Miia pakkasi rauhalisin liikkein tavaroitaan.
Joni ilmestyi hänen viereensä, kuin tyhjästä ja etsi katsellaan poikaa,
- Eikö se siskosi osaa tulla pois sieltä leikkipuistosta? Kohta on jo pojan nukkumaanmeno aika, mies kyseli huolestuneena.
- Siskolla on vapaata. Se tahtoi viedä Akin yökylään luokseen, Miia sanoi välinpitämättömästi.
- Vittu, ettet voinut aikaisemmin sanoa! Tulin ihan turhaan takaisin! Joni huusi vihaisena.
-Olisit itse kysynyt! Eipä ole paljon meidän asiamme kiinnostaneet. Häviä siitä, minulla on muutakin tekemistä! Miia sähähti.
- Milloin sinä oikein kasvat aikuiseksi? Miia vielä lisäsi.
- Minä ole aikuinen, sanoi Joni painokkaasti.
- Sinä? HAH! Kannat vastuusi loistavasti. Lapsi ei ole vielä edes syntynyt ja sinä olet hoitanut asiat niin kuin kuuluukin? Voi jumalauta! Kerrot tästä vaikka työkavereillesi, niin kaikki silittävät sinua päästä ja sanovat:- Kunnon poika, niin sitä pitää. Häpeä, sanon minä!
Näin ei tehdä odottavalle äidille. En ole ikinä kuullut, että mies heittää parisuhteesta ulos naisen, joka odottaa miehelle lasta! Oletko sinä?
Vittu jos olisinkin pettänyt sinua, niin olisin lähtenyt ilman lähtöitkuja, mutta..Se olit sinä, joka huorissa kuljit! Olisin vielä jostain kumman syystä, vielä antanut sinulle anteeksi. Mutta nyt se on ohi. Onneksi.
Miia veti henkeä kiivaasti ja sanoi vielä :- En minä pyhästä hengestä raskaaksi tullut.
-Sinä tiesit, etten minä halua lisää lapsia, Joni sanoi hiljaa.
- Et halunnutkaan, mutta minä halusin. Kerron sinulle nyt yhden asian. Miia katsoi Jonia tiukasti silmiin.
-Sinä olit siinä touhussa mukana, kuten minäkin, tiesit, ettei ehkäisyä ollut. Joni väisti Miian katsetta, oliko katseessa häpeää?
-Tällä järjellä ja näillä tunteilla en olisi voinut tehdä aborttia, suru kuulsi läpi naisen hauraassa äänessä.
-Olisit tehnyt sen, niin kaikki olisi jatkunut kuten ennenkin, Joni sanoi toivekkaana.
- Voi helvetti, oletko ihan idiootti? Luuletko, että sen jälkeen olisin voinut elää kuin ennenkin?
Ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut? En varmasti.
Tällä lapsella on oikeus syntyä ja Akilla on oikeus sisarukseen, Miia valotti Jonille tilanetta.
Välähtikö miehen katseessa ymmärryksen valo?
Miia päätti jatkaa vielä.
-Moni vaihtaisi paikkaa kanssasi kiljuen. On ihmisiä, joilla ei ole perhettä ollenkaan, eikä moniin perheisiin saada lapsia millään konstilla. Sinulla olisi tässä perhe ja kohta kaksi lasta, mutta sinä et tahdo meistä, ketään! Miia oli sanonut kaiken sanomisen arvoisen.
Hän katsoi odottavasti mieheen. Aikoisiko Joni kommentoida mitenkään hänen purkaustaan?
Mies tuijotteli hämmentyneenä ulos keittiön ikkunasta.
Miia huokasi. Tätäkö puupäätä hän oli rakastanut?
Miten se oli ollut mahdollista?
Vihdoin Joni aukaisi suunsa.
- Jos et keksi muuta, kuin vittuilemista, niin anna olla, en nyt kestä sitä. En viitsi jauhaa kanssasi enää mitään.
