...löytäisitte lavalta itsellenne miehen? Vaiko vain ihan tanssin ja tunteen ilosta? Varmastiko? Aina? Ja kaikki...?
Tanssitteko Te naiset...
siksi että
356576
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
molemmista syistä, mutta kuitenkin eniten tanssin ja tunteen ilosta, sillä eihän sieltä yli viiskymppinen kumppania löydä ku ehkä vahingossa.
No minä ainakin tanssin nimenomaan koska rakastan tanssimista. Se on tärkein ja pääasiallinen syy lähteä tanssilavalle. Tanssimaan lähtisin jokatapauksessa, vaikka löytäisin puolison jostain (tanssilavalta tai muualta, tanssi tai ei). Tanssi on rakkain harrastukseni, en voisi kuvitella lopettavani tanssimista kokonaan koskaan.
Toiseksi tärkein syy lavalle lähtöön on tanssituttujen ja ystävien näkeminen.
Olen sinkku, mutta vasta kolmantena tulee sitten se puolison löytämisen mahdollisuus.. En aktiivisesti etsi puolisoa lavalta (enkä kyllä muualtakaan), mutta jos sopiva sattuisi tulemaan vastaan, niin mikäpä siinä. Mahdollisuus löytää kumppani on minulle lisäbonus, ei tanssimisen syy tai peruste.
Kun ensimmäisiä kertoja eroni ja tanssikurssin jälkeen menin lavalle, kuvittelin sieltä löytäväni uuden tanssivan miehen, kun entinen ei tanssinut ja minä tykkäsin tanssia.
Mutta.. kuinkas kävikään, kaikki tuntuivat keskittyvän nimenomaan tanssimaan... Kaksi kappaletta ja vaihtoon. Usein ei edes puhuttu/puhuta mitään. Ensin ihan uutena minua ei "kukaan" uskaltanut hakea, kokeneet tiesivät että olen uusi aloittelija enkä ole vielä : ) taituri, miten olisinkaan voinut olla, kun jo omalla elekielellä osoitin olevani toisaalta kauhuissani jos joku uskalsi lähestyä, kun kaikki oli niin pirun uutta ja hämmentävää ja jos joku vahingossa hakikin, niin kompuroituani riittävästi... sain seistä kaikessa rauhassa seinustoilla. Mutta periksi en kuitenkaan antanut. Sisällä kyti rakkaus tanssiin ja lattialla liitelyyn - kuitenkin.
Oli kauhea pettymys kun kukaan ei ehdotellut/vihjaillut/yrittänyt iskeä tai ylipäätään yhtään mitään, ei kysellyt numeroita, vaihtoi vain tanssikengät nopeasti tanssien jälkeen ja paineli kukin autoilleen. Kummia tyyppejä.
Kaiken kokemani jälkeen vierastan sitä yleistä ja lietsottuakin virheellistä käsitystä, että tanssilavoilla joku esittäisi seksistisiä ehdotuksia tai olisi kuolaamassa epämiellyttävällä tavalla naisten perään vain se iskutarkoitus tms. mielessään. Tai hakkailemassa iskumielessä toisten miehiä. Ei sitä edes tiedä mikä "pelitilanne" miehellä on. Ei sellaiset kysymykset ja tsekkaukset tanssilavalle kuulu. Jos sellaisia tarkistuksia alkaa tekemään, niin seinustat odottaa jälleen, luulisin, ei kukaan tanssihullu sellaista tahdo : )
Tanssilavoilla olen suuren suurena lisäarvona saanut huomata sen, että siellä naista pidetään naisena ja lavoille saa pukeutua naisellisen kauniisti olematta missään asussa yliampuva jos asunsa kantaa kauniisti. Blomqvist opettaa vieläkin puhumaan naisista Daameina, sitä vanhaa etikettiä, se elää lavoilla vieläkin. Ei puheissa mutta käytöksestä se paistaa läpi. Tästähän voi sitten jokainen taas olla omaa mieltään, että pitääkö jämähtää vuosikymmenten taa, mutta sano nopeasti jokin toinen paikka missä nainen saa tuntea olevansa vielä nainen? Ja se toinen paikka ei ole mikään synnytyslaitos. Noh?
