gallup:miksi ja

Mulla on suunnilleen samat arvot kuin sinulla, mutta olen luullut, ettei plus silmiä voi leikata. Pääsitkö kokonaan eroon laseista?

Juuri sen takia

Varmasti tosi rankkaa joutua tuollaiseen onnettomuuteen ja vielä noin pienenä.. Miten se tapahtui? Millainen on näkösi nyt? (anteeksi uteliaisuuteni..)

Voimia Sinulle tulevaankin leikkaukseen! Itse en ole läpikäynyt vielä yhtään leikkausta, näönkorjausleikkausta vasta harkitsen..

voi kauheeta.. :'( kirjoitti:

Varmasti tosi rankkaa joutua tuollaiseen onnettomuuteen ja vielä noin pienenä.. Miten se tapahtui? Millainen on näkösi nyt? (anteeksi uteliaisuuteni..)

Voimia Sinulle tulevaankin leikkaukseen! Itse en ole läpikäynyt vielä yhtään leikkausta, näönkorjausleikkausta vasta harkitsen..

magnesiumajuhepullo räjähti isäni kädessä, hän ja pikkuveli saivat palovammoja, mutta onneksi ei mitään pysyviä vammoja kummallekkaan, arpia lukuunottamatta. nykyinen näköni on ns. sorminäkö, eli minun vasen silmäni luokitellaan sokeaksi, vaikka näenkin hahmot ja värit oikein, en näe luke kuin otsikkotekstiä.

pakko kyllä sanoa, että harkitse tarkkaan tota leikkausta, koska vaikka se onkin rutiinileikkaus, kaikenlaista voi mennä pieleen, ja tää kipu on kyllä kurjinta mitä voi olla. viimeiset puoli vuotta vasen silmäni on ollut jatkuvasti kipeä. sokeutuminen tapahtui niin pienenä, että en siitä ole juurikaan kärsinyt, mutta harkitse. sarveiskalvokirurgiassa piilee aina ikäviä riskejä, ja leikatut silmät ovat herkempiä kaikenlaisille komplikaatioille.

mun vasempaan silmään tuli glaukooma sarveiskalvoleikkausten seurauksena ja lasiaisirtauma, vaikka olen vasta vähän yli 20- vuotias. (lasiaisirauma on yleien vasta eläkeikäisillä harmaakaihileikatuilla) lasiaisirtauma häiritsee ajoittain, heilumalla näkökentässä. sen mä sit nään hyvin, mutta muuten vain hahmoja. lasiaisirtauma voi aiheuttaa verkkokalvonirtaumaan, joka johtaa täydelliseen näönmenetykseen hoitamattomana.

glaukooma (silmänpainetauti) aiheuttaa kivoja sivuvaikutuksia, mulla on siihen painelääkitys, ja jotkut lääkkeet kuten timololi laski mun verenpaineen 85/58! normaali olisi jossain 130-120/80-70. en nyt viitsi tähän kaikkea edes laittaa, mutta kipuja, valonarkuutta, päänsärkyjä, väsymystä yms on ollut.

näönkorjauskeikkaukset tarvitsee joskus korjauksia ja jopa sarveiskalvonsiirtoja. siirron takia ei saa sitten edes luovuttaa verta, ettei tartuta mahdollisia keksushermostoperäisiä tauteja vastaanottajille. eli tässäkin piilee riski. sarveiskalvonluovuttajat kyllä tutkitaan, mutta joskus voi olla huono säkä. puhumattakaan siitä, että sarveiskalvonsiirteen keski-ikä on noin 12 vuotta, jollain tarvitaan uusi siirto. mun sarveiskalvonsiirteet on nyt 20- ja 19 vuotiaat, joten yllättävän pitkäikäiset, mutta jos laskee että 20- vuoden välein tarvitaan siirto, niin mulla on edessäni vielä 2 tai 3 siirtoa minimissään. maksimissaan niitä tuleekin sit vielä 5 tai enemmän. toipumisaika on yli 6 kk ennenkuin tietää lopputuloksen, joten mikään pikku leikkaus ei ole kyseessä. saikkuakin saa 2 kk. sarveiskalvonsiirrossa.

ei ne silmälasit nyt niin kamalat oo, kun ne ei kuitenkaan aiheuta sivuongelmia. mulla mun terveessä silmässä on -4,75 näkö ja hajataittoa 0,5. rillejä pidän ylpeänä, kun on edes toinen silmä näkevä.

