Siis minkähän vuoksi vaihdevuosista ei puhuta esim. työterveystarkastuksissa? Omalla kohdalla oireet olivat jo sietämättömät ja luulin todella sekoavani lopullisesti. En osannut ajoissa hakea apua ko. asiaan, vaan hain apua mielenterveysongelmaan. Saikkuahan siitä tulee, jos nuppi on ihan sekaisin.
FSH oli yli 100 ja olen 46-vuotias. Oireet alkoivat jo monta vuotta sitten, enkä tosiaankaan osannut yhdistää niitä vaihdevuosiin. Nyt on asianmukainen hormonikorvaushoito ja toivottavasti se pian auttaa.
Mulla ei ole ollut tuttavia, jotka olisivat kertoneet omista vv-oireistaan. Tai ehkä niistä kukaan ei halua kertoa?
Varsinkin, jos vv:t alkaa ennenaikaisesti, niin luulee tosiaankin tulleensa 'hulluksi', kun ei tiedä, mistä on kysymys.
Näistä asioista voisi kertoa jo hyvissä ajoin ennen vaihtareita, että asiaan osaisi varautua. Samalla vältyttäisi turhilta sairauslomilta, kun osaisi hakea/saada apua OIKEAAN vaivaan.
FSH oli yli 100 ja olen 46-vuotias. Oireet alkoivat jo monta vuotta sitten, enkä tosiaankaan osannut yhdistää niitä vaihdevuosiin. Nyt on asianmukainen hormonikorvaushoito ja toivottavasti se pian auttaa.
Mulla ei ole ollut tuttavia, jotka olisivat kertoneet omista vv-oireistaan. Tai ehkä niistä kukaan ei halua kertoa?
Varsinkin, jos vv:t alkaa ennenaikaisesti, niin luulee tosiaankin tulleensa 'hulluksi', kun ei tiedä, mistä on kysymys.
Näistä asioista voisi kertoa jo hyvissä ajoin ennen vaihtareita, että asiaan osaisi varautua. Samalla vältyttäisi turhilta sairauslomilta, kun osaisi hakea/saada apua OIKEAAN vaivaan.
Vastaukset 30
Vanhimmat
En minäkään tiennyt paljon mitään oireista, koska ei niistä kerrota missään siten, kuten vaikkapa teinitytöille kerrotaan kuukautisista. Näistä asioista ei puhuta mediassa, ei ole naistenlehdissä juuri artikkeleita. Onko tämä sitten se viimeinen tabu kulttuurissamme?
Juuri tätä tarkoitin, että meille keski-ikäisille ja sitä lähestyville kerrottaisi etukäteen, mitä on odotettavissa. Eihän tämä kaikilla oireile samalla tavalla, mutta suurella osalla ainakin oireilee jollakin tavalla. Toivoisin siis, että tästä saisi tietoa jollakin tavalla terveydenhuollolta viimeistään 40-vuotiaana.
vuosi sitten, ja siihen tuli heti pilkkakommenttia tyyliin: kyllä tietoa on joka paikassa, ei voi tulla yllätyksenä, ellen tynnyrissä asu ym.
Mukava, että nyt on tullut asiallisia ja ymmärtäviä vastauksia. Tämä luonnollinen asia pitäisi tosiaan nostaa pöydälle. Vaihdevuosi-ikäisistä ja -ongelmista lasketaan usein vain karkeaa pilaa, ja "äkäiset/hysteeriset täti-ihmiset" ovat kielteisen huumorin kohteita.
Asiallista tietoa pitäisi saada ja levittää ihan kaikille, myös nuorille ja miehille, että tajuavat mitä tämä naisen elämä on.
Ymmärrän kyllä senkin, että joidenkin miesten mielestä 40-50-vuotiaita naisia ei saisi olla tärkeissä asemissa henkisen tasapainottomuutensa vuoksi. Mutta tämän takia asiallista ja oikeaa tietoa juuri tarvitaan!
Kai tässä on tynnyrissä asuttu, kun ei ole ollut tietoa ko. asiasta.
Eikös me tässä iässä olevat naiset olla kuitenkin melkoisen suuri resurssi työelämässä? Ei ole ehkä pieniä lapsia, joiden vuoksi jäädään kotiin. Jos terveys saadaan hoidettua asianmukaisin keinoin (esim. FSH-koe ikäkausitarkastuksessa ko. lääkitys) niin virtaa riittää enemmän kuin monella nuoremmalla :) Edelleenkin viittaan tässä asiassa tiedottamiseen terveydenhuollon taholta.