Tanssilavoilla on tosiaankin kohteliaita miehiä! Tavallisia suomalaisia miehiä, jotka osaavat kumartaa, kannatella naista ylväästi, he huolehtivat ettei naista päin törmäillä tanssiessa, osaavat olla kiinnostuneen näköisiä (vaikkei nyt niin kauheasti aina kiinnostaisikaan) ja ovat siistejä ja ryhdikkäitä. Tanssilavojen meininki on ollut reilua kaikin puolin. Savutonta ja usein myös täysin viinatonta ja ne tanssilavojen tanssitaitoiset namipalat - ne vain tanssii tai sitten ovat jo tahollaan varattuja tavalla tahi sitten toisella. Onhan niitä mukava katsella ; )
Siinä käy hyvät herrat sillä tavoin, että se tanssinnälkä ja useat toinen toistaan ihanemmat naiset saavat miehillä aikaan sellaisen draivin tanssitaitojen kasvaessa, että sitä vaan tanssitaan, tanssitaan... Naisia on paljon ja on mistä valita. Onhan se ihanaa viettää aikaansa tanssitaitoisten naisten seurassa vai olisiko joku mies eri mieltä? Siis jos on Miehestä kyse ; ) Sopii tanssitaitoisten kymmenien naisten kanssa tanssivien miesten olla eri mieltä, mutta eikös siinä näin käy? Vai jätetäänkös kortit hihaan eikä viitsitä paljastaa ihan kaikkea. Sopii sekin, mutta miehiä vain lisää lavoille, teille on mistä valita!
Musiikki, tanssi ja iloisten ihmisten irrottelu tarttui minuunkin suurien alkuodotusten ja useiden kurssien jälkeen. Minäkin hion nykyisin taitojani ja osaan olla onnellinen jokaisesta kauniista, sujuvasta tanssista ja tanssitaitoisesta tanssittajasta. Pakkeja kun en anna kenellekään, on harvinaista päästä tanssimaan todella unelmatansseja, sellaisia jotka kantaa eteenpäin ja joitten uusintaa jaksaa odotella. Askeleet kun ei väkisin mene yhteen kaikkien kanssa vaikka periaatteessa oltaisiin tanssittu jopa yhtä paljon. Rytmitaju on se juttu mikä ensin pitäisi natsata ja sitten ne haasteellisemmat kuten vienti jne. Mutta tanssikurssit on sitä varten hyvät herrat : )
Toki yhä toivon sellaisen ihmeen tapahtuvan, että sieltä mies vaikka löytyisikin, mutta... nyt rakkaus tanssiin on kasvanut niin, että miehen löytäminen ei ole enää toiveissani ykkönen, vaan ensin on tanssiinpääsy ja oikein monet eri tanssittajat...
Eronneille kohtalotovereille sanon, että tanssi on erittäin hyvä tapa säilyttää kontakti vastakkaiseen sukupuoleen ja koskaan ei tarvitse yksin kärvistellä kotona kun harrastaa lavatanssia.
Tulipahan vuodatettua, mutta lavatanssi ON upea harrastus. Ennakkoluulot nurkkaan ja tanssimaan sieltä!
hienosti kirjoitettu!
.....osuu..se oikea..sieltä..
Hei Lavakävijä,
mielenkiintoinen tarina. Itse olen nyt "vapaa". Muutaman vuoden jo lavoja paljon kiertäneenä ja aina "varattuna" olleena katson tilannetta nyt ihan toisin silmin. Vaikka tanssi onkin tärkeää (treenaan tosi paljon koska tanssi on toinen kahdesta rakkaasta harrastuksestani), niin nyt täytyy sanoa, että katselen daameja myös "sillä silmällä". "käenalitansseihin" pyrin hakemaan niitä, joiden tiedän niitä osaavan mutta hitaiden tullessa kriteeri kyllä muuttuu. Jos nopeisiin kappaleisiin hakee "tanssijan" näköistä daamia, niin hitaille silmä koittaa löytää "naisen" näköistä daamia. No entisen kumppanini löysin lavalta mutta silloin olin vasta-alkaja tanssijana.Tuntuu, että silloinen "tietämättömyys" oli paljon parempi kuin tämä, että tuntee "kaikki". Tuntuu ihan hoopola mennä kysymään joltain "vanhalta tanssitutulta" jotain numeroo tai ehdottamaan jotain.