jennyfer123 kirjoitti:

magnesiumajuhepullo räjähti isäni kädessä, hän ja pikkuveli saivat palovammoja, mutta onneksi ei mitään pysyviä vammoja kummallekkaan, arpia lukuunottamatta. nykyinen näköni on ns. sorminäkö, eli minun vasen silmäni luokitellaan sokeaksi, vaikka näenkin hahmot ja värit oikein, en näe luke kuin otsikkotekstiä.

pakko kyllä sanoa, että harkitse tarkkaan tota leikkausta, koska vaikka se onkin rutiinileikkaus, kaikenlaista voi mennä pieleen, ja tää kipu on kyllä kurjinta mitä voi olla. viimeiset puoli vuotta vasen silmäni on ollut jatkuvasti kipeä. sokeutuminen tapahtui niin pienenä, että en siitä ole juurikaan kärsinyt, mutta harkitse. sarveiskalvokirurgiassa piilee aina ikäviä riskejä, ja leikatut silmät ovat herkempiä kaikenlaisille komplikaatioille.

mun vasempaan silmään tuli glaukooma sarveiskalvoleikkausten seurauksena ja lasiaisirtauma, vaikka olen vasta vähän yli 20- vuotias. (lasiaisirauma on yleien vasta eläkeikäisillä harmaakaihileikatuilla) lasiaisirtauma häiritsee ajoittain, heilumalla näkökentässä. sen mä sit nään hyvin, mutta muuten vain hahmoja. lasiaisirtauma voi aiheuttaa verkkokalvonirtaumaan, joka johtaa täydelliseen näönmenetykseen hoitamattomana.

glaukooma (silmänpainetauti) aiheuttaa kivoja sivuvaikutuksia, mulla on siihen painelääkitys, ja jotkut lääkkeet kuten timololi laski mun verenpaineen 85/58! normaali olisi jossain 130-120/80-70. en nyt viitsi tähän kaikkea edes laittaa, mutta kipuja, valonarkuutta, päänsärkyjä, väsymystä yms on ollut.

näönkorjauskeikkaukset tarvitsee joskus korjauksia ja jopa sarveiskalvonsiirtoja. siirron takia ei saa sitten edes luovuttaa verta, ettei tartuta mahdollisia keksushermostoperäisiä tauteja vastaanottajille. eli tässäkin piilee riski. sarveiskalvonluovuttajat kyllä tutkitaan, mutta joskus voi olla huono säkä. puhumattakaan siitä, että sarveiskalvonsiirteen keski-ikä on noin 12 vuotta, jollain tarvitaan uusi siirto. mun sarveiskalvonsiirteet on nyt 20- ja 19 vuotiaat, joten yllättävän pitkäikäiset, mutta jos laskee että 20- vuoden välein tarvitaan siirto, niin mulla on edessäni vielä 2 tai 3 siirtoa minimissään. maksimissaan niitä tuleekin sit vielä 5 tai enemmän. toipumisaika on yli 6 kk ennenkuin tietää lopputuloksen, joten mikään pikku leikkaus ei ole kyseessä. saikkuakin saa 2 kk. sarveiskalvonsiirrossa.

ei ne silmälasit nyt niin kamalat oo, kun ne ei kuitenkaan aiheuta sivuongelmia. mulla mun terveessä silmässä on -4,75 näkö ja hajataittoa 0,5. rillejä pidän ylpeänä, kun on edes toinen silmä näkevä.

Olen samaa mieltä, että ennenkuin päättää ns. silmien mukavuusleikkauksesta, niin kannattaa harkita enemmän kuin kahdesti.

Terveyden kannalta välttämättömät toimenpiteet ovat asia erikseen.

Kevyin perustein siihen ei tule lähteä, vaikka onkin kovin suurta muotia nykyään. Hyvä bisnes sitä harjoittaville. On mahdollista, että myöhemmin tulevaisuudessa ko. muotia vielä kauhistellaan.

Miksi leikata tervettä silmää ja ottaa kannettavakseen kaiki siihen liittyvät riskit? Vaikuttaa etteivät muodin perässä menevät osaa laisinkaan sisäistää terveydelleen ottamia riskejä.

Vaikuttaa lisäksi, että monet leikkauttavat silmänsä varsin nuorina. Millainen on tällaisten "muotileikattujen" silmien tulevaisuuden ennuste pitkällä aikajaksolla? Sitä ei toistaiseksi tiedä kukaan, sillä kokemus puuttuu, mutta riskinottajia riittää pitkiksi jonoksi asti.

