Pitkä viesti, koska on vaikea selittää lyhyemmin ja saada ajatuksiaan kunnolla kokoon tähän.
Kiitän jos joku jaksaa lukea ja vielä jopa kommentoidakin.
Olin ihastunut yhteen poikaan n3v, mutten koskaan saanu kerrottua sille. Tiedän että ois pitäny tehdä ees jotain, nii en ois niin kauan hukannu aikaa sen pojan miettimiseen. Ois ollu helpompi päästä yli ku ois saanu selkeen vastauksen, vaikka sellasenki ettei se halua mitään.
Nyt on kulunu jo melkeen 5 vuotta siitä ku ihastuin siihen poikaan. Viime la se sanoi mulle baarissa, että oli ihastunu muhun sillon ku ekaa kertaa tavattiin. Ja jos oisin jotenki vihjannu että tykkään siitä, nii se olis ottanu mut, eikä sitä tyttöystäväänsä, jonka kanssa se pari viikkoa sen jälkeen ku tavattiin alko seurustelemaan, ja jonka kanssa se on vieläki yhessä.
Olin ehtinyt jo päästä siitä pojasta, tai nykyään miehestä, yli nii nyt sen piti mennä repimään vanhat haavat auki. Ärsyttää oikeestaan se, että tuntuu näin pahalta, koska luulin oikeesti päässeeni yli siitä tyypistä ihan lopullisesti. Sattuu ihan hulluna ja tekis vaan mieli kysyä siltä, että miksi se meni kertomaan mulle.
Mitä mieltä ootte, kertoiko hän tämän jutun mulle siks, että asia on vaivannu ja halus päästää sen sydämeltään, vai onko hän taas kiinnostunu musta?
Kuulumme samaan kaveripiiriin ja monesti kuulenkin jonkun ystävän toteavan kuinka hyvin tämä poika ja hänen tyttökaverinsa sopivat yhteen ja miten hyvin heillä menee yms. Kuitenkin poika kertoo minulle usein, että heillä menee huonommin oikeasti. Jotenkin he molemmat silti pitävät kulissia yllä, enkä usko että hän aikoo erota tyttöystävästään, sillä on hyvin sitoutuvaa tyyppiä. Emme ole mitenkään hirveän läheisissä väleissä, ja siksi olenkin ihmetellyt, että miksi hän on kertonut juuri minulle noista huolistaan.
Tuo tunnustus sai varmaankin alkunsa siitä, kun noin kk sitten se oli vieraana yhissä mun juhlissa, ja kesken illan se tuli sitten halaamaan mua ja sano että tykkää tosi paljon musta ihmisenä. Sanoin jotain että minäki oon aina pitäny siitä ja että arvostan sitä tosi paljon ihmisenä. Nyt tuntuu ettei ois pitäny sanoa mitään, nii ehkä hänkin ois jättäny paljastamatta tuon jutun.
Kannattaako teän mielestä kysyä pojalta asiasta ja kertoa miltä musta tuntuu, vai antaa vaan olla ja yrittää unohtaa koko juttu? En kuitenkaan haluais millään tavalla vaikuttaa ainakaan tuon "pojan" ja sen nykyisen avovaimon väleihin. Toisaalta taas haluaisin saada tietää että miks se meni kertomaan tuon jutun, kun kuitenki varmasti tiesi että samalla satuttaa minua.
Ahdistaa jotenki tämä ku ei tee mitään, koska muistaa ne 3 vuotta jotka kärsi sen takia ku ei uskaltanu toimia. Ja silti tuntuu että ois parempi jos odottais että hän seuraavan kerran ottaa yhteyttä, vaikka siihen menisi taas 5 vuotta..
Kiitän jos joku jaksaa lukea ja vielä jopa kommentoidakin.
Olin ihastunut yhteen poikaan n3v, mutten koskaan saanu kerrottua sille. Tiedän että ois pitäny tehdä ees jotain, nii en ois niin kauan hukannu aikaa sen pojan miettimiseen. Ois ollu helpompi päästä yli ku ois saanu selkeen vastauksen, vaikka sellasenki ettei se halua mitään.
Nyt on kulunu jo melkeen 5 vuotta siitä ku ihastuin siihen poikaan. Viime la se sanoi mulle baarissa, että oli ihastunu muhun sillon ku ekaa kertaa tavattiin. Ja jos oisin jotenki vihjannu että tykkään siitä, nii se olis ottanu mut, eikä sitä tyttöystäväänsä, jonka kanssa se pari viikkoa sen jälkeen ku tavattiin alko seurustelemaan, ja jonka kanssa se on vieläki yhessä.
