Sanokaapa mielipiteenne siitä,että olisiko aiheellista tehdä eroaville pareille psykologinen testi(mielentilatutkimus)siitä,kumpi on henkisesti vahvempi kasvattamaan lasta eron jälkeen?Näyttää,kun näitä palstoja lukee ja mediaa seuraa,että äidit,jotka pääsevät/joutuvat yksinhuoltajiksi,eivät ole mielenterveydeltään niin vireessä kuin pitäisi.En nyt väitä,että KAIKKI äidit olisivat tällaisia,mutta yleensähän huoltajuus määrätään äidille.Joku voi sanoa,että"miehet eivät halua ottaa vastuuta asiasta",mutta on niitä miehiä,jotka haluavat ottaa vastuun ja silti huoltajuus määrätään äidille,joka sitten tyrannisoi lasten tapaamisia yms.-eihän sellainen voi olla normaali-ihmisen käyttäytymistä,vai voiko?Varsin usein tällaista tapahtuu silloin,kun miehellä on uusi nainen kiikarissa ja sekös exää kiukuttaa-silloin pitää panna kampoihin vaikka lapsen kustannuksella.Tuota asiaa tuskin kukaan yyhoo kuitenkaan myöntää.Kuka voi kertoa,missä on sellaiset yh-isit,jotka tuon em.syyn vuoksi estävät lapsen tapaamasta äitiään,jolla on uusi mies kiikarissa?Tuskin kovin moni,sillä eihän yh-isiä ole juurikaan niin paljon täällä Suomen maassa verrattuna yh-äiteihin.Tuo em.ajatus tutkimuksesta tulee tuskin onnistumaan,siitä sosiaalitantat tulevat pitämään huolen-heidän leipätyönsä olisi silloin vaakalaudalla,mutta tuohonkin asiaan voi moni eronnut vaikuttaa-varsinkin isit:jos ex ehdottaa lastenvalvojalla yhteistä palaveria,älä ilmaannu paikalle,se ei ratkaise mitään!Vaikka asiat menisivät oikeuteen,ne palaisivat aina takaisin noille sosiaalitantoille,eikä tilanne siitä kummenisi.Tuskin haluat kartuttaa entisestään rikkaiden kassaa itse samalla köyhtyen!
Kokemuksesta...
Sivusta seurannut
14607
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Tuo asia muuten ontuu tässä velvotteiden yhteiskunnassa. Olet täysin oikeassa!
Selkeä epäkohta.
Tutkimukset pitäisi olla kyllä tarkkoja ko. asian tiimoilta mutta kuten sanoin olet täysin oikeassa.
Lapset tarvitsevat juuri tasapainoisen psyykkisesti terveen vanhemman.
kun pojallani todettiin mbd oireita silloin kauan sitten.. taitaapa olla 10 vuotta sitten.. hänelle tehtiin kaikenlaisia testejä.. samaan aikaan meidän vanhempien piti myös käydä sosiaalityöntekijän luona monta kertaa.
siis minä äitinä kävin.. isä ei lähtenyt mukaan.
siellä tutkittiin minun mielentilani mbd lapsen kasvattajana..
terapiaa on jatkunut 10 vuotta.. niin pojalle kuin äidillekin.. samoin sisaruksille..
Että eiköhän asia liene minun osaltani ihan selvä... kaikkien osapuolten tutkimana lasteni on turvallista kasvaa holhouksessani.
(isä ei ole käynyt yhtään kertaa missään.. ja syy siihen on ettei hän lähe syylistettäväksi kenenkään kallonkutistajan luo)
ajatus henkilökohtaistettiin. Kuten täällä on tapana. Seuraavaksi aletaan riehua siitä kuka sanoi mitä kenellekin ja kaikki on yh:jien syytä!
