Mitä pitää sisällään poliisin oikeus määrätä esi tutkinta materiaalia salaiseksi?Saako sellaista lainkaan tehdä? Varsinkin kun saattaisi olla vaikutusta oikeudessa?Entä meneekö tuo materiaali lainkaan syyttäjän tietoon?Onko mitään keinoja saada tuo materiaali käyttöön?Siksi haluaisin käyttöön koska tulisi ilmi todistajien kertomusten muuttuminen.Onko edes laillista määrätä esitutkinta materiaalia salaiseksi?
Poliisin oikeudesta määrätä
Jaa-aaa
121047
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
On täysin laillista. Katso (esim. Finlex) Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta ja Esitutkintalaki. Asiakirjat (esim. esitutkintamateriaali) voidaan määrätä salaiseksi kokonaan tai osittain tutkinnallisista syistä. Kuulusteluista ym. liitteistä laadittu esitutkintapöytäkirja menee syyttäjälle. Eri asia on sitten se, jos poliisi päättää tutkinnan itse esim. antamalla sakon tai keskeyttämällä tutkinnan.
Osa aineistosta (voi) olla julkista, osa asianosaisjulkista.
Jälkimmäinen tarkoittaa sitä, että asianosaisella on oikeus saada KAIKKI asiassa merkitykselliset asiakirjat, mutta hän ei saa ilmaista niitten sisältöä ulkopuoliselle.
Kaikki asiassa merkityksellinen aineisto on toimitettava syyttäjälle. Aineisto, jota ei liitetä esitutkintaan, on merkittävä esitutkintapöytäkirjaan (ETL 40.2 §).
...tekee yleensä tiivistä yhteistyötä poliisin kanssa tutkimuksissa. Joskus syyttäjä jopa johtaa tutkimuksia.
On asianosainen virkansa puolesta.
Vai onko kysymys vain hierarkian rajat ylittävästä
yhteistyöstä, siis työkuvan ylittävästä yhteistyöstä?
Yleensä tutkinnanjohtaja on poliisi (ETL 13-14 §), mutta syyttäjä voi antaa tutkinnan suorittamista koskevia ohjeita (ETL 15 §).
Poliisia koskevissa tutkinnoissa tutkinnanjohtajana on yleinen syttäjä (ETL 14.2 §), ja tutkintaa ei saa suorittaa epäillyn poliisimiehen yksikössä (SM Dno 3/011/98).
Siis tuo salaiseksi määrätty osa?Vaikka sillä voisi olla huomattava vaikuttava oikeuden lopputuloksen kannalta? eli siis siitä voisi tulla esiin sellaisia asioita jotka muuttaisivat jutun luonteen täysin?Siis syyttäjä on poliisin armoilla saamiinsa tietoihin nähden?Silloinhan syyttäjä on täysin poliisin pompoteltavissa!
En tiedä saako tehdä mutta tekee ainakin.Poliisi ei välttämättä edes kirjoita kuulusteluja joissa vastaukset eivät ole heitä miellyttäviä vaan voivat hakea "äijän" kuulusteluihin useemman kerran ja jos vastaus miellyttää tehdään kuulustelu pöytäkirja.Yleensä poliisi ja syyttäjä ovat kuin paita ja perse.
Pitää paikkansa. Syynä tuohon tarkoitushakuiseen tutkintaan on, että esimiehet ja laillisuuden valvojat antavat sen tapahtua. Menettely on niin järjestelmällistä, että on perusteltua epäillä esimiesten jopa ohjeistavan kelvottomaan tutkintaan.
http://kotisivu.mtv3.fi/jorma.uski/ou.html#Eitutkita
On muutama esimerkki myös sellaisesta, että tutkintapöytäkirja on laadittu kuullun kertomuksesta poikkeavasti; jos kuulusteltu ei lue (tai ei anneta lukea) kertomusta ennen allekirjoitustaan, jää väärä lausuma pöytäkirjaan. Esimerkiksi oikeudessa kuultuna todistaja ihmetteli kuulustelupöytäkirjan merkintöjä: "En minä ole koskaan tuolla tavalla kertonut". Siitäkään ei ollut mitään seurauksia, ei edes tutkintaa siitä, mitä kuulustelussa oli todella tapahtunut.
Kerro minulle muutama esimerkki, missä on käynyt kuvaamallasi tavalla.
Ja muuten, vain täydellinen idiootti allekirjoittaa kuulustelupöytäkirjan lukematta sitä ensin. Ja allekirjoittamaton kuulustelupöytäkirja on arvoton. Sitäpaitsi nykyään kuulustelupöytäkirja ei edes ole oikeudenkäyntiaineistoa suullisuusperiaatteesta johtuen. Se on vain syyttäjän apuväline, mutta ei mitään sellaista minkä pohjalta tuomioistuin saa tehdä ratkaisuja juridisesti. Mutta kaiketi sinä tämän jo tiesit?
Tuo esimerkki Jyväskylän käräjäoikeudesta:
poliisi luki kuulustelussa "putkelta" pöytäkirjan, ja antoi sivu kerrallaan allekirjoitettavaksi pitäen itse sivusta kiinni. Todistaja - tietämättömyyttään/typeryyttään - luotti poliisiin ja allekirjoitti.
Kun pöytäkirjan sisältö tuli oikeudessa esille, todistaja hämmästyi, kun se ei ollutkaan hänen kertomansa mukainen.
