sijaisperheeseen

jotta käytät sanamuotoa "pääsee", surullista, mutta toki on niitäkin, no nuortahan on "kuultava" ja hänen kaikkia "toiveita"on otettava huomioon.

Ja aina sitten huoltosuunnitelmaa uusi sano on sille "asiakas-suunnitelma" mene mukaan sinne sitä laatimaan ja katso, jotta sinua huomioidaan kaikessa.

harjoitella jo omien asioiden itsenäistä hoitoa sekä mahdollisesti pikku hiljaa oman elämän hallintaakin.

(vieraiden ihmisten perheisiin, tapoihin jne voi olla todella vaikeaa sopeutua enää tuon ikäisellä nuorella jne. Vastaanottavalla sijaisperheellä täytyy olla todella hyvä valmius ottaa nuoria, viittä vaille aikuisia ihmisiä hoitoonsa ja kun tiedetään etteivät sijaisten valinnat, koulutus ja kurssitus jne ole tämän ajan vaatimusten mukaisia niin....).

Kaikki riippuu tietenkin lähtötilanteesta ja niistä syistä miksi tuon ikäinen nuori on huostaanotettu
(Vuoden päästä 18 vuotta ja toiset samanikäiset voivat olla jo muutenkin itsenäisesti muilla paikkakunnilla opiskelemassa, työssä tai sunnittelevat jatko-opintojaan esimerkiksi yo-tutkinnon jälkeen jne).

Meillä on 13-16-vuotiaita sijaislapsia ja he ovat tulleet meille nimenomaan teini-ikäisinä. Sosiaalityöntekijän mukaan tässä kaupungissa (isohko kaupunki) on suhteellisen harvinaista, että yli 12-vuotias pääsee sijaisperheeseen ja oikeastaan todella todella harvinaista, että joku haluaa nimenomaan teini-ikäisiä. Meille tulleilla lapsilla oli jo lainkin vuoksi aika paljon sananvaltaa esim. ensimmäisestä tapaamisesta jos lapset eivät olisi pitäneet meistä niin hänen ei olisi tarvinnut tavata. Koko ajan asia toimi sillä tavoin, että pitääkö lapsi meistä eikä toisinpäin. Kaksi lasta päätti etteivät halua meille.

Lasten taustoista sen verran, että yksi on ns. itseaiheutettu, nuorin saattaa vielä palata kotiin (koko homma on vähän sekava) ja yhdellä päihdekäyttövanhemmat (hän on kiertänyt perheestä toiseen monta kertaa ja 10-vuotiaana häntä ei enää sijoitettu vaan asui laitoksessa muutamia vuosia ennen kuin tuli meille).

Moi olen 16 vuotias poika parin viikonpäästä. Haluaisin sijaisperheen. En halua asua kotonani. En pidä enkä rakasta vanhempiani. Vihaan perhettäni. Minusta ei välitetä eikä vanhempani rakasta minua. Ne huutaa ja lyö, sekä potkii ja nimittelee. Koen itseni tytöksi ja pukeudun tytöksi. Haluan olla tyttö. Haluan sijaisperheen jossa voin elää tytön elämää.

Mä oon reilut viiskymppinen rouva, jolta otettiin sijoitetut lapset pois. Tulisikohan minusta vielä jotenkin sijaismamma. Mä oon hiton hyvä tyyppi ja mulla on paljon tuttavia, jotka tukee mua. Onko joku onnistunut toistamiseen keplottelemaan sijaisvanhemmaksi, kun lapset on otettu pois.

Mä en lyö, enkä potki ketään enkä harrasta henkistä väkivaltaa - ne väittää vaan niin. En varsinkaan käytä valtaa väärin. Olen erittäin ystävällinen ihminen. En tiedä, miksi lapset otettiin minulta pois?

Mä haluan sellaisia sijoitettuja lapsia, jotka tykkää juosta talon ympäri vaikka lumihangessa paljain jaloin, jos mä haluun niin. Tai mä haluun sellasii sijoitettuja, jotka palvelee mua aina ko mää haluan. Ja sellaisii, jotka eivät syö paljoa, ko me säästetään omille. ja hevosen paskaa pitäisi luoda säännöllisesti tietty.

Mä haluun sellaisii sijoitettuja lapsii, jotka harrastaa sitä mitä MÄ haluun. Ja MÄ tiedän kyllä mitä MÄ haluun. Mä ja mun lahjakkaat lapset ja lapsenlapset TIEDETÄÄN kyllä mitä ME halutaan. Sijoitetut sitten tekee sen mukaan, mitä' ME lahjakkaat ihmiset halutaan.

Ja meillä muuten syödään torstaisin tacoja, kuka syö ja kuka ei. Miten MÄ satun haluamaan. Ja meillä muuten pukeudutaan TYTÖKSI tai POJAKSI just sen mukaan mitä MÄ satun haluamaan - eli miten mun omilta on vaatteitä sattunut jäämään.