Joillakin on jo heti alusta alkaen komplikaatioita ja joutuvat käyttämään jopa puolen tunnin-tunnin välein silmävoiteita ja joutuvat heräämään öisinkin tämän vuoksi, ilman että niistä oli lääkkeeksi asian korjaamiseksi.

Varsin moni silmä-mukavuuskirurgiaa harrastava lääkäri ei suostu itse ko. toimenpiteeseen.

Olisi kiinnostava tietää tilastollisesti, kuinka moni mukavuus-silmäkirurgi on leikauttnut omat silmänsä?

Hyvää jatkoa sinulle.

- L - kirjoitti:

Olen samaa mieltä, että ennenkuin päättää ns. silmien mukavuusleikkauksesta, niin kannattaa harkita enemmän kuin kahdesti.

Terveyden kannalta välttämättömät toimenpiteet ovat asia erikseen.

Kevyin perustein siihen ei tule lähteä, vaikka onkin kovin suurta muotia nykyään. Hyvä bisnes sitä harjoittaville. On mahdollista, että myöhemmin tulevaisuudessa ko. muotia vielä kauhistellaan.

Miksi leikata tervettä silmää ja ottaa kannettavakseen kaiki siihen liittyvät riskit? Vaikuttaa etteivät muodin perässä menevät osaa laisinkaan sisäistää terveydelleen ottamia riskejä.

Vaikuttaa lisäksi, että monet leikkauttavat silmänsä varsin nuorina. Millainen on tällaisten "muotileikattujen" silmien tulevaisuuden ennuste pitkällä aikajaksolla? Sitä ei toistaiseksi tiedä kukaan, sillä kokemus puuttuu, mutta riskinottajia riittää pitkiksi jonoksi asti.

Joillakin on jo heti alusta alkaen komplikaatioita ja joutuvat käyttämään jopa puolen tunnin-tunnin välein silmävoiteita ja joutuvat heräämään öisinkin tämän vuoksi, ilman että niistä oli lääkkeeksi asian korjaamiseksi.

Varsin moni silmä-mukavuuskirurgiaa harrastava lääkäri ei suostu itse ko. toimenpiteeseen.

Olisi kiinnostava tietää tilastollisesti, kuinka moni mukavuus-silmäkirurgi on leikauttnut omat silmänsä?

Hyvää jatkoa sinulle.

Hei

Minä olen ap ja tosiaan samaa mieltä. Olen toki asioista ottanut selvää jne. mutta siltikin olen luopunut näköleikkauksista, niin kauan kun pärjään piilolinsseillä ja laseilla. Sitä kun ei tiedä vaikka joskus vielä joutuu leikattavaksi muista syistä, kun on tätä miinusta. Ainakin vanhana kaihin takia varmaan. Ja täällä kun olen seurannut keskustelua ja miten paljon leikataan muista syistä, niin oma itsekkyys ja turhamaisuus karissut, etten enää edes harkitse näköleikkauksiin menoa. Riskit ovat niin isot kuitenkin. Tsemppiä kaikille leikatuille ja enemmän tai vähemmän näkeville.

- L - kirjoitti:

Olen samaa mieltä, että ennenkuin päättää ns. silmien mukavuusleikkauksesta, niin kannattaa harkita enemmän kuin kahdesti.

Terveyden kannalta välttämättömät toimenpiteet ovat asia erikseen.

Kevyin perustein siihen ei tule lähteä, vaikka onkin kovin suurta muotia nykyään. Hyvä bisnes sitä harjoittaville. On mahdollista, että myöhemmin tulevaisuudessa ko. muotia vielä kauhistellaan.

Miksi leikata tervettä silmää ja ottaa kannettavakseen kaiki siihen liittyvät riskit? Vaikuttaa etteivät muodin perässä menevät osaa laisinkaan sisäistää terveydelleen ottamia riskejä.

Vaikuttaa lisäksi, että monet leikkauttavat silmänsä varsin nuorina. Millainen on tällaisten "muotileikattujen" silmien tulevaisuuden ennuste pitkällä aikajaksolla? Sitä ei toistaiseksi tiedä kukaan, sillä kokemus puuttuu, mutta riskinottajia riittää pitkiksi jonoksi asti.

Joillakin on jo heti alusta alkaen komplikaatioita ja joutuvat käyttämään jopa puolen tunnin-tunnin välein silmävoiteita ja joutuvat heräämään öisinkin tämän vuoksi, ilman että niistä oli lääkkeeksi asian korjaamiseksi.