Kuitenkin, kun osaan lukea ja ymmärrän lukemani, (toisin kuin äiti x 3 joka luulee, että joka ainoa teksti on täällä hänestä), olen sitä mieltä, että tarve tällaiselle on ilmeinen. Jos isä ei siihen suostu tai äiti, on hän pelistä pois. Lapsen etua haettaessa ei mitkään keinot ole liioiteltuja.
äidin tytär. Enempää en olisi voinut kärsiä hänen takiaan. Tarinani on pitkä ja irrottaa kyyneleet. Siksipä jätän sen toiseen kertaa. Kuolemaa, huostaanotto, avioeroja lastenlasten kärsimystä ja jatkuu vain.
henkilökohtaistaa..
totuus on kuitenkin että monen eron jälkeen lapset tarvitsee terapiaa. ja siinä samalla myös äidit ja isät käyvät terapiassa.. tutkituttamassa mielentilaansa.
Onneksi kuitenkin suurimmassa osassa eroja lasten huolto ja hoito järjestyy ilman riitoja.
MOnelta vanhemmalta pitäs lapset siirtää turvaan.. en puhu nyt yksinhuoltajista pelkästään.. vaan kaikista vanhemmista.
Mutta mikään laki ei voi pakottaa terapiassa käymiseen...
Eikös tämän palstan tarkoitus ole vaihtaa ajatuksia arjesta... en voi kertoa muuta kuin itsestäni. elämästäni... ja omista tunnoistani..
Anteeksi maarit jos kirjoitukseni itsestäni loukkaa sinua jotenkin.
Tämä on todellakin yh-äidin jokapäiväistä arkea.
Puolustautua.
Mielentilatutkimus on ihan ok, siihen en sano mitään, mutta tuo lopputeksti sai minut mietteliääksi.
Kuulosti ihan siltä, että et tiedä sellaisten isien olemassaolosta, jotka eivät halua nähdä lapsiaan eron jälkeen.
Minun lapsillani on sellainen isä. Kävi katsomassa lapsiamme kodissamme kolme kuukautta sitten. Oli noin tunnin verran "kyläilemässä".
Tämä isä kostaa minulle, sillä jätin hänet viisi vuotta sitten. Syynä ei ollut toinen mies vaan arkisemmat ongelmat. Jätän haukkuryöpyn uhallakin selittämättä mitä tarkoitan.
En ole kertaakaan saanut sosiaalitoimistosta rahaa eron jälkeen, ennen eroa sain rahaa useastikin.
Olen hyvätuloinen ja jos isä ottaisi lapsia luokseen, maksaisin kaikki kulut ja ylikin. Mutta mies ei vain halua ottaa lapsiaan, ei viitsi kuulemma.
Olen kurkkuani myöten täynnä ennakkoluuloja ja -asenteita. Täällä kasvottomina teillä on helppo haukkua kaikki yh-äidit samalla lauseella, mutta oikeasti, tuolla tosielämässä, ette edes erota meitä muusta joukosta.
Kuka on väittänyt,että kaikki ovat samanlaisia????????Miksi pitää ottaa kaikki niin henk.koht.jos ei kerran itsellä oo luurankoa kaapissa???Vaan taitaapa sittenkin olla kun alat puolustella vaikkei olisi tarvista.Tietenkään et haukkuryöpyn takia selittele-ei tarvitsekaan-kommentistasi päätellen luultavasti ansaitsisitkin sellaisen...Ihmisillä ei nykyään ole mitään moraalia kun ekax mennään avioon,hankitaan lapsia ja sitten erotaan-syyksi riittää "arkiset ongelmat"!Sehän on päivän selvää,että niitä tulee-se pitäisi kypsän ihmisen ymmärtää ja hyväksyä,mutta "rakkaus on sokea",sanotaan ja kypsymättömyys tekee tenän.Itse uskon järkisuhteeseen enemmän kuin tunteiden kyllästämään-mietin,kannattaako tähän pahaan maailmaan lapsia tehdä kärsimään-samoin ajattelee mieheni-ainakin nykyään(hänellä on ent.liitosta kaksi lasta ja ero exästä tuli juuri exän mielenterveydellisistä syistä;vaikka naisen oma äiti oli varoittanut menemästä avioon,mies ei uskonut ja tuloksena ero muutaman vuoden kuluttua häistä). Ilmeisesti olet vilpitön sanoissasi,en ala spekuloida vaikuttimiasi tämän enempää,mutta jos vähänkään olet tutkinut tilastoja,myönnät että suurimman osan lastentapaamisongelmista on lähihuoltajien,eli äitien aiheuttamia-heillä kun on liikaa tunteet mukana näissä asioissa.Todella harmillista,jos exäsi on noin kylmäkiskoinen lapsiaan kohtaan-siinä on lapsille purtavaa vielä pitkään!
