MILLAISEN

paikoissa, itse maksamalla välirahan saa sitten varmasti haluamansa.

Tiesin etukäteen, että hiukset tulevat lähtemään sytostaattien aikana. Hommasin peruukin siitäkin huolimatta, että mieheni sanoi etten sellaista tarvitsisi. Itse perustelin peruukin käyttöä sillä, että en halua olla jokapaikassa selittelemässä kaljuuntumista, jos se nyt selittelyä kaipaakaan. Kaikkihan tietävät mistä on kysymys, jos joku tuntematonkin ihminen kävelee vastaan ilman hiuksia tai on liina päässä. Miehillä (tämäkin) asia on ehkä helpompaa. No joo, hommasin sen peruukin, ettei tartte koko aikaa olla selittelemässä tuttaville, ystäville, työkavereille, jne. Ja muutenkin se olisi ollut monille ulkopuolisille kovempi juttu kuin itselleni riipuen tietysti henkilön itsensä kokemuksesta. Ajattelin myös, että käyttämällä peruukkia minä olisin huomaavainen muita kohtaan, enkä asettaisi kohtaamiani ihmisiä kiusalliseen tilanteeseen, koska he kuitenkin jotenkin joutuisivat huomaamaan ja kommentoimaan minussa tapahtunutta yllättävää muutosta.

Hiukset rupesivat lähtemään juuri niinkuin olin kuullutkin, pari viikkoa ensimmäisestä syto-hoidosta. Siinä sitten ihmettelin asiaa ja vietin yhden illan kylpyhuoneessa peilin ääressä. Ne lähtivät nimittäin tukkoina. Kun kerran tarrasit johonkin hiustukkoon, niin se olikin entinen. Otin muuten muutaman valokuvankin itsestäni sieltä peilin kautta. Ne ovat kylllä aika kamalan näköisiä. Lopulta päätin, että tämä saa riittää ja kaivoin esiin tukan trimmausvälineet ja leikkasin kaiken pois (ettei niitä hiuksia tavitsisi aamulla keräillä tyynyliinasta tai myöhemmin päivällä imuroida jostakin muualta).

Ihmisten ilmoilla siis käyttelin peruukkia, mutta heti kun tulin kotiin minulla oli tarve ottaa tuo vekotin pois päästäni. Kotioloissa olin hiukseton.

Peruukin valinta olikin aika jännä juttu. Olisin voinut valita mitä tahansa, mutta pidättäydyin kuitenkin niissä malleissa jotka muistuttivat silloista kampaustani. Peruukkia hankittaessa samaan pakettiin kuului vielä tarvittaessa sen muotoilu, niinpä kävinkin 'peruukkikampaamossa'. Sitten tietty jännitin miten muut suhtautuvat uuteen ulkonäkööni. Yllätyksekseni kukaan ei sanonut mitään tai kommentoinut asiaa mitenkään. Nykyajan peruukit ovat niin hyviä, ettei niitä välttämättä erota aidosta tukasta, päänahkakin jopa näkyy, jos haluaa käyttää esim. jakausta.

En kuitenkaan ollut vieläkään vakuuttunut peruukin toimivuudesta, joten järjestin testin. Äitini tiesi, että joudun turvautumaan peruukkiin, mutta en kertonut hänelle milloin se on ajankohtaista. Niinpä hän sitten yhtenä iltana tuli käväisemään kylässä, eikä huomannut mitään erikoista, siis ei tunnistanut sitä, että minulla tosiaankin oli tekotukka. Tottahan mainitsin siitä sitten hänelle ja hämmästys oli suuri. Silloin tiesin peruukkivalintani osuneen oikeaan.

Minulla aloitettiin lymfoomaan hoidot 13.4. ja 26.4. hiukset alkoivat jo lähteä. KYSin maksusitoumuksella sain peruukin, jonka hinta oli 400 euroa. Maksusitoumus oli alunperin vähän yli 300 eurolle, mutta liikkeessä sanoivat, että olivat KYSin kanssa sopineet, että hinta saa ylittyä. Sain mieleisen. Kukaan, joka ei tiedä, että minulla on peruukki, ei ole sitä huomannut. Tosin olen pitänyt harvoin, kerran lakkiaisissa ja kerran häissä ja joskus muulloin ihan testausmielessä. Muuten olen ihmisten ilmoilla huivi päässä. Työkaverini virkkasi minulle kesäpipon. Täytyy laittaa seuraavalla kerralla sytostaattiin mennessä. Minulla on 4 hoitoa takana ja mahdollisesti 2 tai 4 edessä. Tukkaa on alkanut pikku hiljaa kasvaa jo takaisin hyvin hentoisina tummina haivenina. Olen ollut 51 vuotta blondi, mutta taidan jatkaa tummatukkaisena.

Minä käytin peruukkia, nyt mulla paljon komeemmat ja paksummat hiukset kuin ennen. Alussahan se on kurjaa.