Onko niin että minä myös olen vanhentunut ulkoisesti 1:ssä vuodessa niinkuin ne joita tapaan. Tuntuu uskomattomalta. Onko se pakko vaan tunnustaa että askel lyhenee. Vielä pitäis olla tazzia pelissä vai onko?
Hämmästelen ihmettelen
Tuijottaja
14859
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Joka syntymäpäivä kun ottaa kuvan, niin näkee oman kehityksensä. Siis sen, miten kuolema alkaa näykkiä kantapäillä ja ruumis lahoaa päälle.
:D
karkuun juoksen kameraa...
mä ostin eilen elämäni ensimmäisen ryppyvoidepurkin.
Vapise maailma, täältä tullaan :D
Innoissani levittelin voidetta suupieliin, ja aivankuin ne olisivat jotenkin oienneet....nenänpielten juonteet näyttivät kutistuvan kokoon, poskipäätkin kohosivat muutaman millin. Kävelin siinä mieheni ohitse ja kysyin, huomaako hän minussa mitään uutta.- "Joo, naama kiiltää rasvasena...."
Joo, pane vain ryppyvoidetta jos siltä tuntuu. Kyllä niillä joku ryppy aina oikenee ja minulle tuli ikää lisää huvittavan jutun kerrontasi takia. Huumorin pilkettä pitää olla. Kiitti vain.
on se vaan niin tarkkasiläminen vielä. Kyllä me sitten yhdessä naurettiin kun kerroin mitä olisi pitänyt huomata :)
Hienoa kuulla että sait ikälisää kertomuksestani.
nuorentumaanpäin olla enää kukkaa; "vuosi lapsen kasvattaa, vuosi vanhan vanhentaa", niin se on.
mutta eipä surra vanhentumistakaan. Aika ja varsinkin ikä on siinä suhteessa tasapuolinen käsite että sitä tulee jokaiselle juuri samanverran lisää. Jos vanhenemista suree niin sitä saa ryhtyä tekemään jo heti synnyttyään. Antaa ikää vain tulla. Iän myötä kokemus lisääntyy ja kokemus on valttia.
, mutta mitä teemme vanhana tällä ja sillä mahdottomalla kokemuksen määrällä?
Ihmisen pitäisi saada ensin kokemus, ja sitten elämä, eikä päinvastoin :)
*hmm, olikohan hassusti sanottu*
suruttomin sydämin ja täysillä koko loppuelämä :)
nyt ihan suruttomaksikaan pidä heretä.
Suruton elämä -käsite on perinteisesti hieman hieman negatiivissävytteinen :)
oppisi elämään
Kyllä meissä kaikissa on aina jotain hyvää ja jotain vielä parempaa, eikä huonoa ole ollenkaan. Kuitenkin oppimista tarvii aina eikä siihen elämänoppimiseen varmaankaan ikä riitä, vai onko siinäkin sama kuten Juicen sanoituksessa, että "maksa kestää koko elämän"
Niin minäkin hämmästelen. Tosin en katso itse enää peiliin niin usein kuin ennen,mutta kuitenkin.. muut vanhenee ja "raameihin kuolee" Lähenee se itselläkin.
olenko yhtä vanhannäköinen, kuin muut täällä olevat.