Olin ehtinyt jo päästä siitä pojasta, tai nykyään miehestä, yli nii nyt sen piti mennä repimään vanhat haavat auki. Ärsyttää oikeestaan se, että tuntuu näin pahalta, koska luulin oikeesti päässeeni yli siitä tyypistä ihan lopullisesti. Sattuu ihan hulluna ja tekis vaan mieli kysyä siltä, että miksi se meni kertomaan mulle.
Mitä mieltä ootte, kertoiko hän tämän jutun mulle siks, että asia on vaivannu ja halus päästää sen sydämeltään, vai onko hän taas kiinnostunu musta?
Kuulumme samaan kaveripiiriin ja monesti kuulenkin jonkun ystävän toteavan kuinka hyvin tämä poika ja hänen tyttökaverinsa sopivat yhteen ja miten hyvin heillä menee yms. Kuitenkin poika kertoo minulle usein, että heillä menee huonommin oikeasti. Jotenkin he molemmat silti pitävät kulissia yllä, enkä usko että hän aikoo erota tyttöystävästään, sillä on hyvin sitoutuvaa tyyppiä. Emme ole mitenkään hirveän läheisissä väleissä, ja siksi olenkin ihmetellyt, että miksi hän on kertonut juuri minulle noista huolistaan.
Tuo tunnustus sai varmaankin alkunsa siitä, kun noin kk sitten se oli vieraana yhissä mun juhlissa, ja kesken illan se tuli sitten halaamaan mua ja sano että tykkää tosi paljon musta ihmisenä. Sanoin jotain että minäki oon aina pitäny siitä ja että arvostan sitä tosi paljon ihmisenä. Nyt tuntuu ettei ois pitäny sanoa mitään, nii ehkä hänkin ois jättäny paljastamatta tuon jutun.
Kannattaako teän mielestä kysyä pojalta asiasta ja kertoa miltä musta tuntuu, vai antaa vaan olla ja yrittää unohtaa koko juttu? En kuitenkaan haluais millään tavalla vaikuttaa ainakaan tuon "pojan" ja sen nykyisen avovaimon väleihin. Toisaalta taas haluaisin saada tietää että miks se meni kertomaan tuon jutun, kun kuitenki varmasti tiesi että samalla satuttaa minua.
Ahdistaa jotenki tämä ku ei tee mitään, koska muistaa ne 3 vuotta jotka kärsi sen takia ku ei uskaltanu toimia. Ja silti tuntuu että ois parempi jos odottais että hän seuraavan kerran ottaa yhteyttä, vaikka siihen menisi taas 5 vuotta..
Vastaukset 2
Vanhimmat
ei vaan jaksa lukee noin pitkää romaania ja luulisin ettei kovin moni muukaan!! :)
Ymmärrän. Tuommonen on rankkaa, kun revitään auki vanhoja haavoja. En ehkä osaa kauheasti olla avuksi, mutta voisin jotain kuitenkin yrittää kommentoida.
Kahdeksan vuotta olet tyypistä ollu kiinnostunu? Tai siis.. Siitä eteenpäin jollain tapaa kärvistellyt tyypin vuoksi? Aika erikoinen ratkasu poijjaalta, että sano sitten vasta nyt eikä silloin. Eipä tainnut erityisen kovasti lätkässä olla jos hetken päästä alkaa seurustella toisen tytön kanssa. Oon myös kuullu, että esim. avioliitossa ois joku seitsemän vuoden kriisiaika, eli eikös se vähän vois niinku yhdessäoloon ja -eloonkin liittyä tuo sama aika. Ehkä ollaan hiukan kyllästytty, ehkä ollaan hiukan väsyneitä toiseen ja muuta. Eli sitten voidaan vähän miettiä, että jonkun menneen tilanteen haluaisi selittää ihan itselleen ja siksi tuollasia tunnustuksia alkaa tekemään.
Älä nyt kuitenkaan hyvä ihminen retkahda siihen kaveriin. Jos tuntuu pahalta, sano se tyypille suoraan: "en oikein voi olla sinun seurassasi, koska aiheutat minulle välillä puheillasi niin pahaa mieltä" tms. Voit sanoa jotenkin aika ympäripyöreästikin, jos et halua enempiä selitellä. Sitten vain yrität viettää sen kanssa vähemmän aikaa. Se voisi ehkä auttaa asiaa..
Toisaalta voi myös olla että vaikeneminen on kultaa. Eli että et sanois mitään, mutta kannattaa ehkä etäisyyttä kuitenkin yrittää ottaa. Jos ette edes periaatteessa ole kauheen läheisiä, niin sitä ei ehkä tarviis ees selitellä pahemmin koko tyypille. Yleensä suosittelen puhumista mutta jos se vaikuttaisi millään tavalla tyypin suhteeseen, niin oijoi. Voi tulehduttaa kaveriporukan suhteet aika pahasti.. :/