Tapaturmat!!??

Taitaa omistaja olla aika huolimaton jos astuu eläimensä päälle yms! meillä ei sentään noin ole käynyt mutta kerran oma gerbiilini kiipesi kädelle ja hyppäsi häkistä ulos. siinä sitten yritettiin tyttö napata terraan takaisin!

Kyllä meilläkin on noita jonkin verran sattunut, aina ei kuitenkaan päättyneet kovin onnellisesti.

Kerran yksi nuori vilkas gerbulikka oli yön aikana päättänyt myllätä koko asumuksensa ja onnistunut siinä samalla romauttamaan alas yhden puutunnelin, jonka piti olla erittäin tukevasti paikoillaan. Aamulla sitten huolestuin kun vain kämppis tuli katsomaan, mitä ruokia toin ja aiheesta - Buuki löytyi kuolleena tuon puutunnelin alta, se oli tippunut suoraan sen päälle.

Toisella kertaa eräs kaksivuotias erittäin rauhallinen gerbunaaras löytyi kuolleena dunaan jyrsityn reiän vierestä muovinsälöjen keskeltä. Ne olivat asuneet dunassa jo jonkin aikaa eikä tuo muutenkaan mikään himojyrsijä ollut (pahimmat tapaukset meillä oli poikkeuksetta lasiterroissa), mutta silti se oli sitten tuona yhtenä päivänä vain päättänyt yrittää tulla läpi.

Yritettäessä totuttaa paria yksinjäänyttä urosta toisiinsa kaikki sujui muutamia päiviä totutusverkon eri puolilla täysin ongelmitta. Poitsut vain haistelivat uteliaasti toisiaan ja vaikuttivat rauhallisilta. Lähdin sitten kaverilleni yhdeksi yöksi ja aamulla sieltä tullessani kummatkin gerbut olivat verisinä omilla puolillaan, olivat ottaneet yhteen verkon läpi. Eläinlääkäri määräsi kummallekin antibioottikuurin ja molemmat toipuivatkin erittäin hyvin. Kavereita niistä ei tosin tullut ikinä, mutta saivat kumpikin sitten oman kämppiksen.

Yksi meillä ollut gerbu oli edellisessä kodissaan päässyt karkuun dunan kylkeen jyrsityn reiän kautta ja sitten karkumatkallaan katkaissut häntänsä jonnekin. Hännänpää parani hyvin, mutta Bella oli sitten pätkähäntä lopun ikäänsä.

Kaikki noistakin olisivat olleet helposti estettävissä, jos olisi osannut ennakoida paremmin. Ei olisi koskaan sijoittanut mitään painavia esineitä (esim. puukopit, saviruukut yms.) purujen päälle, vaan aina vain lasia vasten ja vain kevyempiä (pahvilaatikot, wc-paperirullat) purujen päälle. Ei olisi koskaan asuttanut gerbiileitä dunaan, vaan vain kunnollisella kannella varustettuun lasiterraarioon. Ei olisi koskaan käyttänyt yksinkertaista totusverkkoa, vaan olisi tehnyt siitä kaksinkertaisen, niin että niiden välissä olisi ollut riman verran tyhjää tilaa estämässä gerbujen pääsyn liian lähelle toisiaan. Kai sitä etenkin noiden myötä oppi sitten eläinten kanssa pelaamaan enemmän varman päälle, sen sijaan että luottaisi siihen, ettei mitään ennenkään ole sattunut. Tosin kaikkeen mitä nuo keksivät ei aina vain osaa varautua.

Eräs nuorimmista gerbiileistäni oli ollut 12 vee pikkuveljeni sylissä ja hyvin touhukkaalla päällä. Se oli juoksennellut ympäriinsä ja tippunut veljeni sylistä lattialle. Ensin luulimme, että sen etutassu oli murtunut, se ei pystynyt kävelemään eikä liikkumaan ja sen tassu tärisi hervottomasti. Tunnin päästä se oli kuitenkin ollut jo ihan kunnossa aivan kuin mitään ei olisi sattunutkaan, eikä tassuun jäänyt mitään jälkiä. Aina ei siis ole välttämättä käynyt niin pahasti kuin miltä näyttää. Oli kyllä suuri helpotus, olin jo viemässä sitä eläinlääkärille. Mutta miten noin pienen eläimen etutassun voisi muka lastoittaa? Onneksi sitten parani heti. :)