Tilannettani seuranneille terveisiä! Avioero nyt vireillä, oikeusapua haettu. Avioehto ainoastaan miehen firmasta. Meillä yhteinen asuntolaina, velallinen auto miehen nimissä. Sain voimia täältä avun hakemiseen, koska tilanne kärjistyi mahdottomaksi kotona kaikenmaailman omatekoisten avioehtojen ja selitysten edessä. Mies kuitenkin suuttui hakiessani neuvoja, apua avioerotilanteeseen. Hän haluaa -hyvää hyvyyttään ja rakkaudesta- sijoittamansa summan yhteisestä asunnosta katsottavaksi hänen hyväkseen ennen mahd. ositusta sekä muussa tapauksessa lunastaa minut ulos asunnostamme pientä korvausta vastaan. En halua ahnehtia rahoja vaan selvittää tilannetta itseni ja pienen lapsemme takia jottemme joudu miehen huijaamaksi. Eilen hän ilmoitti etten voi kulkea enää töihin -hänen autollaan- koska haluan muka riidellä. Sanoi myös ettei aio auttaa minua ja lastamme mitenkään jollei hänen vaatimaansa sopimusta tule. Hän myös muutti postinsa sekä itsensä muualle ja nyt haluaa periä minulta puolet yhtiövastikkeesta ja asuntolainastamme. Olen huomattavasti pienituloisempi kuin hän. Olen aika yksinäinen tätä vahvaa ja v-mäistä miestä vastaan. Haluaisin, että kaikki päättyisi sovinnolla. Siltä ei vain näytä. Hän sanoi olevansa valmis luopumaan lapsestaan jotta saisi sen sijoittamansa summan. Mielestäni ihan kamalaa ja sairasta. Tukijoukkoja taas kaivaten kyynel silmäkulmassani.
Allekirjoitanko avioehdon? Osa II
Vaimoton aivo
325407
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Ei asunnosta lunasteta ulos pientä korvausta vastaan. Osituksessa katsotaan koko omaisuuden arvo markkinahintaan.
Heips! Muista ensimmäisen ketjusi ja siihen jotain kommentoinkin.
Aikas paha tapaus sulla siellä miehenä tuntuu olevan. Koetti siis ihan tietoisesti laskelmoiden kusettaa sinua avioerossa... ja nyt sitten kiristää lapsen hylkäämisellä. Ja suutui kun hait itsellesi tukea ja apua. Voi hemmetti, yöks.
Kuule, tuollaiselle miehelle sinun ei tule antaa tuumaakaan periksi. Tee se edes lapsesi vuoksi, sillä eihän tuommoinen mies tule missään tapauksessa hoitamaan isän velvollisuuksiaan eronne jälkeen - saa sitten haluamansa rahat tai ei!
Joten pidä omasta ja samalla lapsesi osuudesta tiukasti kiinni. Ja nyt pystyt siihen hienosti, kun sinulla on juristi apunasi asiaa ajamassa.
Ja mitään yhtiövastikkeita sun ei kannata miehelle ruveta maksamaan, hoidat vaan asiat niin, että menee taloyhtiölle oikeat summat - tavalla tai toisella.
Ja mitä asuntolainoihin tulee, niin kenen nimillä ovat? Jos miehen nimillä niin maksakoot itse - osituksessa asiat sitten selviävät. Jos lainaa taas on sinun nimilläsi, niin mene kipin kapin pankkiin puhumaan asiasta ja sovi siellä esim. lyhennysvapaasta eron vuoksi... Pankin joustaa nykyään paljon...
Terveisiä sinnekin suuntaan.
Hyvä että olet hakenut ammattijuristin apua.
Jos on siitäkään... eikös sen avioehdon todistajina olleet hänen vanhempansa... ellen väärin muista. Voithan vihjata ukollesi että jos tahtoo riidellä, niin riidellään sitten huolella ja riitautat tuonkin avioehdon... tai anna juristisi kertoa se.
Eli siis yhteinen asunto myös... mutta autolainako yksin miehesi nimissä?
Ottaahan se pattiin, kun sumutusyritys paljastuu...
