pojan tyttökaverin lapsille kun he kysyvät: oletko sinä nyt meidän mummo. Onhan niitä äitipuoli ja isäpuolia, mutta onko mummopuolia?
Mitähän vastaisi
kurjenkello
341743
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Miksei voi olla eri mummolaatuja...Eiköhän se ole lapselle sama ,kunhan on joku johon luottaa ja voi kertoa ilot ja surut.Kyllä lapsi vaistoaa jos hänestä pidetään ja välitetään.Pääasia on kai ettei petä lapsen uskoa aikuiseen.Ole vaan vaikka se mummopuoli jos lapsi on näin halunnut ja hyväksyy sinut muuten.Nykyään kun on niin paljon näitä uusio perheitä,eikä sitä pidetä enään kummajaisena.
ovat käyneet vasta kaksi kertaa luonani, poikani ja tyttöystävänsä suhde on vielä aika tuore. Pitänee yrittää varovasti tiedustella lasten äidiltä toivooko hän mun alkavan "mummoksi" lapsilleen. Käsittääkseni lapset ovat kanssakäymisissä molempien oikeitten mummojensa kanssa.
että saat sanoa mummoksikin jos haluat. Kyllä ne sukulaisasiat selviää sitten aikanaan. :)
asiat ovat niin luonnollisia ja yksinkertaisia... :)
On naisia, jotka eivät halua kutsua itseään mummoksi vaan esim. etunimellä tai tätiksi. Siinä lapsi parka on ymmällään.
jotka yrittää keksiä kiertoilmaisuja mummulle ja vaarille ovat pimeitä.
Pelkäävät aivan sadalla vanhenemista ,mulle kolmin kertaiselle pappalle toi nimi on arvonimi.
mummo-sana tuo lämpimän olon. Olen kahden pienokaisen mummo ja kovin mielelläni kuulen tuon sanan lastenlasteni huulilta. Ei minua häiritse laisinkaan jos poikani tyttöystävän lapset haluavat kutsua mummokseen, mutta mietin sitä miten heidän muu sukunsa siihen suhtautuisi. Mitä oikeat mummot ajattelevat jos kuvioihin tulee ylimääräinen mummo josta lapset sitten heille kertoilevat... :)
Ole mummo...Kokemuksella,olin mamma 3v.Pojan naisystävän lapsille.Uusioperheet tais olla heille tuttuja,koska kerran ukko oli pauhanut lapsia,niin
pikkutyttö tuli kantelemaan äidilleen,että MAMMAN
POIKA-YSTÄVÄ komentaa plapla.Niin oli tehnytkin.
Veisin hänet johonkin pappakoulutukseen.....
"ole mummo,saat monta kertaa iloa"
Sukulaisilla mitään sanomista,paitsi...meidän pojan oma tyttö kysyi sata kertaa:oleks sää mamma noittenki mamma? Oleks ihan oikeesti ?
Kerroin totuuden.Mutta myös,ettei lastanlapsia voi
adoptoida,mutt joskus heitä saa näin.Jne.
Ei ole suurempaa rakkauden valaa,
kuin se että lapsenlapsi halaa !
Totta turiset.Meijä yks tuttu tuli mammaks 52vuotiaana.Hän ilmotti oitis ettei ole viälä sit mikkää mamma eikä mummi,mami korkeintaa.
Mää oli 45vee,ku sain ilon tulla mammaks ja ylpee
olenki.Kolminkertanen kans jo.
et kolmin kertane o paljo paremp ko yksinkertane
tilanne, tosin ovat jo kihloissa ja asuvat yhdessä ja he ovat selittäneet lapsille, että kun heillä on jo oikee mummo ja pappa, niin serkun vanhemmat olisivat sitten varamummo ja varapappa. Lapset sitten kuitenkin kutsuvat heitä oikeilla nimillä, kuten lasten äitikin.
ovat kovin yleisiä nykyään ja kait tämäkin "mummoasia" ratkeaa ajan kanssa. :)
käytin itsestäni nimitystä 'mä oon teille semmonen lisämummu'. Selitin tietysti aina samaan syssyyn ne oikeat mummut. Olivat lapsoset alkuaan vain yksi ja kaksi vuotta vanhoja. Monta vuotta meni ja läheisiksi tultiin. Silloin en ollut vielä oikeasti mummu, mutta käyttäydyin kuin mummot ainakin. Nyt olen jo moninkerroin.