Varsin moni silmä-mukavuuskirurgiaa harrastava lääkäri ei suostu itse ko. toimenpiteeseen.

Olisi kiinnostava tietää tilastollisesti, kuinka moni mukavuus-silmäkirurgi on leikauttnut omat silmänsä?

Hyvää jatkoa sinulle.

osuit aivan nappiin. juuri tuon halusin sanoa, mutten osannut sen paremmin.

ja mä muuten laitan kaha silmäsalvaa noin tunnin välein, aamuisin puolen tunnin välein. tammi-huhtikuussa en juurikaan nukkunut, kun silmä herätti parin tunnin välein, ja tammikuussa en edes sitäkään vähää, kun massiivinen sarveiskalvohaavauma piti hyvin hereillä. ovat muuten kipeitä!

itse en kyllä mitään turhaa silmäleikkausta kävisi läpi, näkö on kuitenkin aika monelle ihmiselle se tärkein aisti. kannattaa harkita.

- L - kirjoitti:

Olen samaa mieltä, että ennenkuin päättää ns. silmien mukavuusleikkauksesta, niin kannattaa harkita enemmän kuin kahdesti.

Terveyden kannalta välttämättömät toimenpiteet ovat asia erikseen.

Kevyin perustein siihen ei tule lähteä, vaikka onkin kovin suurta muotia nykyään. Hyvä bisnes sitä harjoittaville. On mahdollista, että myöhemmin tulevaisuudessa ko. muotia vielä kauhistellaan.

Miksi leikata tervettä silmää ja ottaa kannettavakseen kaiki siihen liittyvät riskit? Vaikuttaa etteivät muodin perässä menevät osaa laisinkaan sisäistää terveydelleen ottamia riskejä.

Vaikuttaa lisäksi, että monet leikkauttavat silmänsä varsin nuorina. Millainen on tällaisten "muotileikattujen" silmien tulevaisuuden ennuste pitkällä aikajaksolla? Sitä ei toistaiseksi tiedä kukaan, sillä kokemus puuttuu, mutta riskinottajia riittää pitkiksi jonoksi asti.

Joillakin on jo heti alusta alkaen komplikaatioita ja joutuvat käyttämään jopa puolen tunnin-tunnin välein silmävoiteita ja joutuvat heräämään öisinkin tämän vuoksi, ilman että niistä oli lääkkeeksi asian korjaamiseksi.

Varsin moni silmä-mukavuuskirurgiaa harrastava lääkäri ei suostu itse ko. toimenpiteeseen.

Olisi kiinnostava tietää tilastollisesti, kuinka moni mukavuus-silmäkirurgi on leikauttnut omat silmänsä?

Hyvää jatkoa sinulle.

Minulla leikattiin silmät parisen kuukautta sitten, ja olen enemmän kuin tyytyväinen:) Ennen näköni oli -5.50 kummassakin silmässä, ja nyt toisessa on 0 ja toisessa -0.25. Itse asiassa näen nyt paremmin kuin koskaan silmälaseilla, sillä minulla oli (suhteellisen yleistä) "epätasaista taittovirhettä" (en tiiä miksikä sitä oikeasti kutsutaan), jota ei silmälaseilla pystytä täysin korjaamaan. Uskomaton fiilis, kun on käyttänyt rillejä&piilareita 20 vuotta. Syyt leikkaukseen olivat kyllä ihan "mukavuussyitä": olen kova urheilemaan ja retkeilemään ja esim. surffausta en koskaan ollut edes harkinnut ennen kokeilevani, sillä siinä ei rillejä eikä oikein piilaireitakaan voi käyttää. Nyt olen tesmannut sitäkin ja tykkään:)

Minullakin oli paljon pelkoja silmälaserointia kohtaan, mutta otin asioista selvää ja keskustelin leikkaavan kirurgin kanssa sähköpostitse useampaan kertaan ennen leikkausta. Sen lisäksi haastattelin useata leikkauksessa käynyttä. Ymmärsin, että nykypäivänä komplikaatioiden vaara on todella pieni. Tekniikat ovat parantuneet huomattavasti viimeisen 10 vuoden aikana. Ja sitten totesin, että nyt uskallan itsekin mennä. Minulla meni kyllä sillai mukavasti, että ainoa vaiva ensimmäisen kuukauden aikana oli silmien kuivuminen, mutta sekin hoitui helposti tipoilla. Nyt minun ei tarvitse käyttää edes tippoja. En osaa muuta sanoa kuin että siistiä:) Mutta tämähän on ihan henkilökohtainen valinta, ja kaikki saavat tehdä niinkuin tykkäävät. Ehdottaisin kuitenkin ottamaan asioista tosissaan selvää (eikä vaan "mun tutun tutun tutulla-tietoa") ennenkuin rupeaa ihmisiä pelottelemaan.