Eihän sinun tarvitse tuohon suostua! Jos omistatte sunnon yhdessä, ei hän voi sanella lunastussummaa. Ellette pääse siitä sopuun, niin voihan asunnon myydä ja jakaa myyntihinta.
Vaihtoehtoisesti hän voi vaatia pesänjakajaa oikeudesta, jos on riittävän vakuuttunut siitä, että hänen "sijoittamansa" osuutta otettaisiin huomioon, ja ositusta soviteltaisiin sen osalta... rohkenen epäillä...
Jonka vuoksi on syytä olla yhteydessä ammattilaiseen, jonka olet jo tehnyt oikeusaputoimistossa.
Jos auto on hänen, hän todellakin voi menetellä noin. Toisaalta, hänellä on edelleen elatusvelvollisuus sinusta ja tietenkin lapsestaan. Avioliittolaki on tästä melko yksiselitteinen, juristisi voisi tästäkin muistuttaa miestäsi.
Auttaa miten?
Tuokin on mahdollista, mutta ellet suostu... vaatii "periminen" oikeudenpäätöksen... eli älä tuosta "vaateesta" vielä liikaa stressaa. Ja jos vastike jää maksamatta, peritään sitä niin sinulta kuin häneltäkin.
Niin tuskin käy, valitettavasti...
Tuo ajatus saattaa vuosien mittaan vielä muuttua, luulenpa että yksi yritys pehmittää sinua suostumaan ositukseen jollaisen tahtoo...
vaimo ei suostunut ehtoon ja haluis nyt tietty vähintään puolet kaikesta .lähti muuten myös ihan itse eikä sovintoa tahdo löytyä vaan se suurin mahdollinen voitto ja voin sanoa et en oo vahvoilla.hyvät ideat tarpeen
Kyllä tuokin on mahdollista... sen vuoksi olisi viisasta tehdä avioehto ennen avioliittoa (kun ollaan sovussa, yleensä)... kun ollaan eroamassa, niin harvemmin avioehto kiinnostaa, ja painostaminen harvemmin tuo toivottua tulosta.
hänelle kuuluukin!
Hienosti olet tehnyt, kun olet oikeusaputoimistoon ottanut yhteyttä, että sinua ja ennenkaikkea lastasi ei jymäytetä. Kyse ei ole itsekkyydestä vaan siitä, että sinä saat sen, mikä sinulle kuuluu ja olet mielestäni sen asian ihan velkaa lapsellesi, että järjestät asiat teille sille tolalle mikä kuuluu olla.
Se, että mies vetää asiaan lapsen asiat tuollaisella kiristämistavalla on erittäin, erittäin huolestuttavaa. Minä suosittelen, että otat yhteyttä kuntasi sosiaalitoimeen lastenvalvojaan asapina ja kerrot myös sinne teidän tilanteesta. Älä suostu, että näitä asioita sotketaan, huoltajuus, elatusmaksut ja tapaamiset tulee olla täysin erillään osituksesta ja koko erokuviosta. Lähde siitä lähtökohdasta, että rahaa tulet saamaan elatusmaksun muodossa, sen sijaan ketään ei voi pakottaa lastaan tapaamaan, valitettavasti.
Ihmisistä paljastuu joskus eron hetkellä ne kaikista kamalimmat puolet ja mikäli on eroaan empinyt joskus, niin veikkaisin, että tuommoisen kohtelun jälkeen ei tarvitse enää miettiä, että tekikö oikean vai väärän ratkaisun hakiessaan eroa. Jaksa uskoa siihen, että tämä asia selviää, palaset loksahtavat paikoilleen ja puolen vuoden päästä tiedät tarkalleen missä mennään osituksen suhteen ja miten lapsen asiat jatkossa hoituvat. Sinulta vaaditaan nyt paljon, mutta et ole yksin. Oikeusaputoimisto ja lastenvalvoja vaan avuksesi.