Toivotan voimia yksinhuoltajille ! Miehenä olen eniten häpeissäni sukupuolestani, kun kuulen näitä tarinoita isistä, jotka eivät ole kiinnostuneita lastensa tapaamisesta. Minulle ainakin on ollut suurin voimavara hyvä suhde lapsiini eron jälkeen. Vaikka ex on yrittänyt kuinka mustamaalata, ei lapsi ole menettänyt luottamusta isäänsä. Tosi mahtavaa saada vielä itsetehty isänpäiväkortti 23-vuotiaalta neitokaiselta. Olenkin tullut ajatukseen, että lastensa hylkäävällä miehellä on jokin valmistusvirhe aivojen tunneosastolla. En tiedä, tulisiko edes paha omatunto, jos ystävät kyselisivät, miksi et halua tavata lapsiasi. Minä ainakin ottaisin asian esille, jos tietäisin ysätäväni sellaiseksi.
teksti. Olen samaa mieltä, vain syyllinen syyllistyy! Ja lisäksi vielä: kuinka moni onkaan pyytänyt päästä syntymään tänne?
Eromme syynä olivat arkisemmat ongelmat kuin toinen mies.
Eli lyhyesti paheneva alkoholismi, väkivalta, palasina olevat huonekalut ja ikkunat, pelko, miehen pitkät poissaolot, jatkuva rahattomuus jne.
Riittääkö? Noista saisin kirjoittettua kirjan, jos vain aloittaisin. Sitä ei vain kukaan jaksaisi lukea, näitä samanlaisia tarinoita on liian monta.
Kerronpa ystävättäreni tarinan.
Hän meni naimisiin nuorena ja teki kolme lasta parin vuoden välein. Kuopuksen ollessa pari-vuotias mies löysi toisen naisen ja meni tämän kanssa naimisiin. Vaikka kaikki asuivat samassa kaupungissa, mies ei ole KOSKAAN halunnut nähdä lapsiaan eron jälkeen. Yksi lapsista yritti käydä isänsä luona, kun tuli kouluikään, mutta isä ei suostunut ottamaan lasta vastaan. Nyt kaikki ovat aikuisia ja lapset ovat todella katkeria isälleen, joka nyt itse vanhetessaan haluaisi solmia suhteet uudelleen. Mutta nyt ei enää lapsia kiinnosta tavata moista miestä, joka jätti heidät ihan ilman isää koko lapsuuden ja nuoruuden ajaksi.
Koska olen tuntenut tämän miehen lapsesta asti, yritin joskus kysellä häneltä, miksi hän hylkäsi lapsensa, mutta ei hän osannut sanoa mitään syytä. Häntä ei vain kiinnostanut...
toisenlainen tarina kerrottavana. Totta myöskin ja omaa elämääni.
Mieheni oli naimisissa kun tapasimme, eli tavallaan aiheutin heidä eronsa, vaikkakin miehen exälläkin oli jo toinen mies. Lapsia yksi tytär, vaimon nuorena tahtoma lapsi, joka sitten miehen vastustuksesta johtuen tehtiinkin salaa häneltä. Pillerijutulla, sillä ikivanhalla. Raukkamaista, mutta ex ei ajatellut muita kuin itseään.
