Meillä on vuoden vanha lapinporokoiran ja suomen lapinkoiran sekoitus uros, joka on ollut pienestä saakka todella helppo koulutettava ja kiltti.
Välillä tuntuu että on hieman liiankin nöyrää poikaa...
Mutta,nyt on alkanut ottamaan omasta pihasta jalat alleen ja karkaa kylille.Heti kun katse hetkeksi siirtyy muualle kuin koiraan niin se jo katoaa.
Hyvin tuntuu tietävän takaisin tullessaan ettei lupa olisi ollut lähteä,lähes ryömii kotiin ja korvat on pitkin päätä ja kellahtaa selälleen kun kävelen sitä kohti.
Täytyy vissiin kokeilla TAAS kerran tuota kotipihojen rajojen kulkua tai sit vaan alkaa pitää narun päässä tai häkissään, vai olisiko jollain kertoa jotain muita vinkkejä?
Esim mitä tehdä kun karkulainen löytyy/ palaa kotiin?
Ei onneksi tielle ole menossa vaan lähinnä viereiseen metsään tai naapuruston muita koiria tehvehtimään.
Asumme maalla ja lähellä ei edes isoja teitä ole,mutta kyllä minuakin keljuttais jos naapurin koira vähän väliä meidän pihalla pyörisi...
Alkaa olemaan epätoivoinen olo pojan kanssa :)
Välillä tuntuu että on hieman liiankin nöyrää poikaa...
Mutta,nyt on alkanut ottamaan omasta pihasta jalat alleen ja karkaa kylille.Heti kun katse hetkeksi siirtyy muualle kuin koiraan niin se jo katoaa.
Hyvin tuntuu tietävän takaisin tullessaan ettei lupa olisi ollut lähteä,lähes ryömii kotiin ja korvat on pitkin päätä ja kellahtaa selälleen kun kävelen sitä kohti.
Täytyy vissiin kokeilla TAAS kerran tuota kotipihojen rajojen kulkua tai sit vaan alkaa pitää narun päässä tai häkissään, vai olisiko jollain kertoa jotain muita vinkkejä?
Esim mitä tehdä kun karkulainen löytyy/ palaa kotiin?
Ei onneksi tielle ole menossa vaan lähinnä viereiseen metsään tai naapuruston muita koiria tehvehtimään.
Asumme maalla ja lähellä ei edes isoja teitä ole,mutta kyllä minuakin keljuttais jos naapurin koira vähän väliä meidän pihalla pyörisi...
Alkaa olemaan epätoivoinen olo pojan kanssa :)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kylläpä kuulosti sanasta sanaan tutulta. Oma sekarotuinen lammaskoirani oli aivan samanlainen nuorempana. Pentuna huippuhelppo, kiltti ja nöyrä mutta noin vuoden ikäisen aloitti juuri tuollaiset retket. Uskomatonta miten voi niin salamannopeasti hävitä silmistä, kun muualle katsoo...
Nyt koira on kolmevuotias ja täydellinen. Päivät pitkät vapaana pihalla ja siinä pysyy. Mitä nyt kevät- ja kesäillat saattavat houkuttaa tekemään pikkupyrähdyksen metsään. Uskon, että ainakin meillä agilityharrastuksen aloittaminen oli avuksi. Koira ottaa paremmin kontaktia ja uskoo, että minäkin voin keksiä hauskaa puuhaa. Luulisin kuitenkin, että suurin syy tilanteen paranemiseen on ikä. Murrosikä on ohi ja järkeä päässä.
Tiedän todella että hermot ovat koetuksella mutta sinnittele vaan, kyllä se siitä. (Uroskoiran kohdalla saattaisi kastraatiostakin olla apua...)
Meillä on ollut sama ongelma muutamaakin kertaa. Koiramme on kylläkin vasta 1 vuoden, mutta silti. Meillä on ollut et koiran kanssa ollaan vaan oltu enemmän pihalla yms., mutta silloinkin ottaa jalat alle. Muutamasta viikosta muutamaan kuukauteen on ainavälillä ollut taukoa vapaanaolosta, kun ei meinaa korvat toimia. Sen jälkeen tulee hyvin luokse yms..
Olemme nytten alkannut harjoitella lähi metässä luokse tuloa ja on alkannut tulla paremmin luokse.
Meillä on ollut myös, että kun koira on tullut ollaan ensin kysytty moittivalla äänellä missä ollaan oltu ja sen jälkeen kohta hellitty, kun on tullut takaisin. En tiedä onko oikea tapa tuo moittiminen ja sitten kehuminen..