Olet nyt aikamoisessa tulessa, mutta pidä pintasi. Miehesi selvästikin yrittää lannistaa ja ilmeisesti myös huijata sinua. Älä tee mitään päätöksiä yksin tai hätiköiden äläkä anna lupauksia ilman että olet ensin keskustellut asianajajasi kanssa. Mieluiten anna juristin hoitaa ihan konkreettisesti puhepuoli eli kaikki neuvottelut miehesi kanssa. Teillä kai on jo ositusneuvottelut menossa?
Olet jo saanut hyviä neuvoja. Minä myös suosittelisin tuota pikaista yhteyden ottamista sosiaalitoimistoon, jotta saat myös lapsen huoltajuus- ja elatusapuasiat vireille. Tämä heinäkuu tosin taitaa olla hankala kuukausi hoitaa asioita ja juuri siksi ehkä miehesi onkin alkanut painostuksensa ja kiristyksensä.
Ajattelet kauniisti, kun haluat sopueroa. Taitaa kuitenkin olla niin, että siihen sinun ei kannata uhrata omaa energiaasi. Nyt vahva miehesi käyttää kiltteyttäsi hyväkseen. Hän myös kiusaa sinua niin kauan kun annat kiusata. Kerää vaan itsestäsi löytyviä voimia taisteluun, sillä varmasti selviät! Selviät etenkin ilman tämän uhkailua harrastavan miehen apua. Mihinköhän asioihin hän sitä apuaan ei ole tarjoamassa?
Onko sinulla luotettavia ystäviä, joiden kanssa voit pohtia tilannetta? Tai kun tekee tiukkaa, niin käy täällä tirauttamassa parit kyynelet. Meitä hengessä mukana olevia on varmaan monta.
Voimia sinulle!
Hei M36 ja muut!
Kiitos avustanne jälleen!
Autolaina on miehen nimissä. Mieheni tarkensi avullaan sitä, että jos saamme eron sopuisaksi eli hänen ehdoillaan (se hänen sijoittamansa summa asuntoon luettaisiin ensin hänen hyväkseen) tilanne olisi tällainen: hän ottaisi vastuuseen puolet asuntolainasta eli minun osuuteni eli lunastaisi minut ulos asunnosta ja kaikista lainoista. Hän auttaisi minua lapsen hoidossa, muutossa, irtaimiston hankkimisessa sekä saisin ottaa nykyisestä irtaimistostamme kaiken mitä haluaisin. Hän sanoi myös maksavansa minulle (kohtuullisen?) summan jotta pääsisin jaloilleni uudessa elämässä. Elastusapuakin tulisi kuulemma enemmän kun tarvisi (hän muutenkin kiertää maksuja firman ansiosta, yllätys yllätys). Ja jos vien asian käräjien ositukseen, tekee hän kaikki päinvastoin ja riitauttaa. Tästä haluan ottaa selvää ja aika loppuu käsiin, kun ukko painostaa pikaiseen päätökseen. Ja se auton vienti oli inhottavaa, hän tietää etten muilla kulkeneuvoilla töihin pääse kun työpaikka kaukana ja työajat epäsäännölliset. Yritän kuitenkin pysyä tiukkana!
Muista,että lupaukset on vain lupauksia --mitään juridista katetta niillä ei ole ja unohtuvat usein yllättävän nopeasti..
Kiire on valtti, jota painostaja pyrkii aina käyttämään saadakseen aikaan hätiköityjä päätöksiä..
Hengitä syvään ja hitaasti, kun toimit. Maltti on valttia -älä panikoi..
tuota. Mies sanoo noin vain siksi että saisi sinut toimimaan pillinsä mukaan. Lähisukulaiseni erosivat pari vuotta sitten. Mies sai naisen ottamaan ison lainan, heilä oli yhteinen yritys josta mies sitten savusti naisen ulos.
Nainen on nyt työtön, ei saa elatustukea, koska meni uskomaan miehen puheet, että hän maksaa kaikki pimeästi. Mies reissaa ympäri maailmaa milloin minkäkin naisen kanssa.
Minun sukulaisnaiseni ja heidän yhteiset lapsensa kärsivät siksi, koska nainen on liian kiltti ja antaa käyttää itseään hyväkseen.