Kaiken huipuksi oikeudessa tehty nauhoitus ilmoitettiin epäonnistuneeksi: nauha on tyhjä.
Toinen esimerkki asianomistajan kuulemisesta: sama kaava. "Kiireen vuoksi" poliisi luki lausunon putkelta ja asianomistaja - tietämättömyyttään/typeryyttään - allekirjoitti sivu kerrallaaan. Tutkinnan loputtua saadusta pöytäkirjasta puuttui huomattava osa oleellisia lausuntoja.
Seuraava esimerkki: L-S lh:n oikeushallintopäällikkö Heikki Karakorpi antoi JKL Käo:ssa todistajana perättömän lausunnon, jonka asianomainen lh:n virkamies omassa lausunnossaan saman oikeudenkäynnin seuraavana päivänä vahvisti perättömäksi. Karakorven lausunnon nauhoitus "epäonnistui", nauha oli tyhjä.
Poliisi ei suostunut tutkimaan rikosilmoitusta, syyttäjä ei suostuut syyttämään, ja yksityisessä kanteessakin Karakorpea vastaan JKL Käo (kt. Timo Järvinen) kieltäytyi vastaanottamasta todistelua ja hylkäsi kanteen "toteennäyttämättömänä". Nyt myös Järvisestä on tehty rikosilmoitus; poliisi ei suostu tutkimaan sitäkään.
Karakorven juttuun liittyy myös toinen haara: kaksi muuta samasta oikeudenkäynnistä JKL Käo:n esitutkintaan toimittamaa todistajalausunnon nauhoitusta on leikattu: toisen lopusta ja toisen alusta puuttuu osa. Leikkaaminen on riidaton, koska todistaja ja kuulustelija vaihtuvat kesken todistajalle esitetyn kysymyksen.
KRP:n Kauko Aaltomaa hautasi sitä koskevan rikosilmoituksen 8.6.2001 pöytälaatikkoonsa. Sille ei ole tehty mitään, ei edes kirjattu rikosilmoituksesksi saati tehty ilmoitusta syyttäjälle (= oikeuskansleri tuomareiden virkarikoksissa). Aaltomaa lähetettiin "evakkoon" E-S lh:n poliisiosastolle, ja KRP:n Elina Isoksela ja OKV:n Jukka Okko yrittävät nyt pitkittää juttua niin, että selviäsisivät myös itse omista virkarikoksistaan.
Tuo tapaus esitetään yksityiskohtaisemmin ensi tiistain (6.5.) kommunikaatiokirjeessä Nro 100 ja "juhlanumerona" julkaisen sen lähiaikoina myös verkossa. Nuo kirjeet menevät eräille oikeusviranomaisille, poliitikoille, lehtimiehille ja oikeustieteilijöille ja käsittelevät virkarikoksia yksilöidyissä tapauksissa, numerointi on juokseva!
Säälittävintä on, että suomalaiseen oikeusjärjestelmään sokeasti luottavat taavitavalliset ovat ensimmäisinä julistamassa valtalehdistön sensuroinnilla ylläpidetyn illuusion ehdottomaksi faktaksi ja kaikki sille vastakkaisia totuuksia esittävät kylähulluiksi hannukarpoiksi ainoana perutelunaan se, että "lehdissä ei ole kerrottu niistä mitään".
Vrt. oululainen kokoomuksen vaikuttajalakimies törkeistä petoksista 1 v 9 kk tuomio: julkaistiin VAIN Kalevassa ja siinäkin ilman nimeä...
aEO Jääskeläinen 31.12.2002 Dno 464/4/00: jätti näytön arvioimatta eikä ottanut kantaa tuomion oikeellisuuteen, huomautti kuitenkin muista pöytäkirjan virheistä. Oletko sattunut huomaamaan mitään lehdistössä? Tiedätkö, kuinka monta kannetta tuomareita vastaan on jätetty oikeudessa tutkimatta hylkäämällä kanne "haastetta antamatta selvästi perusteettomana"?
Tuo OT-Uutiset on virallisesti rekisteröity lehti ja sillä on nimetty päätoimittaja; oireellistako, että ainakaan vielä ei ole tullut yhtään herjaus- tai muutakaan kannetta?
http://kotisivu.mtv3.fi/jorma.uski/ou.html
Minulla on samanlaisia kokemuksia poliisin luotettavuudesta. Ainoa neuvo on, että vaikka kysyisit vain kelloa, niin pyydä vastaus kirjallisena ja kahden luotettavan todistajan vahvistamana!
Mitä korkeammassa asemassa poliisi on, sitä ehdottomammin tuota neuvoa kannattaa noudattaa. Poliisin virkarikosten peittely vaatii näköjään "koeteltua kansalaiskuntoa", joten liian rehelliseksi osoittautuneet karsitaan pois poliisin herrahissistä ennenkuin ehtii aiheuttaa järjestelmälle vahinkoa.
Tuolla nimeltä mainitut Lähteenmäki ja Toivanen saavat varmasti ohjeensa esimieheltään Reijo Naulapäältä. Ville Itälä oli täysi tumpelo ja nyt odotan mitä Kari Rajamäki mahtaa niille, vai tuleeko ohjeet vieläkin ylempää. Kukahan se voisi olla?
http://kotisivu.mtv3.fi/jorma.uski/ou.html#Eitutkita