En koskaan käytä ihmisestä noita "puolikkaita" nimityksiä. Usein myös pelkkä etunimi riittää. Riippuu missä yhteydessä ja kenen kanssa ollaan tekemisissä ja puheissa. Mitään ongelmia ei ollut kenenkään kanssa.
ovat hiukan vanhempia mutta alle kouluikäisiä. En minäkään pidä noista puolikas-sanoista, mutta näin taitaa kuitenkin olla useassa tapauksessa että sitä nykyään voi päästä yhtäkkiä "mummuksi" vaikkei omia lapsenlapsia olisikaan
varmaan tyttäreni ei käyttänyt minusta koskaan sanaa 'mummu'. Hän taisi sanoa heille kun olivat tulossa mun luo jotain : Mennään meidän äidin luo/ mennään Raijan ja Ressun (koira) luo (nimet keksitty). Isänsä taisi käyttää etunimeäni, en edes muista, ei siitä mitään numeroa tehty.
Aina sitä jotain sopivaa pakosti keksii tilanteen mukaan.
Lapset ovat vilpittömiä ja ilahtuvat vain siitä kun kokevat että heillä on sinunlainen uusi mummo.
Samaa miält.Hän on taatust ollu kiltti heil,koska
mummoksi "kastoivat".
Oleks sää jo pappa ?
Pelkkä isä vain.
lapset voisivat kutsua sinua etunimellä-mummu,
siis vaikka esim. Maija-mummu.
on tosi kinkkistä, kun niin monet aikuiset ovat mustankipeitä omien läheistensä muista hyvistä ihmissuhteista ja niihin liittyvistä positiivisista tunteista, että joutuu pohtimaan vastauksiaan ettei suotta aiheuttaisi hämmennystä.
Jos sinäkin vastaisit yksisanaisesti "kyllä" tai "ei", niin varmasti joku harmistuisi "sopimattomasta vastauksestasi".
Ajattelin kysymystäsi ja mietin, miten itse vastaisin. Ellen saisi lasten äidiltä muuta ohjetta, sanoisin varmaan lapsille, että olisin tosi iloinen ja ylpeä siitä, jos he haluaisivat hyväksyä minutkin mummokseen. Jatkaisin, että minun nimeni on Orvokki, ja samoin kuin kaikki hyvät ystäväni ja minulle tärkeät ihmiset hekin voivat mielellään kutsua minua Orvokiksi.
Puolikkaaksi en suostuisi edes leikilläni. Minä haluan olla ehjä ja kokonainen. ;))
uusioperheiden kuviot voivat olla todella mutkikkaita, on mummoja, vaareja, ex-puolisoita ja heidän puolisoitaan ja heidän vanhempiaan... kyllä siinä pieni lapsi on ihmeissään :)
Lapsilta kun olette vielä paremmin tutustuneet,
miten he haluavat sinua kutsua.
Voit saada hyviä ehdotuksia.
Omassa suvussa jo aikuiset lapset alkoivat
leikillisesti miespuolista kutsumaan puoli
ukiksi,mutta puoli mummo ei pientenlasten
kannalta tunnu oikein sopivalta.
Jos vaikka lisäät etunimesi ja mummeli.
mummeli-sana kuulostaa kyllä aika leikkisältä. Poikani sanoivat minua aikanaan mammeliksi. Jos meille joskus tuli erimielisyyksiä, niin mammeli-sana muuttui mammutiksi :D
Aikanaan, että saako Hän olla lapselleni "OIKEA" Vaari, vaikka ei saanut olla minulle OIKEA ISÄ, koska en itse sitä oikein hyväksynyt. Sanoin tietty että, totta kai saat olla OIKEA VAARI, ihanaa ja heillä on edelleenkin läheinen suhde keskenään.