Heidän elämänsä on kurjaa, ja minä henk koht olen täysin kyllästynyt kuuntelemaan hänen valituksiaan elämän kurjuudesta ja siitä, kuinka ilkeä mies hänelle on. En enää jaksa, vituttaa niin paljon kun alussa yritin sanoa ja neuvoa että ole kovana mutta ei...
Moni ihminen aina haluaa uskoa hyvään, mutta liika on liikaa. Ota hei ihan oikeasti juristiin yhteyttä ja anna sen hoitaa asiat. Jos olet pienituloinen niin saat ilmaisavustusta.
"hän ottaisi vastuuseen puolet asuntolainasta"
Tuohon suostuminen olisi sinulta tosi tyhmää, jos asunnon arvo on yhtään isompi kuin siitä olevan lainan arvo. Ei tuo ole vastaantuloa. Laske nyt itsekin.
Lapsen elatus on oma erillinen asiansa eikä liity ositukseen. Elarit sovitaan tai tuomitaan maksukyvyn ja tarpeen mukaan. Elareissa periksiantaminen voi tarkoittaa koko maksuaikana korkeintaan muutaman tonnin tai kymppitonnin menoa mutta käyttämällä osituksessa hyväksi sinun ymmärtämättömyyttäsi voi voittaa samantien kymmeniätuhansia euroja.
"aika loppuu käsiin"
Ei aika mihinkään lopu. Alat lakimiesten välityksellä puhua firman jakamisesta, niin kyllä sitä sovitteluhalua alkaa löytyä...
Oleellista on, että et kirjoita mihinkään paperiin nimeä ilman laskutaitoisen asianajajasi lupaa.
.. ja mielellään myös ymmärtää mihin sinulla on oikeus. Edelleen, oikeusaputoimistossa osataan selvittää asiat yksityiskohtaisemmin kuin keskustelupalstoilla.
Ja koska autokin on, ei hänen tosiaan ole mitään pakkoa antaa sitä sinulle. Tosin, jos sen vuoksi et pysty osallistumaan perheenne elatukseen, voit vedota avioliittolain "elatuspykälään" (koska olette edelleen avioliitossa) ja kertoa että tulet vaatimaan oikeudesta häneltä "elareita" ei pelkästään lapselle vaan myös sinulle, ja takautuvasti. Noh, todellisuudessa tuo pykälää sovelletaan hyvin harvoin, mutta voithan siitä mainita (pistän tekstin tämän loppuun).
hmmm... olette yhdessä kuitenkin maksaneet asuntoa... nyt hän vain ottaisi sinun osuutesi asuntolainasta hoitaakseen, ja tietenkin samalla koko asunnon itselleen... mikähän sen asunnon myyntihinta tänään olisi, ja paljonko siitä yhteensä velkaa jäljellä? Melkein uskallan jo nyt arvata, ettei tuo ole ainakaan taloudellisesti kannattava sopimus sinulle.
>
Tahtoisitko tuota, jos hän on pistänyt raha-asiat lapsen edelle, ja käyttää lastaan kiristääkseen sinulta sopimuksen... siinäpä isänmallia kerrakseen... arvomaailmansa ainakin on tiedossasi...
Ja sinultako tuo ei onnistu... tai sinulta ja ystäviltäsi?
Mikä olisi arvoltaan paljonko... ja tahdotko tosiaan sieltä "kaiken" ?
>
Tuo on tietenkin neuvoteltavissa, ja voidaan sisällyttää ositussopimukseen... eli hän saa osuutesi asunnosta vasta kun olet ko. velasta "vapaa" JA sopimanne korvaus on suoritettu sinulle.
>
Tuokin on sovittavissa, lastenvalvojalle vain laatimaan sopimusta... minimissään elarit kuitenkin ovat noin 130 EUR/kk/lapsi... paljonkohan hän oli ajatellut maksaa?
>
Asian vie käräjille hän, kumpi tahtoo osituksen johon toinen ei ole suostunut... se voi olla hän tai sinä. Ja käräjillä siis pyydetään pesänjakajaa, kuka pystyy osittamaan riitaisan pesän.