Oikein kivaa tanssikesää sinulle :)
r
Olen mies ja tanssinut nyt kolme vuotta. Eka vuosi oli perustaitojen opettelua, kuten hakemista ja viemistä. Toisena vuonna opetteli lisää erilaisia tansseja ja oppi juttelemaan naisten kanssa. Kolmannen vuoden aikana kaikki oli jo kohdillaan tanssin ja siellä vallitsevan kulttuurin suhteen, joten oli aikaa keskittyä myös parisuhteen etsimiseen. Ja nyt melko tasan kolme vuotta ensimmäisestä lavareissusta totean, että oma kulta löytyy kainalosta. Ja kyllä, ihan lavalta löysin, vaihdettiin sähköpostiosoitteita ja kirjoitellen ja yhteisin tanssireissuin tutustuimme.
Aina menin tanssimaan siitä lähtökohdasta, että onnistunut ilta syntyy tanssikokemuksista. Silti pidin aina silmät auki. Mutta onnistumisen edellytys oli se, että uskalsi irroittaa itsensä etiketistä ja tanssittaa naista useampi pari peräkkäin ja käyttää vesipistekohtaamiset hyväksi. Niin sitä lavalla tutustuu.
Uskon, että innokkaat tanssijanaiset toimivat samalla tavalla. Ilo löytyy tanssimalla, mutta jos on sinkku, niin on valmis muuhunkin, kun sopiva sattuu kohdalle. En usko, että kukaan parisuhdetta kaipaava on lavalla täysin "vain tanssimassa". Vaatii vain mieheltä sitkeyttä ja vanhan ajan herrasmiesmäistä piiritystä, jotta innokkaaseen tanssijanaiseen tutustuu.
Myös naisilta odottaisi jonkinlaisia viettelytaitoja, usein on niin että saa lähes nyrkistä jos alkaa jotain viatonta ehdottamaan tai kohteliaisuuksia esittämään. Positiivista tietenkin on että asia tulee kerralla selväksi.
Aloitin tanssiharrastukseni aika vasta ja ilokseni olen tästä mainion harrastuksen löytänyt. Tanssissa yhdistyvät liikunta, sosiaalisuus sekä hyvä musiikki sekä on ihanaa huomata kehittyvänsä ilta illalta. Tanssikursseista ja leireistä olen löytänyt kivan ja minua miellyttävän tavan nauttia tästä upeasta lajista sekä olen löytänyt tanssituttuja ja jopa kohta ystäväksi luokiteltavia naisia.
Miehiä toki tulee katsottua jopa sillä silmällä mutta kyllä minä valitsen tanssipartnerin tanssillisten taitojen ja kykyjen mukaan naistenhaulla ja vasta ei-tuttuja tilanteessa haen ulkonäöllisesti viehättävää, pätevää miestä.
Pelkäänkin, että kehityttyäni tästä voisi tulla monien mainitsema 2 ja vaihtoon, ei puhuta juttu joten en nää tätä aivan ykkösenä parisuhteen muodostamiselle sillä olenhan käynyt mm. kuntosalilla vuosia eikä koskaan sieltä ole kahviseuraa tarjolle tullut vaan harraste naamatuttuja.