Vaihtareista on kirjoitettu lukemattomia lehtijuttuja ja kirjoja, hyviä ja asiallisia nettisivjakin on. Kyllä tietoa siis saa helposti. Toisin kuin äitimme ja isoäitimme, jotka eivät todella saaneet asiatietoa mistään.
Itseltäni jouduttiin leikkaamaan 40 kohtu ja munasarjat, joten ennen aikojaan jouduin asian eteen. Mutta ei tulisi mieleenkään lähteä ihmisille juttelemaan vaihtareistani. Kavereiden kanssa kyllä puhutaan, mutta että kenelle tahansa..
En myöskään jäänyt odottamaan, että minua tultaisiin valistamaan tai että olisin muilta naisilta noin henkilökohtaisia kysynyt. Ei asia minusta niikään ole tabu, vaan hyvin henkilökohtainen asia kuten esimerkiksi sukupuolielämä: kaikkea eri tarvitse jakaa kaikkien kanssa. Ja lääkäri on loppujen lopuksi se, jolta saa sen asiatiedon.
Tietoa sain ystävältäni, jolta poistettiin kohtu ja munasarjat. Hän sai onneksi lääkityksen heti.
En olisi muuten osannut edes kysyä lääkäriltä mahdollisista vaihdevuosista. Luulin menkkojen jääneen pois työstressin vuoksi, kuten on aikaisemminkin käynyt.
Lääkärit eivät missään vaiheessa aikaisemmin ottaneet omalla kohdallani vv-asiaa esiin, ennen kuin nyt PYYSIN FSH-koetta. En olisi osannut sitä pyytää, jos en olisi täältä netistä lukenut tietoa asiasta. Mutta mitenkä ne naiset, jotka eivät käytä nettiä tai eivät osaa etsiä tietoa täältä???
En minäkään olisi osannut varata aikaa lääkärille ja lääkityksestä juttelemaan, ellen olisi lukenut näitä palstoja. Ja monet ihmiset eivät tosiaan selaa netistä muuta kuin työalansa tietoa ja jotain juna-aikatauluja, eivät he tällaisissa keskusteluissa käy koskaan.
Useasti puhutaan esim. lapsien eri ikävaiheista, jopa tuntemattomien kanssa. Tyyliin "tyttärelläni on vähän vaikeaa -nääs murrosikä ja hormonit heittelee" jne. En todellakaan tarkoita sinua, kun en tunne sinua, mutta olen aika paljon kuullut muiden puhuvan. Minä itse kerron vaihtareistani, kun tilanne on semmoinen, että se on luontevaa. Jos olen kaupan kassalla ja kuuma aalto iskee ja hikeä pukkaa, saatan todeta (jos ei nyt ihan nuori poika ole kassalla), että hups, kun on siinä iässä, että on näitä vaihdevuosivaivoja; hikeä pukkaa ja silleen. Kukaan ei ole nolostunut. Olen ajatellut, että kyseessä on ihmisen eräs ikäkausi mikä ei todellakaan ole mikään tabu. Eikä mielestäni sukupuolielämästä puhuminen ja vaihtareista puhuminen ole sama asia. En minäkään omaa seksielämääni muille kuuluta.
Kukin kuitenkin tavallaan.
Minulla ovat keväällä alkaneet kuumat aallot, ja kun työtiimi koostuu suurimmaksi osaksi 40 - 60-vuotiaista naisista, on ihan luontevaa sanoa vaikka kahvitauolla jakkua riisuessaan "huh, taas tuli kuuma aalto". Tuttavien kanssa olemme vitsailleet vv-oireilla jo vuosia, kun asia on tuttu kaikille.
Minusta tietoa saa helposti, jos sitä osaa lähteä etsimään (lehdistä, netistä, kirjoista). Toinen asia on sitten, etteivät vaihdevuodet tule vielä mieleen oireiden syynä sellaiselle, joka on vastikään täyttänyt 40.