No älä suostu pikaiseen päätökseen ... mikä kiire sinulla on ... hänen kiireensä ymmärrän kyllä...
*************************
4 LUKU
Elatus (16.4.1987/411)
46 § (16.4.1987/411)
Kummankin puolison tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen. Puolisoiden elatus käsittää puolisoiden yhteisten sekä kummankin henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttämisen.
Puolisolle suoritettavan elatusavun määrä ja sen suorittamistapa voidaan vahvistaa sopimuksella tai tuomioistuimen päätöksellä.
Lapsen oikeudesta saada elatusta vanhemmiltaan säädetään lapsen elatuksesta annetussa laissa (704/75).
47 § (16.4.1987/411)
Jos puoliso laiminlyö elatusvelvollisuutensa tai jos puolisot asuvat erillään, tuomioistuin voi velvoittaa puolison maksamaan elatusapua toiselle puolisolle 46 §:ssä säädettyjen perusteiden mukaisesti.
48 § (16.4.1987/411)
Kun tuomitaan avioeroon ja puolison katsotaan tarvitsevan elatusapua, tuomioistuin voi velvoittaa toisen puolison suorittamaan elatusapua sen mukaan kuin hänen kykyynsä ja muihin seikkoihin nähden harkitaan kohtuulliseksi.
Elatusapu voidaan vahvistaa suoritettavaksi joko toistaiseksi tai siten, että elatusavun suorittaminen lakkaa päätöksessä asetetun määräajan kuluttua. Elatusapu voidaan kuitenkin vahvistaa suoritettavaksi kertakaikkisena, jos elatusvelvollisen varallisuusolot ja muut seikat antavat siihen aihetta.
Määräajoin maksettavaksi vahvistetun elatusavun suorittamisvelvollisuus raukeaa, jos elatusapuun oikeutettu menee uuteen avioliittoon.
49 § (16.4.1987/411)
Elatusapua voidaan 47 ja 48 §:n nojalla määrätä suoritettavaksi taannehtivasti enintään kanteen vireille panoa edeltäneeltä vuodelta.
Tuomioistuimen päätös elatusavun suorittamisesta voidaan panna heti täytäntöön, vaikka se ei ole saanut lainvoimaa, jollei päätöksessä ole toisin määrätty.
Jäitä hattuun..
"Aika" loppuu vain mieheltäsi.. sinulla itselläsi ei ole mihinkään kiire.. päinvastoin!
Tarvitset nyt ammattilaisen apua.
Asiat vievät aikansa -sen minkä vievät ja silä sipuli.. kivaahan se käräjöiminen ei ole, mutta riitaisan pesän jakaminen on syytä antaa ulkopuolisn tehtäväksi --täsä tapauksessa takuulla sinun eduksesi verrattuna miehesi ehdottamaan "sopimukseen"..
Voithan sinä suostua noihin miehen ehtoihin jos niin haluat, mutta pidä huolta siitä, että kaikki nuo "kauniit suulliset lupaukset" kirjataan osituspaperiin. Ovat sitten lainvoimaiset ja miehen täytyy niitä noudattaa!
Älä luota puheisiin. Eli tuomarille menette yhdessä kipin kapin...
Aikooko tämä miehesi siis ryövätä sinulle kuuluvan puolikkaan teidän talostanne ja sinulle kuuluvat kalusteet ym. romppeet? Ellen ole täysin tipahtanut kärryiltä, niin eihän tuossa mitään riitauttamisen syytä ole. Kun teillä ei ole avioehtoa, niin puolet omaisuuden arvosta kuuluu sinulle. Lainat tietysti otetaan huomioon, mutta kai talo ja autotkin jonkun arvoisia ovat. Mieshän pitää sinua ihan pellenä. Ellei oikeusaputoimistossa ole päivystystä, niin kysy yksityiseltä asianajalta neuvoa ja mitä maksaa, mutta älä jää yksin.
Oikeassa olet siinä, että kyllä asunnolla ja autolla arvoa on, tosin ne ovat niin uusia että velkaa on aikas reippaasti. Asunnosta maksetaan tälläkin hetkellä pelkkiä korkoja.