mieltä kirjoitti:

Minulla leikattiin silmät parisen kuukautta sitten, ja olen enemmän kuin tyytyväinen:) Ennen näköni oli -5.50 kummassakin silmässä, ja nyt toisessa on 0 ja toisessa -0.25. Itse asiassa näen nyt paremmin kuin koskaan silmälaseilla, sillä minulla oli (suhteellisen yleistä) "epätasaista taittovirhettä" (en tiiä miksikä sitä oikeasti kutsutaan), jota ei silmälaseilla pystytä täysin korjaamaan. Uskomaton fiilis, kun on käyttänyt rillejä&piilareita 20 vuotta. Syyt leikkaukseen olivat kyllä ihan "mukavuussyitä": olen kova urheilemaan ja retkeilemään ja esim. surffausta en koskaan ollut edes harkinnut ennen kokeilevani, sillä siinä ei rillejä eikä oikein piilaireitakaan voi käyttää. Nyt olen tesmannut sitäkin ja tykkään:)

Minullakin oli paljon pelkoja silmälaserointia kohtaan, mutta otin asioista selvää ja keskustelin leikkaavan kirurgin kanssa sähköpostitse useampaan kertaan ennen leikkausta. Sen lisäksi haastattelin useata leikkauksessa käynyttä. Ymmärsin, että nykypäivänä komplikaatioiden vaara on todella pieni. Tekniikat ovat parantuneet huomattavasti viimeisen 10 vuoden aikana. Ja sitten totesin, että nyt uskallan itsekin mennä. Minulla meni kyllä sillai mukavasti, että ainoa vaiva ensimmäisen kuukauden aikana oli silmien kuivuminen, mutta sekin hoitui helposti tipoilla. Nyt minun ei tarvitse käyttää edes tippoja. En osaa muuta sanoa kuin että siistiä:) Mutta tämähän on ihan henkilökohtainen valinta, ja kaikki saavat tehdä niinkuin tykkäävät. Ehdottaisin kuitenkin ottamaan asioista tosissaan selvää (eikä vaan "mun tutun tutun tutulla-tietoa") ennenkuin rupeaa ihmisiä pelottelemaan.

Hei

En usko, että kukaan pelottelee. Itse pidän likinäköisyyttä vain niin pienenä ongelmana, vaikka miinusta enemmän kuin sulla oli. Ja se on myös usein perinnöllistä. Itse kannustan lapsiani pitämään rillejä miel. ja piilareita vähemmän. Likinäköisyyden takiakin voi joutua leikkauksiin eli on tutkittu, että verkkokalvon repeytymät ovat riskinä yms. juuri suuren likinäköisyyden takia ja vanhuudessa useimmat joutuvat kaihileikkaukseen. Miksi menisin siis leikkauttamaan tavallaan terveita silmiäni. Noista kuivuusongelmista olen kuullut minäkin ja sitä mitä tulokset sitten ovat joskus, sitä ei vielä tiedetä, koska leikkauksia tehty vielä kovin vähän aikaa. Toki, ole tyytyväinen omiin kokemuksiisi, niitä sinulta ei kukaan ole viemässä, olet niissä onnellisten joukoissa ja tulokseen varmasti ovat vaikuttaneet riittävä sarveiskalvon paksuus ja miinusta ei ole ollut yli kymmentä. Kyllä ihmiset asioista selvää ottavat. Tuttavapiirissä kukaan ei ole leikkauttanut silmiään.

mieltä kirjoitti:

Minulla leikattiin silmät parisen kuukautta sitten, ja olen enemmän kuin tyytyväinen:) Ennen näköni oli -5.50 kummassakin silmässä, ja nyt toisessa on 0 ja toisessa -0.25. Itse asiassa näen nyt paremmin kuin koskaan silmälaseilla, sillä minulla oli (suhteellisen yleistä) "epätasaista taittovirhettä" (en tiiä miksikä sitä oikeasti kutsutaan), jota ei silmälaseilla pystytä täysin korjaamaan. Uskomaton fiilis, kun on käyttänyt rillejä&piilareita 20 vuotta. Syyt leikkaukseen olivat kyllä ihan "mukavuussyitä": olen kova urheilemaan ja retkeilemään ja esim. surffausta en koskaan ollut edes harkinnut ennen kokeilevani, sillä siinä ei rillejä eikä oikein piilaireitakaan voi käyttää. Nyt olen tesmannut sitäkin ja tykkään:)