Eli tanssin siksi kun nautin tanssista ja välillä pysyn poissa jos fiilarit toiset, tämä on oiva vaihtoehto ravintoloissa pörräämiselle sekä mikä ihanampaa kuin tutulla tanssiporukalla matkaa taittaa lavalle, tanssia, vaihtaa paluumatkalla kokemuksia ja keskustella tunnelmista. Tansseissa miehet ovat keskimääräistä kohteliaampia, nainen saa pukeutua kuin nainen ja olla illan kuningatar, seurata miestä, tuntea mies ja nauttia täysin aistein ehkäpä pientä näytelmäähän se on mutta nautin siitä. ;)
Nimimerkki "Kompura(n)" kirjoitti:
"Tansseissa miehet ovat keskimääräistä kohteliaampia, nainen saa pukeutua kuin nainen ja olla illan kuningatar, seurata miestä,..."
Onko tässä se pohjoismaisen yhteiskuntamallin pakonomainen tasa-arvoistamisen seuraus, että tuota asiaa usein nimenomaisesti korostetaan. "Saa olla nainen"; "Kohdellaan naisena"; "Miehet ovat miehiä ja naiset naisia"
Todellakin, naisille esitetyt peruskohteliaisuudet ja "vanhanaikaiset" käytössäännöt aiheuttaisivat arki-, työ- ja liike-elämässä hämmennystä, vaivautuneisuutta ja jopa aggressioita. Kuinka usein työmatkoilla ns. kulttuurimaihin olen huomannut naispuolisen kollegan menevät täysin lukkoon, kun paikalliset herrasmiehet huolehtivaisesti auttavat häntä autonovissa , kulkevat portaissa oikeassa järjestyksessä, uhrautuvat katulätäköiden kohdalla, osaavat kävellä katukäytävällä suojellen daamiaaan, osaavat kädellä saattaa hienotunteisesti daamia, nousta ponnahravat ylös, kun nainen tulee huoneeseen, auttavat takkia ja tuolia, ja antavat koko ajan sametinpehmeitä poskisuudelmia kohteliaisuuksien siivittämänä.
Samanlaista roolipeliä jos työmaalla itse pitäisin naiskollegoille täällä Suomessa, tulisi litsari heti poskelle... ;-) Toisaalta, arkityössä poikatukkaiset ja meikittömät farkku-neule -naiskollegat eivät juuri tuolla kaupungilla liikuttaessa juurikaan anna edes sellaisia "merkkejä", jotta voisi olla "naiselle herrasmies"...
Mutta hienoa, että on edes yksi paikka, jossa erottaa naisen ja miehen toisistaan. Ja kyllä nyt lämpimän tullen kadullakin naiset ovat puhjenneet kukkaan. Kaikki naiset ovat kauniita, ja se oma kulta kaikkein kaunein !
***kaks vasenta jalkaa***
Samanlaisia kokemuksia. Kerran tultuani maalimalta kotimaahan menin onneton antamaan tuolin yhdelle ravintolaan tulleen naisporukan jäsenelle. Sehän ele aiheutti kummallisen toiminnan kun yksi porukasta äänekkäästi huomautti "mies oikein tuolin antaa" ja muut sitä siunailemaan. Korostan, että sävy oli oli tarkoitettu ilmoittamaan, että tuolla on varmasti joku taka-ajatus tai mikähän se luulee olevansa. No muistin jälleen olevani pohjoisessa unelmamaassa ja päätin yrittää taas sulautua seinään.
"Tanssitteko Te naiset...
siksi että
...löytäisitte lavalta itsellenne miehen? Vaiko vain ihan tanssin ja tunteen ilosta? Varmastiko? Aina? Ja kaikki...?"
Varmaankin monet ja usein, muttei silti kaikki ja aina. Riippuu sinkuillakin varmaan paljon siitä "vastapelurista". Eihän sinkut ruokakaupassakaan ole jokaisesta miespuolisesta vastaantulijasta kumppania itselleen leipomassa, mutta jos sopiva sopivasti vastaan sattuu, niin mikäs siinä sitten, antaa palaa!
Vielä noista motiiveista. Itse elän hyvässä parisuhteessa, mutta käyn silti tanssimassa, toisinaan kumppanini kanssa, toisinaan yksin. En etsi tansseista seuraa, mutta tanssin tästä huolimatta mieluummin miesten kuin naisten kanssa. Eli on se sukupuolisuus olemassa, vaikkei seksiä tavoitteena tai tuloksena olisikaan. Jotkut (monet?) miehet vain ei taida tällaista sukupuolisuutta pitää oikein missään arvossa. (Naisten) onneksi sentään jotkut.