Oma eroni aikoihin exäni käyttäytyi samansuuntaisesti kuin sinunkin.
Hän halusi ns. yksipuoliseen ositussopimukseen nimeni. En suostunut kirjoittamaan sitä vedoten mm. väsymykseeni, ja että halusin ensin myydä omaisuuden. Mies uhkasi polttaa talon, jos en allekirjoita. En kirjoittanut. Eipä polttanut, sillä siinä olisi palanut hänenkin omaisuutensa.
Seuraava siirto oli kauppakirjan myynnin jälkeen, kun piti jakaa rahat. Hänpä ilmoitti pankissa, ettei halua, että shekkiä jaetaan, vaan se jätettiin pankkiin avaamattomana (käytännössä korottomalle tilille) samaan aikaan, kun minulla oli uudesta asunnosta lainaa lähes 250th euroa. Omalla osuudellani olisin saman tien maksanut itseni velattomaksi, mutta jouduinkin maksamaan korkoja velasta lähes 1000e kuukaudessa.
Hän suostui jakamaan shekin, kun hermostuin ja ilmoitin, että seuraavan viikon maanantaina laitan uuden ostamani asunnon myyntiin ja sitten sitä shekkiä ei avata vuosiin, ei ainakaan ilman pesänjakajaa. Hän tiesi, mitä pesänjakaja maksaa ja miten olisin pystynyt asiaa vetkuttelemaan pitkään, kuukausia ja jopa vuosia. Sinä aikana ei olisi hänkään ostanut niillä rahoilla yhtään mitään.
Minulla oli loppupeleissä juristi, joka teki uuden ositussopimuksen ja sillä sain 27th euroa enemmän kuin mikä hänen ehdotuksensa oli.
Siispä: ole tiukkana. Se, että nyt vaadit itsellesi sen mitä sinulle lain mukaan kuuluu, on sinun ja lapsesi etu. Kuten M36 jo sanoi, että jos miehesi suostuu hoitamaan/tapaamaan lastaan vain sillä, että suostut yksipuoliseen sopimukseen, se kertoo hänen arvomaailmastaan ihan riittävästi. Hän haluaa nyt kiristää sinua keinoin millä tahansa, ja jos hän ei ole aidosti lapsestaan kiinnostunut, en usko, että se kiinnostus muutamaa kuukautta kauempaa tuon rahan voimalla säilyy.
Pidä pääsi pinnalla, ota kunnon juristi. Se maksaa jotain, mutta loppupeleissä hyötysi on varmasti suurempi. Kun sinulla on juristi, sinun ei edes tarvitse keskustella miehesi kanssa, vaan voit suoraan sanoa hänen vaateilleen, että toimittaa ne suoraan juristillesi...
En voi muuta toivoa kuin Voimia Sinulle!
jos hän sillä luopuu lapsesta. Kauppa on hyvä. Niin minä aikanaan tein. En ole katunut hetkeäkään.
Parempi lapsesi on kasvaa ilman idioottia.
Meillä mies "myi" lapset verovähennysoikeudesta, eli halvalla meni. hehh. sanoin heti että sopii...
Ei se mikään hyvä kauppa ole vaan ihan tavallinen bluffi. Moni mies järkeilee realistisesti, että olisi mahdotonta saada lapset sopimuksella itselle, käräjillä riitely veisi pari vuotta ja ainakin kymppitonnin rahaa ja tapaamisista ei silloin tulisi mitään eikä se lapsillekaan hyvä olisi.
Jos isä sitten tarjoaa sopua lapsista ja esittää samalla tunnevammaista idioottia, niin lähihuoltajaksi haluavalla äidillä saattaa arvostelukyky pettää ja osituksessa voi siirtyä paljonkin rahaa.