Minullakin oli paljon pelkoja silmälaserointia kohtaan, mutta otin asioista selvää ja keskustelin leikkaavan kirurgin kanssa sähköpostitse useampaan kertaan ennen leikkausta. Sen lisäksi haastattelin useata leikkauksessa käynyttä. Ymmärsin, että nykypäivänä komplikaatioiden vaara on todella pieni. Tekniikat ovat parantuneet huomattavasti viimeisen 10 vuoden aikana. Ja sitten totesin, että nyt uskallan itsekin mennä. Minulla meni kyllä sillai mukavasti, että ainoa vaiva ensimmäisen kuukauden aikana oli silmien kuivuminen, mutta sekin hoitui helposti tipoilla. Nyt minun ei tarvitse käyttää edes tippoja. En osaa muuta sanoa kuin että siistiä:) Mutta tämähän on ihan henkilökohtainen valinta, ja kaikki saavat tehdä niinkuin tykkäävät. Ehdottaisin kuitenkin ottamaan asioista tosissaan selvää (eikä vaan "mun tutun tutun tutulla-tietoa") ennenkuin rupeaa ihmisiä pelottelemaan.

On kiinnostavaa havaita miten samojen (?) tietojen perusteella voidaan päätyä aivan vastakkaiseen analyysiin.

Mitä enemmän luen silmän toiminnasta (ja ihmisen ylipäätään) kokonaisuudessaan, iän tuomista silmäsairausista, terveen sarveiskalvon rakenteesta, tehtävästä ja sen toiminnasta, sekä olen seurannut alan spesialistien haastatteluja näistä mukavuusleikkauksista, sitä suuremmalla syyllä pitäydyn toimenpiteistä jotka eivät ole ehdottoman välttämättömiä.

Miksi leikata / viilata tervettä sarveiskalvoa? Se on peruuttamaton ratkaisu. Terveyttä osaa arvostaa sen oikeaan arvoon vasta kun sitä ei ole. Sekin on hyvin inhimillinen piirre.

Edelleenkään ei ole tarpeeksi kokemusta, jotta voitaisiin varmuudella tietää tällaisten toimenpiteiden pitkän ajan vaikutukset. Miten leikattujen silmien terveys kehittyy 10-20-30 vuoden kuluessa? Sekä millaisille lisäriskeille se saattaa altistaa pitkällä aikavälillä verrattuna terveisiin leikkaamattomiin silmiin? Toistaiseksi kukaan ei osaa varmuudella vastata tähän.

Slmäkirurgit eivät itsekään ole yksimielisiä näistä toimenpiteistä. On kiinnostavaa seurata heidän haastattelujaan eri dokumenttiohjelmissa.

On luonnollista, että leikkaava kirurgi rauhoitta ja vakuuttelee potilas-asiakastaan. Kyseessä on hyvin tuottava bisnes, kuten plastiikkakirurgiakin.

"Pelottelusta". Onko vastakkainen ei-muoti-boomin suuntainen ja harkintaan kannustava näkökulma sellaista? On kuitenkin kyse peruuttamattomasta terveisiin silmiin kohdistuvasta operaatiosta.

Mielestäni tulisi nimenomaan olla enemmän puolueetonta (ei ko. bisnestä suorittavien) ammattilaisten taholta tulevaa valistavaa, vastuuntuntoisuuteen ja harkitsevuuteen kannustavaa informaatiota, argumentteja puolesta ja vastaan. Silmä- ja plastiikkakirurgia ovat nykyisin kovin muodissa ja moni ottaa riskejä joita ei todellisuudessa edes ymmärrä ottavansa.

Toisaalta ymmärrän hyvin, että haittaavista laseista eroonpääseminen on hyvin houkuttavaa, varsinkin jos esimerkiksi miinus on kovin suuri. Luonnollisestikin se on jokaisen henkilökohtainen ratkaisu ja toivon tietenkin leikatuille kaikkea hyvää.

Ps. Itselleni sairaalamiljöö eri muodoissaan ei ole kovin vieras alue.