Työterveyshuollossa voitaisiin minustakin ottaa tätä asiaa useammin esille, minulla on ollut niin päin, että itse olen ottanut vaihdevuodet puheeksi lääkärin kanssa. Olisikohan syynä se, että asia on joillekin naisille arka tai että lääkärit pelkäävät, että se olisi arka? Kun monilla työpaikoilla tehdään ns. ikäkausitarkastuksia (esimerkiksi 40,- 45- tai 50-vuotiaille), ne olisivat minusta luonteva paikka kertoa myös vaihdevuosista ja siitä, mitä kaikkia ongelmia saattaa tulla esiin ja miten niitä voidaan hoitaa. Kyllähän tämäkin asia kuuluu työterveyshuoltoon sikäli, että vaikeat vv-oireet tekevät naisesta ainakin tilapäisesti työkyvyttömän.
Minulle tehtiin töissä reilu vuosi sitten 45 v ikäkausitarkastus. Kaikki siihen kuuluvat koetulokset olivat hyvät ja ihmettelin vain huonoa oloani. Tarkastuksessa mitattiin myös erilaisilla kirjallisilla testeillä työssä jaksamista. Omat tulokseni niistä näyttivät vakavaa työuupumusta, vaikka nyt jälkikäteen ajateltuna kyse on ollut MYÖS vv-oireista.
Suurin vv-oireeni on ollut korvien välissä ja olin jo miltei irtisanoutumassa työpaikastani, koska en kertakaikkiaan jaksanut enää.
Aion sairauslomani jälkeen keskustella asiasta työterveyshuollon kanssa ja ehdottaa heille, että ko. tarkastuksissa puhuttaisi myös näistä vv-asioista.
Ystävilleni olen kertonut nyt näistä omista oireistani ja kehottanut heitä hakemaan apua HETI, kun oireita alkaa ilmestymään.
"Aion sairauslomani jälkeen keskustella asiasta työterveyshuollon kanssa ja ehdottaa heille, että ko. tarkastuksissa puhuttaisi myös näistä vv-asioista."
Joku tässä ketjussa sanoi, että "lääkärihän se tietää parhaiten", mutta näin ei ole. Yleislääkärinä on usein nuori, vieläpä mies, joka ei tosiaan tunnu tietävän yhtään mitään keski-ikäisen naisen vaivoista. Yksi n. viiskymppinen naislääkäri katsoi minua kuin alienia, kun olin ahdistuksissani mennyt päivystysvastaanotolle, ja epäilin vaivojeni syyksi vaihtarioireita!
Kun tähän lisää vielä, että lääkärit eivät usein pidä neuvomisesta ja siitä, että asiakas tietää paremmin, ei voi luottaa saavansa edes lähetettä jatkotutkimuksiin (labrakokeisiin). Näin minun kohdallani.
Olen myös sitä mieltä, että vaihdevuodet eivät ole mikään tabu, vaan luonnolinen elämänvaihe, johon täytyy suhtautua asiallisesti. Ei missään tapauksessa häpeillen ja salaillen.
Asiaa koskien otin jo yhteyttä työterveyshuoltoon ja sain hyvin asiallisen vastauksen sieltä, kiitos työterveyshoitajani!
Ikäkausitarkastuksessa viime vuonna minulta oli otettu FSH ja sen arvo oli silloin yli 40. Minulla tuota tietoa ei ollut (enkä olisi silloin edes tiennyt, että mikä ihmeen FSH?) ja arvoon ei reagoitu millään tavalla lääkärin toimesta. Asia oli jotenkin vain 'unohtunut'. Nyt asia menee eteenpäin ja toivottavasti seuraavien naispuolisien kollegojeni kohdalla asia otetaan vakavasti.
Mulle kävi niin, että viime kesän lopussa rupesi heikottaa, huimasi ym. Kävin tk:ssa naislääkärillä ja silloin otettiin myös FSH, joka oli normaali (alle 10). Ei kertonut mikä arvo se oli (otin myöhemmin selvää). Vaivani oli tuolloin runsaista kuukautisista johtuva huono hb (90).
Ikäkriisiä olen potenut jo reilun vuoden. Syksyllä 50 täysi. Talvella rupesi tulemaan taas outoja oireita - unettomuutta, masennusta, väsymystä ym. mitä vv-oireisiin tuonne korvien väliin voi tulla. Luulin, että tulen hulluksi. Pieneen mieleenkään ei tullut, että ne olisivat vaihtarioireita ja 3 tk-lääkäriä sanoikin sen olevan masennusta ja sain mielialalääkkeitä, rauhottavia ja unilääkkeitä. Ei auttanut.