Tuli mieleeni että voisit käydä juttelemassa seurakunnan diakoniatyöntekijän kanssa jolla on vaitiolovelvollisuus, voit suoraan sanoa että et ole hengellisistä asioista tulossa puhumaan vaan vaikeasta elämäntilanteesta. Joillakin diakoniatyöntekijöillä on kulutusta myös näissä velka- ym neuvonta-asioissa, mutta tärkeintä on henkinen tuki ja heillä voi olla vinkkejä ja tietoja ohjata johonkin toisen avun piiriin mistä mahdollisesti sinulle olisi apua. Pelkkä juttelukin keventää ja voit turvallisin mielin puhua kun työntekijällä on velvollisuus vaieta saamistaan tiedoista.
Mutta sitten minun oma mielipide, älä allekirjoita avioehtoa. sinulle kuuluu puolet yhteisestä omaisuudestanne. Kun lapsen kanssa jatkat elämääsi varmasti tarvitsette kaiken taloudellisenkin jutun elämässä sillä vaikka mies maksaa elatusmaksut lapsesta silti alussa on oma hankauutensa päästä jaloilleen, hankkia ja ostaa puuttuvat tavarat mitä meni jaossa toiselle jne. Ota siis osuutesi ihan hyvällä omatunnolla sillä avioliiton aikana kertynyt omaisuus on yhteistä kun avioehtoa ei ole.
Ihan hyvähän se on käydä henkisenkin puolen tukea hakemassa vaikkapa sitten seurakunnasta, mutta kyllä tässä tarvitaan rukouksen lisäksi nyt myös järeämpiä aseita ihan juristin taholta!!!
Hei!Olen ollut lähes samanlaisessa tilanteessa, kun lapsemme olivat pieniä. Miehelläni oli myös yritys ja paljon omaisuutta. Teimme mieheni kanssa avioehdon mentäessä naimisiin.Pidimme sitä ihan luonnollisena asiana, näin säästyttiin monelta murheelta.Meillä on yhteishuoltajuus, vaikka erosimmekin aika riitaisesti.Muistathan aina, että lasta ei saa käyttää aseena vaikka tilanne olisi kuinka tulehtunut tahansa.Oletko miettinyt myös miehesi kannalta asioita? Onko sinulla mielestäsi oikeus miehen hankkimaan omaisuuteen? Toivotan sinulle Hyvää kesää ja muista, että yksinhuoltajia ei ole unohdettu tässä yhteiskunnassa.
Tässä on yritetty ymmärtää ja auttaa miestä myös hänen henk.koht. ongelmissa vaan tässä nyt sitten ollaan. Kyllä se ymmärrys valitettavasti joskus loppuu. Lapsella uhkailu ja kiukuttelu on anteeksiantamatonta, myös rahan takia hänestä luopuminen. Kiitos kommenteista!
Jos miehesi on sijoittanut asuntoon sinua enemmän niin miksi sitä ei tässä voisi huomioida.Tulee taas rahastuksen maku.Hämmästyttää....Kummastuttaa....
Huomioiden menneisyyden ja epärehellisyyden jota hän on minua kohtaan osoittanut, en myönnä mitään lahjoituksia ennen kuin olen raha-asiamme selvittänyt pohjamutia myöten. Ja jos vilunkia tai sumutusyritystä tapahtuu, puolestani hävitköön rahansa. Mitäs nyt ruvetaan avioehtoja esittämään eron hetkellä, kun itse halusi sijoittaa, sekä myötä- että vastamäessä. Kiitos tuestanne!
Hyvä Sinä! Pidä vaan puolesi, sinun ja lastesi etua sinä ajat!
Joku jo neuvoikin, että tarvitset kaikki rahat yms. siihen, että aloitat oman elämäsi lasten kanssa. Anna sen miehen yrittää mitä tahansa, vaan ole tiukkana!
*sellaisia ne eroavat miehet ovat...*
jatta 65, sinä et mitä ilmeisimmin ymmärrä mistä avioliitosa on kysymys, kun tuollaisia mielipiteitä esität?!
vaikka mies olisi RAHALLISESTI panostanut enemmän kiinteän omaisuuden (=asunto) hankintaan, niin olen sataprosenttisen vakuuttunut siitä, että vaimo on omalla läsnäolollaan ja työpanoksellaan lasten ja perheen eteen maksanut vähintäänkin saman suman, jos alettaisiin työtunteja laskemaan. Se vain on niin, että se naisen uusintamistyö on sitä "näkymätöntä" työtä, mitä useimmat miehet ainakaan eivät osaa nähdä eivätkä arvostaa.
