Osaako joku sanoa että mistä lähteä liikkeelle?
Tilanne on sellainen että Lesken aviomies kuoli vuonna 1970. Tällöin on tehty perunkirjoitus. Minkäänlaista ositusta ei tehty eikä virallista perinnönjakoa. Miehellä on lapsia kahdesta aikaisemmasta avioliitosta. Nyt Leski kuoli 06/2007 ja omaisuutta ei oikeastaan ole vaan leski on hävittänyt kaiken.
Mietin että täytyykö nyt ennen lesken perunkirjoitusta tehdä tuo vuonna 1970 tekemättä jätetty ositus ja kutsua paikalla kaikki miehen perilliset jokaisesta avioliitosta?
Vai voiko perunkirjoituksen tehdä ensimmäiseksi? Olen ymmärtänyt että ensiksi kuolleen miehen ja leskenvälinen ositus on jokatapauksessa tehtävä.
Tuntuu aika sekavalta koko tilanne kun asioita ei ole hoidettu kuntoon 1970 vuonna.
Tilanne on sellainen että Lesken aviomies kuoli vuonna 1970. Tällöin on tehty perunkirjoitus. Minkäänlaista ositusta ei tehty eikä virallista perinnönjakoa. Miehellä on lapsia kahdesta aikaisemmasta avioliitosta. Nyt Leski kuoli 06/2007 ja omaisuutta ei oikeastaan ole vaan leski on hävittänyt kaiken.
Mietin että täytyykö nyt ennen lesken perunkirjoitusta tehdä tuo vuonna 1970 tekemättä jätetty ositus ja kutsua paikalla kaikki miehen perilliset jokaisesta avioliitosta?
Vai voiko perunkirjoituksen tehdä ensimmäiseksi? Olen ymmärtänyt että ensiksi kuolleen miehen ja leskenvälinen ositus on jokatapauksessa tehtävä.
Tuntuu aika sekavalta koko tilanne kun asioita ei ole hoidettu kuntoon 1970 vuonna.
Vastaukset 5
Vanhimmat
tehty pesänjakoa ennen lesken kuoleman jälkeistä perunkirjoitusta. Eli äitini kuoli aiemmin. tehtiin perunkirjoitus. Pesää ei jaettu - isä jäi asumaan osakkeeseen ja äidin varat perintönä tuli meille. Nyt isä kuoli. perunkirjoitus tehtiin norm ajassa ja nyt jaetaan omaisuus.
Anna ihmessä perunkirjoitus jonkun asiantuntijan hoidettavaksi. Pankista esim. löytyy palvelu, tai jostain asiointitoimistosta. Kustannuksethan voi maksaa perikunnan varoista ennen omaisuuden jakoa.
"Minkäänlaista ositusta ei tehty eikä virallista perinnönjakoa."
>>Tämä on minusta moraalisesti oikea tapa. Ja näin aikoinaan asiat hoidettiinkin sovussa ja oletusarvoisesti; puolison kuoleman jälkeen jälkeenjäänyt hallitsi omaisuutta. Yleensä tästä omaisuudesta (pesästä) maksettiin sitten lasten perintöverot, mutta muuten isä/äiti jatkoi yhdessä hankitun omaisuuden käyttöään ihan itse.
Tuntuu, että nykyään ahneus vie voiton isän/äidin hyvinvoinnin sijaan! Kunpa kokonaan automaattinen perintöoikeus täysi-ikäisiltä lapsilta poistettaisiin - vasta kun molemmat kuolleet se voimaan!
Mutta asiaan ;)
Koska jakokirjaa ei ole joudutte tekemään perinnönjaon ja siis osituksen tämän perunkirjan yhteydessä. Siis nyt kirjaatte jäljelle jääneen omaisuuden, ja perunkirjassa mainitaan, ettei aiempaa ositusta ole tehty, vaan se on 'velkaosuutana' nyt syntyneessä kokonaispesän arvossa. Tähän perunkirjaan tarvitsee kutsua vain ko kuolinpesän osakkaat.
Perinnönjakotilaisuuteen sitten kutsutaan kaikki.
Kun kokonaispesän arvo on periaatteessa mitätön. Leski on hävittänyt kaiken omaisuuden lukuunottamatta pakollisia perushuonekaluja, kuten sänky, pöytä, pari tuolia, muutama lautanen ja kahvikuppi. Käytännössä voi sanoa että pesä on varaton. Ei kertakaikkiaan ole jaettavaa perintöä.
Siis tuohan on mitä helpoin case, jos perintöä ei jää (näin elämä pitääkin elää: käyttää rahat niiden jotka ne ovat tienanneetkin).
Nyt vain kirjaatte perunkirjaan vainajan jälkeenjääneen omaisuuden (vaikka sen 20e sisältäneen pankkitilinkin kaikkien hautajaiskulujen jälkeen). Tämän jälkeen erotetaan tuo kahteen osaan. Lähetätte jakokirjeen kuolleen puoliskon omaisille ja kerrotte ajankohdan jolloin pesän irtaimisto jaetaan.
Tosin kyseessä tuoreempi tapaus.
Tuossa joku syytti ahneeksi kun ei ajatella lesken parasta vaan halutaan perintöä (ahnehditaan).
Meillä kuitenkin tilanne jossa lesekllä omaa varallisuutta reilusti oma asunto oma auto hyvä eläke yms. Kuitenkin olisi halunnut maksattaa perintöverot perillisille ja itse käyttää kaiken varallisuuden.
Suuttui helkkaristi kun aloin pankista kysellä tiliotteita ja selvittämään kuolinpesän todellista varallisuutta.
Se mitä puhutaan että perilliset ovat ahneita niin voin todeta että kyllä lesketkin voivat olla todella ahneita.