Ystäväni sitten sanoi minulle, että kun hänestä kuulostaa nuo vaivat ikään liittyviltä. Menin uudestaan samalle naislääkärille, että kyllä tässä nyt on muu kyseessä ja "neuvoin" häntä mitä pitää tehdä. FSH ei ollut kuin 20. Ilmeisesti suuttui, kun esim. aikomansa sisätutkimukset ja papat jäi ottamatta ja rauhottavia vaan lisää.
En luovuttanut, vaan soitin sairaalaan (menen kohdunpoistoon) ja siellä ystävällinen naislääkäri sanoi, että selvät vv-oireethan nuo on ja antoi hormonihoitoa, että pärjään leikkaukseen asti. Vaikka FSH oli "vain" 20, hän sanoi, että se on äkkiä noussut ja oireetkin tulivat äkkiä. Nyt on lääkitys kohdallaan:) Eli mielestäni kävin melkoisen taistelun monen tk-lääkärin kanssa eikä asiaani otettu vakavasti. Jos epäilette, että on vv-oireita. älkää luovuttako, vaihtakaa lääkäriä.
Huvittavaa tässä on se, että tiesin ikäni ja ystävilläni on vaihtarit ja olemme puhuneet avoimesti niistä. Mutta kun minä en älynnyt, että ne tulevat jopa minullekkin :))))
Myös minä olen tehnyt aloitteen, että vaihdevuosiasiat otettaisiin ikäkausitarkastuksessa esille viimeistään 45-vuotiaina, mutta mieluiten jo 40-vuotiaille.
Rupesin nimittäin muistelemaan, olisinko itse tuossa iässä osannut epäillä vaihdevuosia ja tulin siihen tulokseen, että tuskinpa olisin. Koska minulla ensimmäiset esioireet tulivat vasta 50-vuotispäivän tienoilla, olin ehtinyt jo tutustua asiaan ja osasin heti epäillä hormonivajetta outojen oireiden syyksi.
Miksi kohtusi poistetaan? Ei se ainakaan poista vv oireta, saat vain uusia ongelmia tilalle. Emättimen lyhentyminen, kylmyys ja kuivuus.
mutta kuka jaksaa lukea loputtomiin tietoa josta ei oikeestinoo mitään hyötyä kellekkään.lehdissä ja lääkäripalstoilla ei puhuta mitään todellisista vv-vaivoista eikä ongelmista.eikä nää terkkarilääkäritkään halua otta mitään kantaa vaikka luulis kuuluvan lääkärikoulutukseen.miks naisten pitäs aina maksaa ja paljon ei se kynegolokikaa halpaa lystiä oo.en kyllä tienny moikkareistakaan mitään aikonaa.vaihdevuosista en ole löytäny asiallista tietoo mistään,eli mitä tehdä,mistä hakee apua.
vaik heitetään läppää muijien kaa mut kukaan ei näytä olevan sen viisaanpi.terkut
Voihan asian noinkin nähdä, jos haluaa..
Kirjatorilta ostin 2 eurolla Duodecimin julkaiseman kotimaisen ja asiallisen Vaihdevuodet -kirjasen, jota on apteekeissakin myyty. (Muitakin on olemassa toki).
Esimerkkejä otsikoista:
Mitä vaihdevuodet ovat
Kuukautisten muuttuminen
Vaihdevuosioireden hoito
Kuumat aallot, unihäiriöt, mielialan vaihtelut
Hormonikorvaushoidon käytäntö
Hoidon aloittaminen, seuraaminen, lopettaminen
Hormonikorvauhoitoon liittyvät haitat ja riskit
Milloin hormonikorvaushoito ei sovi
Vaihtoehtoiset hoidot
Elintavat
Lisätietoa ja tukea: vertaisryhmät, tiedonhankinta ja lähteet
Jne. Kyllä tästä tietopläjäyksestä jotain hyöytyä oli, minulle ainakin. Terkkarilääkäri ei ole erikoistunut vaihtareihin, gyne tietää enempi, mutta niillä ei tunnu olevan aikaa vastailla. Jos on jotain perustietoa itsellä, on helpompi kysyäkin.
