Moi!
Tämmäistä hölmöä kysyisin, että onko teillä muilla ollut kuinka pakahduttavia tunteita vauvan tultua ?
Mulla menee välillä yöunet, kun illalla mennään nukkumaan (vauva, mieheni ja minä) niin alan miettiä, että mitä tekisin jos jommalle kummalle elämäni miehistä (poikani ja aviomieheni) sattuisi jotain. Hulluksi tulisin varmaan...Tiedän, tiedän, tämä on normaalia ja noin ei tietenkään saisi ajatella jne. jne. Mutta en sanoin osaa kuvailla tunnetta, joka välistä hiipii mieleen kun ajattelen / katselen poikaamme, meinaan ihan pakahtua onnesta! Jotenkin miehenikin kanssa välit on entisestään lähentyneet ja tuntuu, etten voisi olla onnellisempi kuin nyt olen. Koitan toki elää hetkessä, kun tiedän, että esim. tämä vauva-aika menee niin nopeasti että täytyy jokaisesta sekunnista ottaa kaikki irti.
Niin siis sitä vaan, että minkälaisia tunteita teillä muilla pienten vauvojen äideillä on ollut ? Hiipiikö välillä pelko mieleen, että mitäs jos jotain tapahtuisi ? Entä meinaako suorastaan "kuolla" onnesta vauvan takia ? =))
Johtuuko nämä mielialan "vaihtelut" kenties imettämisestä ? Mulle eräs ystävä sanoi, että hänen mielensä "normalisoitui" vasta kun lopetti imettämisen, että sitten vasta alkoi "pääkoppa" olla samanlainen kuin ennen synnytystä...
Tää juttu ei muuten ehkä kuulu tänne, mutta tavallaan kuuluu kun vauva 4kk tässä kuitenkin pääosaa näyttelee =)))
Tämmäistä hölmöä kysyisin, että onko teillä muilla ollut kuinka pakahduttavia tunteita vauvan tultua ?
Mulla menee välillä yöunet, kun illalla mennään nukkumaan (vauva, mieheni ja minä) niin alan miettiä, että mitä tekisin jos jommalle kummalle elämäni miehistä (poikani ja aviomieheni) sattuisi jotain. Hulluksi tulisin varmaan...Tiedän, tiedän, tämä on normaalia ja noin ei tietenkään saisi ajatella jne. jne. Mutta en sanoin osaa kuvailla tunnetta, joka välistä hiipii mieleen kun ajattelen / katselen poikaamme, meinaan ihan pakahtua onnesta! Jotenkin miehenikin kanssa välit on entisestään lähentyneet ja tuntuu, etten voisi olla onnellisempi kuin nyt olen. Koitan toki elää hetkessä, kun tiedän, että esim. tämä vauva-aika menee niin nopeasti että täytyy jokaisesta sekunnista ottaa kaikki irti.
Niin siis sitä vaan, että minkälaisia tunteita teillä muilla pienten vauvojen äideillä on ollut ? Hiipiikö välillä pelko mieleen, että mitäs jos jotain tapahtuisi ? Entä meinaako suorastaan "kuolla" onnesta vauvan takia ? =))
Johtuuko nämä mielialan "vaihtelut" kenties imettämisestä ? Mulle eräs ystävä sanoi, että hänen mielensä "normalisoitui" vasta kun lopetti imettämisen, että sitten vasta alkoi "pääkoppa" olla samanlainen kuin ennen synnytystä...
Tää juttu ei muuten ehkä kuulu tänne, mutta tavallaan kuuluu kun vauva 4kk tässä kuitenkin pääosaa näyttelee =)))
Vastaukset 4
Vanhimmat
..olivat/ovat edelleen=) Vauva nyt 9kk ja tytön touhuja katellessa meinaa välillä tulla tippakin linssiin kun on niin onnellinen olo=) Alussa tätä oli ehkä enempi mut välillä vieläkin. Ei sitä osaa sanoin kuvailla kuinka ihanaa se on=) Välillä nukkuvan lapsen katsominenkin tuo niin mahtavan onnen tunteen=) Ihan tuntuu että pakahtuu.. Onnea sulle ja nauti vauvastasi, niin teen minäkin=)
hormonit sekottaa pään, ihanaahan se on että on onnellisia tuntemuksia vauvasta, miehestä ym. Mun poika kohta 5kk, imetän täyspäiväsesti ja sekasin oon ollu koko kevään. Millon vollotan ilman syytä, millon oon kiukkunen, välil oon niin lempeä ja yhtä hymyä.. Mut eiköhä se viimestää ku imetys loppuu tasotu.
olisipa kaikilla äideillä nää fiilikset niin maailmassa olisi paljon onnellisempia ihmisiä..
mulla myös nousee itku kurkkuun monesti kun ajattelen ja katselen meidän 8kk ikäistä neitiä. on ne niin ihania
Kyllä vaan. Meillä poika nyt 5 kk ja tuollaisia tunteita tulee lähes päivittäin. Enkä enää edes imetä, eli kai olen syntymäherkkä :)
Iltaisin usein katselen kun hän nukkuu niin suloisesti ja välillä ei voi uskoa että tuollaisen ihanan olemme saaneet.
Kun kuulen jonkin kappaleen (vaikka lastenlaulu), tulee kyynel silmään, jos siinä on kaunis sävel.
Laitoksella pelkästään ajattelin erästä laulua ja itkin varmaan 2 tuntia putkeen kun ajattelin samalla poikaamme. Kiva kun piti selitellä kätilölle, ettei tässä mitään...
voiei tulee taas tippa linssiin.. :)
Sitä haluaisi antaa toiselle niin onnellisen lapsuuden ja nuoruuden kuin mahdollista. Ja äitinä tuntee aina syyllisyyttä jostakin. Osaako antaa rakkautta ja hoivaa, turvaa.
Jos on vaikka pari tuntia kaupassa niin että mies hoitaa, ikävä on kokoajan päällä ja ajattelee vaan onko kaikki hyvin. Odottaa, että saa taas kohta puristaa lapsensa syliin.
Vauva-aika menee niin nopeasti! Lähes joka viikko tulee joku uusi vaihe.. Nautitaan täysillä!