- Luuletko, että poika jää sinulle? Kyllä Aki lähtee minun kanssani, Miian vastaus ei jättänyt vastaväitteille tilaa.
- Sinä teet kolmivuorotyötä. Miten luulet selviäväsi pienen lapsen kanssa? Se on sula mahdottomuus.
- Selviäväthän muutkin.
- Sinulta puuttuu se ominaisuus, että selväisit. Aki lähtee minun mukaani.
Joni ei enää vastannut.
Mies riisui itseään hitaasti.
Tuotako miestä olen himoinnut ja halunut? Miia katseli Jonia inhoten.
Miten mieli voi näin nopeasti muuttua?
Mihin rakkaus katoaa?
Onko jossain olemassa sellainen jätteenkäsittelylaitos, jossa kuolleet tunteet poltetaan, vain noen kevyt pölähdys piipussa, sitten... ei mitään?
Jonin olemus katosi kylpyhuoneen ovesta.
Suihkusta valuvan veden ääni, sai kirvelevät kyyneleet nousemaan Miian silmiin.
Hän keräsi kasaan petivaatteensa ja päätti mennä Akin huoneen sohvalle nukkumaan.
Hän katsoi nukkuvaa Akia ja meni pojan vuoteen viereen.
Miia silitti tunnekuohun vallassa lapsen silkinhienoja hiuksia ja mietti tulevaa.
Kaikki oli sumun peitossa.
Uni kartteli häntä
Sydän surua tulvillaan, hän mietti epätoivoista tilanettaan.
Kunpa aamu toisi ratkaisun, hän toivoi viimeiseksi ajatuksekseen, ennen unen lempeää keinutusta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
tapahtumat ovat kuin kuvina edessä.