Etkä näköjään sinäkään jatta65 oikein tajua, että avioliitto on YHTEISYRITYS, johon molemmat panostavat kykyjensä mukaan henkistä ja aineellsita pääomaa. Ja tämä hankittu pääoma sitten eron sattuessa jaetaan fifty-fifty. Se henkinen ja tunnepuoli vaan jää vaille konkereettista näyttöä...
Sinulle ap! Lykkyä tykö äläkä anna periksi!
Nyt on kyllä avio-oikeus ymmärretty ihan väärin. Ositus menee yleensä fifty-fifty eikä siinä periaatteessakaan vaadita mitään uusintamistyötä tai tunnepääomaa. Itsekkäillä, luonnehäiriöisillä mänteillä on ihan samat oikeudet kuin muillakin.
Kaikilla onkin paheensa. Myös mies on taatusti vaikeassa tilanteessa ja on voinut käyttäytyä huonosti. Huijausta ja sumutusta on taatusti se jos ihminen rupeaa itse ahneeksi. Jos hän on sijoittanut jonkin summan mitä sitten. Taatusti tulet pärjäämään ilman sitä rahaa tässä yhteiskunnassa.Lähde nokkapystyssä ja näytä ettet tarvitse apua. Anna miehesi olla ja ota se mikä mielestäsi rehellisesti sinulle kuuluu ja paljonko olet itse sijoittanut.aika kylmäksi miehet jää näissä tilanteissa kun viedään tuhkatkin pesästä ja vielä lapset. Aina on akat kyllä miehiä morkkaamassa mutta itsestä ei kyllä mainita mitään..Kyllä täällä moni on väärässä sen suhteen että, pitää pitkittää ja pitkittää. Ainakin pitkittäessäsi jäät tyhjän päälle ja todennäköisesti saat ikuisia vihamiehiä sen suhteen. nimimerkillä akka läks tyhjän päälle.
Jotenkin tätä lukiessa tuli mieleen, että viitataanko käsitteellä miehen "asuntoon sijoittama omaisuus" ennen vai jälkeen avioliittoa hankittuun omaisuuteen?
Kuten kaiki tietävät, toisilla raha ei pysy hyppysissä ja toisilla on kykyä sitä tehdä ja kartuttaa omaisuuttaan. Jos tämä mies on hankkinut huomattavan potin jo ennen avioliittoa ja laittanut sen yhteiseen asuntoon toisen osapuolen tullessa pennittömänä mukaan, tämä pitäisi mielestäni kyllä huomioida.
Eri asia on sitten avioliiton aikana kartutettu maallinen mammona, sitten ollaan jo yhteisellä asialla ja kartutetaan yhteistä kassaa.
Itselläni oli avioehto kun oli myös itse maksettu asunto, ja sen sitten erossa pidinkin ilman mitään sen kummempia keskusteluja.
Ystäviä taas on ollut, jotka ovat maksaneet myös jo kämppänsä, mutta rakkauden huumassa ei mitään papereita ole tehty, ja erossa puolet mennyt ja aina on lähdetty alusta uudestaan, puoliso on rahastanut ja jatkanut matkaa. Harmittaa toki heidän puolestaan, mutta jokainen vastaa tietysti loppupeleissä vain itsestään.
Ja vielä selvennän että itsekin olen nainen ja pienestä palkasta kämppäni säästänyt, joten jos se pitäisi puoleksi antaa pennitömälle toiselle osapuolelle niin kyllä ottaisi päähän. Nykyisessä avoliitossani ei rahasta tapella, molemmat osallistuu yhtäläisesti kustannuksiin. Että tällaista näkökulmaa myös!
"Itsekkäillä, luonnehäiriöisillä mänteillä on ihan samat oikeudet kuin muillakin."
Hitsi miten hyvin sanottu! :D :D