Toisella voisi jo olla kosteana, miksi siis kanssasi tuhertaa???
"miksi siis kanssasi tuhertaa???"
Jaa-a, tätä sinun pitänee kysyä niiltä miehiltä, jotka minua tanssittavat.
Muutaman kerran vuodesta on aivan pakko päästä tanssimaan. Ja ihan vain tanssimaan. Minulla on sormus tiukasti sormessa, enkä todellakaan mene syrjähyppyjä etsimään.
Koska nautin tanssista, ja osaan myös tanssia hyvin, saan paljon kommentteja iloisista, nauravista silmistäni ja siitä että näytän nauttivan tanssista. Pidän myös pienestä flirtistä tanssilattialla, mutta jos partneri yhtään tulkitsee sitä cha-chaan kuuluvaa flirttiä pidemmäksi nostan vasemman käden esiin...
Olen varattu, mutta jos mies on miellyttävä, tanssi sujuu ja kemiat kohtaa, niin miksipä ei.
Varsinkin, jos mieskin on varattu. Ei jää roikkumaan.
Kerran täällä vain eletään.
Satunnainen seksi piristää. Sitä ei tietenkään saisi myöntää :)
Älä sitä muille kerro. Menee muuten hyvät markkinat kun muutkin naiset sen kekkaa.
...ja paljon!
Muut naiset ovat asian havainneet ja sitä ilokseen (ja tanssimiesten iloksi myös) jo vaikka kunka kauan käyttäneet.
Varsin moni taitavakin tanssinainen osaa ottaa musiikin tulkinnasta irti muutakin kuin pelkkää liikunnan riemua.
Eikä tuo edes aina tapahdu siipalta salaa.
Monessa liitossa on voimassa sääntö: "Nälkää saa kasvattaa muualla, mutta syömään pitää tulla kotiin."
Niinpä tanssilattialla on kautta aikojen tapahtunut kaikenlaista mukavaa.
Aina ei mukavaan tarvita sänkyä tai edes kummoistakaan yksityisyyttä.
Mitä pahaa siinä?
Eri juttu sitten on se, jos ei tanssien jälkeiselle puuhalle olekaan enää lupaa.
Vaan eipä tuo kovinkaan tiukasti ole läheskään kaikkia ennenkään rajoittanut.
No sinähän kuulostat varsinaiselta asiantuntijalta. Kerro lisää!
kalkkis on muilta kuulut nyt kertoilee muka asiasta jotakin tietävänä höh,,panomies panee tanssiukko vaan lämmittää
...mikään asiantuntija.
Normaali mies sensijaan kyllä. Minusta naiset ovat mukavia, joten toimin miellelläni heidän toiveidensa mukaisesti (ja tiedän monen muunkin niin tekevän).
Seksi on muutakin kuin penetraatio. Pikkupojille vain tiedoksi.
"Seksi on muutakin kuin penetraatio."
Mitä seksi sinun mielestäsi on ja kuinka se tässä tapauksessa ilmenee tanssilavoilla?
...ihan rauhassa itseksesi!
Ehkä joskus sinullekin selviää.
Meille muille se on juuri tuota. Turhat alkunäpertelyt pois. Suoraan asiaan. Siinä se.
Nimenomaan. Seksi on seksiä. Rakastelu on ihan eri juttu. Kunnon Penetraatio tekee joskus terää.
Täällä kirjoittelevat vanhat miehet eivät vain osaa toimia tilanteen ja naisen mukaan.
Seksi ja rakastelu pitäisi kieltää yli kuuskymppisiltä. Ajatuskin hirvittää, että joskus olisi pakko tyytyä vanhaan naiseen. HYh hyh.