Yritin pariankin vv-kirjaa lukea, mutta sitten käteeni sattui mainitsemasi Duodecimin opas. Siinä oli todella asiat esitetty niin, että ne tajusi heti. Suosittelen kirjaa muillekkin. Todella hyvä tietopaketti. Kivempi toki lukea oikeaa kirjaversioo, mutta netissäkin on siitä paljon asiaa. Laitan linkin, josta kirja löytyy. Klikkaa sinisen pallon kohdalla olevaa otsikkoa, niin sieltä löytyy asiaa.
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_teos=avv
Siksi, että olen vuosia kärsinyt erittäin runsaista ja epäsäännöllisistä menkoista. Varsinkin -95 syntyneen iltatähteni jälkeen. Ainaiset alhaiset hb:t, viikko pms-oireita, viikko hirveetä vuotoo ja viikko väsymystä. Ja sama rumba uudestaan. Sitten tehtiin lämpäpallohoito, jossa poltettiin kohdun limakalvot. Vaivan piti parantua, mutta se paheni. Vuoto rupesi tulemaan niin runsaana kerran, että piti päivystykseen mennä, etten vuotanut kuiviin. Gyne totesi ultrassa, että kohdussa on jotain "hämminkiä" edelleen ja ehdotti kohdun poistoa.
En epäillyt hetkeäkään, vaan suostuin, vaikka riskit on tiedossa ja että ei vv-oireita poista. Mutta olen niin väsynyt noihin vuotoihin, että mielelläni annan sen "pirun" poistaa itsestäni:) Sittenhän näkee, mitä se taas tuo tullessaan.
Nyt keväällä iski vaihtarioireet päälle. Lähinnä unettomuus ja mielialan vaihtelut pahimpia. Nytkin on "se vaihe taudissa", että 3 yötä tässä olen valvonut ja itkenyt ja tuntuu, että olen sekoamasssa. Varmaan monelle hyvin tuttu tunne. Unilääkkeet ym. eivät auta. Kuukauden päästä leikkaus ja jospa sitten sananmukaisesti saadaan lääkitys kohdalleen ja palaan takaisin elämään.
Minä itse ainakin olin täysin valmistautumaton. onneksi kuukautiset jäivät selvästi pois, että jotain pystyin arvailemaan: Hesariin galuppi: kuinka moni suomalainen nainen on tietämätön vaihdevuosista.
Koska tuo gallup on ollut? En asu pk-seudulla, joten en ole sitä lehdessä nähnyt enkä löytänyt Hesarin verkkosivuiltakaan (pikaisesti etsin). Jos sulla on linkki tuohon gallupiin, niin olisi mukava nähdä tulokset :)
Sorry, en huomannut, että gallup oli EHDOTUS Hesariin. Voisi tämä aihe olla hyvä jollekin terveydenhuollon opiskelijallekin lopputyön/gradun aiheeksi? Tai tutkimukseen terveydenhuollon/työnantajan kuluista, jotka aiheutuvat ns. väärästä diagnosista/tiedon puutteesta tässä vv-asiassa.
Tässä taas yksi "henkilökohtainen asia", joka ei oikein osaa asettua toisten asemaan...
Tottakai naisten vaihdevuodet ovat kulttuurissamme tabu. Monet nimenomaisesti naisiin liittyvät asiat ovat sitä, esim. kuukautiset, vaikka niistäkin on varmaan "kirjoitettu lukemattomia lehtijuttuja". Yleistä on myös se, että vaihdevuosi-ikäisiä naisia leimataan irrationaalisiksi, mummotautisiksi ongelmakimpuiksi. Yritä vähän ottaa selvää siitä maailmasta, jossa elät.
Mun mies ei halua kuulla sanaakaan vaihdevuosista.Sehän tarkoittaa ikääntymistä-tuli miehelle varmaan oma ikääntyminenkin mieleen.Miehillehän opetetaan, että 50-vuotiaat ovat vasta miehen iässä.Ja kukkua-meillä mies oireilee pahasti, ennen raitis mies vetää pillerialkokännejä, läpsii puhelimen luuria korvaan, ilkeilee niin, että itkettää..Itselläni on kiukkupuuskia, joita joudun pidättelemään.