Niin tämä Vaari oli Isä-puoleni-ihanainen :)
Asiat ei aina olekaan ns. biologiasta kiinni, oikea Vaarinsa ei ole sitten ollenkaan läheinen tyttärelleni. Asiasta ja heidän läheisyydestään riittäisikin juttua yhden kirjan verran, jottapa tämä tällä kertaa.
biologinen side ole ratkaiseva tekijä kiintymyksessä ja läheisyydessä. Vieraampi ihminen saattaa olla paljon läheisempi kuin verisukulainen. Omista lapsistani osa on kasvanut isäpuolensa turvallisen huolenpidon alla, ja heidän välinsä ovat todella läheiset ja lämpimät. Ei meillä milloinkaan puhuttu isäpuolesta tai velipuolista, vaan yhtä köyttä koko perhe on vetänyt.
suhteen vakiintumista, mummojen ei kuulu vaihtua :)
saa olla mummo vaikkei oo, niin määkin oon 2 tyttölasta oulusta sanoo minua mummoksi vaikken oo heille "veri" mummo.
Käyvät kylässä isänsä kanssa joskus aina.
harvemmin kuitenkaan ex tyttöystävät tulevat enää vierailemaan ex anoppikokelaan luona, siksi pitäisi mielestäni suhteen olla vakiintunut, ennen kuin lapsille mummoksi alkaa. Mielestäni mummo on turvallinen ja pysyvä, toki heitä voi olla vaikka kuinka paljon.
minullakin ajatusten sekamelskassa on mielessä ollut, entäpä jos suhde ei kestäkään sen pidempään. Itse en olisi koko mummo-asiaa edes vielä pohtinut ellei kirkassilmäinen viisivuotias olisi esittänyt kysymystä samalla napittaen minua tiukasti suoraan silmiin. Kunnioitan lapsiakin niin paljon että haluaisin antaa suoraan kysymykseen suoran vastauksen. Nyt tein niin että vaihdoin puheenaihetta lennosta, lähdimmekin yhtäkkiä katsomaan löytyykö pihalta neliapiloita.....
viitisen vuotta. Senkin jälkeen muistin lapsia monta vuotta nimi- ja synttäripäivinä. Tänä vuonna jäi, ovat jo vanhempiakin ja on niin paljon omissakin puuhaa. Vieläkin toki nähdessäni juttelen heidän kanssaan. Ei se suhde siitä tarvitse kokonaan loppua. Varmaan olivat tärkeitä vuosia heille ne. Luulenpa että jos mahdollista, kun ovat vieläkin vanhempia, voimme jutella kaikesta mitä silloin koimme, elleivät itse ihan muistaisikaan.
ongelma, mummonpuolikas...höh...höh.
sinulla ehdotusta mitä vastaan lasten kysymykseen, tai mitä itse vastaisit vastaavassa tilanteessa ?
Käsitin ettei tuo kirjoittamasi mitenkään ratkaissut ongelmaa..:)
mummu-arvonimi kuin nyrkki silmään.
Olen Anskuliini-mummu työkavereiden lapsille, joskus joku koiranleuka avokonttorissamme huutaa mummua kun tarvitsee apua.
Lapsenlapsellani on monta iso-isoiso-äitiä ja hän on ihan pienestä oppinut erottamaan heidät toisistaan yhdellä loppukirjaimella u,i,a,o tai iso etuliitteellä.
Mulla on myös ystävätär 96v. neiti, hänellä ei ole lapsia mutta hän on omasta tahdostaan kaikkien halukkaiden mumma.
Ole rohkeasti vaan mummo, nimi-etuliitteellä tai ilman, varsinkin jos sinulla on ennestään jo lapsenlapsia jotka kutsuvat mummoksi.
lapsenlapsia ja mummoksi kutsuvat, joten ei tuo sana mitenkään enää hätkähdytä. Silloin kun ensimmäinen lapsenlapsi syntyi niin vähän aikaa meni makustellessa uutta titteliä.
Muistan miten työtoverini kannusti minua silloin kertomalla että mummoilla saa alushousujen lahkeet lepattaa hameen alta. :D