Kyllä minä tiedän mitä se minusta on ja enkä seksiä omasta mielestäni ole nähnyt ja kokenut tanssilavoilla. Siitäpä syystä ajattelin että sinulla on erilainen näkemys asiaan mutta taidatkin olla hoo hoo mies, joka kirjoittelee niitä näitä ilman omakohtaista kokemusta kaivaten sitä mitä ei enää saa.
...ihan oikeasti noin yksinkertainen, vai teeskenteletkö vain?
Oikeinko tosissasi kuvittelet, että rupeaisin intiimejä yksityiskohtia itseni (ja muiden ) tanssi-iltojen tapahtumista täällä kertoilemaan.
Eipä ole juuri tuolla ullakolla ketään kotona -lepakoita ehkä vain.
Ja sama koskee sua, kun 60 täyttyy. Ehkä vaihdat kuitenkin hiippakuntaa ennen sitä.
Muuten kyllä raportoit yksityiskohtaisesti tanssi-illoista mutta näköjään tässä tuli raja vastaan.
Eihän sillä voi olla mitään asiasta raportoitavaa kun stondis on mikä se nyt sitten sillä on !
...kalvava kateus ja kiduttava epäilys siitä, että itse et samanikäisenä enää pystykään, tulivat jälleen erittäin selvästi esille.
Ei voi mitään, kaikki emme ole samanlaisia. Sinun kohtalosi tosin ei minua suuresti sureta.
Ilelle terveisiä!
Kertokaa yhteisistä herkistä hetkistänne muuallakin kuin sen yhteisen näppiksenne äärestä täällä avoimesti, kun kerran muiltakin sitä edellytätte!
Kaapista ulos vain "pojat", se on päivän trendi.
En ole humppisfani, mutta kyllä mies nyt puhuu asiaa, ei tanssi ihan pelkästään musiikkihommaa ole. Joka ei tiedä niin ei vaan tiedä.
Mutta Truehum on nami poika.
En todellakaan halua miestä itselleni tanssipaikoista ja olen varma, jotta jos se oma rakas joskus on tiedossa, niin hän ei takuulla tanssi!!! Tanssi on ihana liikuntaharrastus, samalla voi toteuttaa taiteellisuuttaan tulkitsemalla musiikkia oikein!!! On tietenkin joukossa päinvastaisiakin tyyppejä, mutta ne kyllä myöskin erottaa joukosta nopeasti.Itse tiedän aina, kuka mua tulee hakemaan eri tanssilajit: za-za-tanssija, jive-tanssija jne. Tangoa rakastan yli kaiken ja mieluummin istun kuin tanssin sellaisen kanssa, joka ei osaa jne...
asiasta-tanssi on hyvä (liikunta)harrastus- Ja olen myös sitä mieltä ,että kaikki mielipiteet ovat sallittuja-myös ehdottomat ja mustavalkoiset,niinkuin sinulla- Mutta ihan ilman sarvia ja hampaita kysyisin: Miksi tuleva puolisoehdokas ei saisi löytyä tanssilavalta,,? Vai ovatko tanssivat miehet sinulle vain sukupuolettomia "musiikintlkitsijoita" ;jotka eivät kiinnosta siinä mielessä yhtään? Entäs lavaromantiikka? Mitäs jos siihen tanssi-iltaan ja myös musiikin tulkintaan tulisi lisäbonuksena pientä kipinää ja jännitystä myös lavaromantiikan merkeissä ,mitäs pahaa siinä on ? Suomessa tanssilavoilla on pitkät perinteet sukupuolten kohtauspaikkana. Pitäisikö ne heittää romukoppaan? -- Ja miten tulkitaan musiikkia "oikein" -jonkun oppikirjan mukaanko ? Erilaiset ihmiset tulkitsevat musiikia eri tapaan,, ei kai siinä mitään ehotnta oikeaa ja väärää ole,,sama pätee myös musiikin soittamiseen. Ja millä systeemillä karsit väärät hakijat ,kun olet niiden kanssa niin mahdottoman tarkka-tylysti pakittamalla? Vaikka onhan sekin tietysti yksi tapa viettää tanssi-iltaa ,ja ihan sllittua ,,