Mun mies ei halua kuulla sanaakaan vaihdevuosista.Sehän tarkoittaa ikääntymistä-tuli miehelle varmaan oma ikääntyminenkin mieleen.Miehillehän opetetaan, että 50-vuotiaat ovat vasta miehen iässä.Ja kukkua-meillä mies oireilee pahasti, ennen raitis mies vetää pillerialkokännejä, läpsii puhelimen luuria korvaan, ilkeilee niin, että itkettää..Itselläni on kiukkupuuskia, joita joudun pidättelemään.
Nostin tämän pari vuotta sitten aloittamani ketjun takaisin.
myös miehille. Yöllä ja päivälläkin hikoiluttaa jne. Mutta lievemmät toki kuin meillä naisilla ja se tosiasia on siis heille vieläkin vaikeampi. Nainenhan on saanut olla läpi historian "heikko" - sehän on ollut jopa toivottavaakin, mutta ei mies.
Ihminen ei ole paljon muuttunut pohjimmiltaan, vaikka parannusta onkin.
Kukaan ei halua olla höperö mummo tai pappara." Nuori ja höperö" - sellaista asennetta ei ainakaan ole valmiina niinkuin meille vanhoille ja mieluusti heti pannaan iän piikkiin kaikki virheet, esim. jos unohtaa jotain, ni heti se vanhuus jne.
Saatikka mikään sairauteen viittaava. On niin helppo kuitata kaikki vaan sillä vanhuudella.
Mutta ei anneta periks, sillä vanhakin voi olla hyväkuntoinen ja pirteä, älykäs ja briljantti. Siis loistava kertakaikkiaan!
Musta taas tuntuu, että kaikki ihmiset on suorastaan kiusallisen tietoisia naisten vaihdevuosista. Ei siitä niin kauhean kauaa ole, kun telkkarissa niitä mainostettiin, lääketehtaat kun eivät saa mainostaa lääkkeitään, niin mainostavat sitten sairauksia. Onpa hyvä, että edes se mainos loppui, mutta uusia tulee ihan varmasti. Viimeksi pyöri radiossa mainos miesten vastaavista oireista, mainostajana tietysti lääkefirma, joka myy lisätetestosteronia. Ja kaikissa lehdissä on juttuja ja mainoksia limakalvojen kuivumisesta, tv-sarjoissakin niistä vitsaillaan. Tämähän on suosikkiaihe, niin kuin kaikki seksikäs.
mainosten höpönlöpön vaihdevuosista!
Aivan kuin mitään muuta ongelmaa ei olisikaan kuin limakalvojen kuivuminen. Minusta se on pienin ongelma ja helposti korjattavissa. Mainosten "rivien välistä" voi kyllä jokainen lukea mikä paikka on viisikymppisellä kuiva. Hyi, seksististä mainontaa, aivan hävettää.
Pahinta vaihdevuosioireistossa on minun mielestäni henkinen lama, sellainen "perässä vedettävä" laahaava olotila. Kun mitään ei saa tehdyksi ja entinen iloinen työvire on täysin hukassa monta vuotta. Itse koen aika pahaksi senkin, etten enää edes kykene nauttimaan kunnolla siitä musiikista mistä ennen niin kovasti pidin. Aikaisemmin hyvä musiikki herätti henkiin ja virkisti väsyneenä, nyt sekin tuntuu joskus häiritsevältä, eikä jaksa kuunnella.
Fyysistä työtä jaksaa tehdä enää pari tuntia kun selkä ja jalat menevät ihan jumiin. Olo on kuin ruostuneella robotilla ja vielä pitäisi jaksaa melkein 30 vuotta.
Tajun täydellisesti olotilasi. Omani alkoivat AIVAN LIIAN aikaisin. Nyt rasittavat nämä KUUMAT aallot ja niihin läheisesti liittyvä ahdistuskohtaus niin perusteellisesti. Kyllä naisen elämä on alusta loppuun saakka varsin vaikeaa. Pienia ilonhetkia onneksi mahtuu valiin,mutta hormonien kanssa on taisteltava murrosikaisesta mummoksi, mitä nyt muutama suvantovuosi väliin mahtuu.
Plen huomannut saman ilmiön. VV koetaan häpeälliseksi eika niista haluta puhua, ihan kuin ihmisen arvo siitä joksikin muuttuisi. Näen kollegojen joukossa monia kiiltokasvoja hikipuuskinen, mutta mitään ei missään vaiheessa sanota, vaikka itse kertoisi asiasta.
Tsemppiä ja jaksamista.