Niin kauan kuin he olivat naimisissa mies hoiti lapsen. Niin kokonaan kuin se työssäkäyvältä mieheltä onnistui. Kun vauvaikä oli ohi tyttö tarhaan. Vaimo kotona. Ei kiinnostanut äitiä tyttären hyvinvointi.
Nyt kun minä olen kuvioissa ja nainen, tyttö tietenkin, huonosta naiskokemuksesta ensin arkana, hieman pelokkaasti suhtautui minuun. Mutta myöhemmin meistä tuli parhaat kaverit. Siitä suuttui ex. Väkisin hän on pitänyt tytön poissa luotamme. Mitkään keskustelut eivät ole auttaneet. Tilanne näyttää ulospäin pahalta. Kuin siltä, että syy on meissä. Niin hän olikin sossussa puhunut. Kenellekään ei myönnä, että lapsi itse haluaisi tulla, mutta hän ei päästä! Niin se kuitenkin on.
Mieheni soitti tyttärelleen yksi ilta. Tyttö sanoi puhelimeen, ettei halua puhua iskän kanssa, kun se vaan uutta vaimoa pitää hyvänä! Tämä ei millään mittarilla voi olla lapsen omaa puhetta, eikä lapsen parhaaksi! Eikä sitä paitsi edes totta.
Kiusanteko lapsilla on tosi yleistä. Mielestäni anteeksiantamatonta!
Ulospäin tässäkin näyttää, että mies teki vaimolle lapsen, jätti toisen naisen takia ja hylkäsi tyttärensä. Mutta totuus onkin tarua ihmeellisempää. Vai mitä yh:t?
tarua ihmeellisempää.
Kiusanteko lapsilla on todellakin anteeksiantamatonta.. ja se sattuu loppukädessä siihen viattomaan lapseen eniten.
Kysykääpä neuvoa lastenvalvojalta, ainakin meidän kaupungin lastenvalvoja on viisas ihminen..
Minun lapseni ovat aina saaneet muodostaa käsityksensä isästään ihan itse.. ja kun isä seurusteli aikanaan... en myöskään alkanut lasten kuullen tätä naista morkkaamaan.
Päinvastoin.. soitin tyttöystävälle ja ehdotin tutustumista paremmin,
Eihän se helppoa ollut koska lasteni isä oli minut ja tenavat hyljännyt(ei tämän naisen takia kuitenkaan) mutta nielin ylpeyteni ja ajattelin sen niin että mikäli se suhde olis kestänyt naisesta olis tullut osa lasteni elämää. enkä tottatosiaan tahdo että heidän elämässään on mustia aukkoja minulle.
Ja lasten on hyvä huomata ettei äiti vihaa isin tyttöystävää eikä isääkään
Minun lapsiani ei ole koskaan käytetty kiusantekovälineitä.. eikä tulla käyttämäänkään.
Aivan. Kyllä hävettää meidän naisten puolesta. Näinkö tyhmiä me olemme? Ei se ole sukupuolesta kiinni, kun tyhmät ja ajattelemattomat ihmiset pilaavat lastensa elämän. Yksin- ja yhteishuoltajaliiton lisäksi tarvittaisiin näköjään sittenkin ihan ikioma lasten ja nuorten etujärjestö joka keskittyisi kaikin voimin ajamaan pelkästään lasten etuja. Mahdollsiimman suuri lasten ja nuorten edustus sinne että edes jotenkin saisivat äänensä kuuluviin. Aikuiset vain pompottelevat, niin yksityisesti kuin eri virastoissakin.
Millä nämä itsekkäät, lastensa etuja polkevat ihmiset saataisiin kuriin ja järjestykseen?? Joskus tuntuu siltä, että tukka pois ja linnaan. Parempi sekin kuin omien lastensa yli käveleminen.