Joni kääntyi ja käveli hitaasti kohti eteistä.
Se oli sitten siinä, Miia ajatteli, kun katsoi Jonin loittonevaa selkää.
Joni ilmestyi hänen viereensä, kuin tyhjästä ja etsi katsellaan poikaa,
- Eikö se siskosi osaa tulla pois sieltä leikkipuistosta? Kohta on jo pojan nukkumaanmeno aika, mies kyseli huolestuneena.
- Siskolla on vapaata. Se tahtoi viedä Akin yökylään luokseen, Miia sanoi välinpitämättömästi.
- Vittu, ettet voinut aikaisemmin sanoa! Tulin ihan turhaan takaisin! Joni huusi vihaisena.
-Olisit itse kysynyt! Eipä ole paljon meidän asiamme kiinnostaneet. Häviä siitä, minulla on muutakin tekemistä! Miia sähähti.
- Milloin sinä oikein kasvat aikuiseksi? Miia vielä lisäsi.
- Minä ole aikuinen, sanoi Joni painokkaasti.
- Sinä? HAH! Kannat vastuusi loistavasti. Lapsi ei ole vielä edes syntynyt ja sinä olet hoitanut asiat niin kuin kuuluukin? Voi jumalauta! Kerrot tästä vaikka työkavereillesi, niin kaikki silittävät sinua päästä ja sanovat:- Kunnon poika, niin sitä pitää. Häpeä, sanon minä!
Näin ei tehdä odottavalle äidille. En ole ikinä kuullut, että mies heittää parisuhteesta ulos naisen, joka odottaa miehelle lasta! Oletko sinä?
Vittu jos olisinkin pettänyt sinua, niin olisin lähtenyt ilman lähtöitkuja, mutta..Se olit sinä, joka huorissa kuljit! Olisin vielä jostain kumman syystä, vielä antanut sinulle anteeksi. Mutta nyt se on ohi. Onneksi.
Miia veti henkeä kiivaasti ja sanoi vielä :- En minä pyhästä hengestä raskaaksi tullut.
-Sinä tiesit, etten minä halua lisää lapsia, Joni sanoi hiljaa.
- Et halunnutkaan, mutta minä halusin. Kerron sinulle nyt yhden asian. Miia katsoi Jonia tiukasti silmiin.
-Sinä olit siinä touhussa mukana, kuten minäkin, tiesit, ettei ehkäisyä ollut. Joni väisti Miian katsetta, oliko katseessa häpeää?
-Tällä järjellä ja näillä tunteilla en olisi voinut tehdä aborttia, suru kuulsi läpi naisen hauraassa äänessä.
-Olisit tehnyt sen, niin kaikki olisi jatkunut kuten ennenkin, Joni sanoi toivekkaana.
- Voi helvetti, oletko ihan idiootti? Luuletko, että sen jälkeen olisin voinut elää kuin ennenkin?
Ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut? En varmasti.
Tällä lapsella on oikeus syntyä ja Akilla on oikeus sisarukseen, Miia valotti Jonille tilanetta.
Välähtikö miehen katseessa ymmärryksen valo?
Miia päätti jatkaa vielä.
-Moni vaihtaisi paikkaa kanssasi kiljuen. On ihmisiä, joilla ei ole perhettä ollenkaan, eikä moniin perheisiin saada lapsia millään konstilla. Sinulla olisi tässä perhe ja kohta kaksi lasta, mutta sinä et tahdo meistä, ketään! Miia oli sanonut kaiken sanomisen arvoisen.
Hän katsoi odottavasti mieheen. Aikoisiko Joni kommentoida mitenkään hänen purkaustaan?
Mies tuijotteli hämmentyneenä ulos keittiön ikkunasta.
Miia huokasi. Tätäkö puupäätä hän oli rakastanut?
Miten se oli ollut mahdollista?
Vihdoin Joni aukaisi suunsa.
- Jos et keksi muuta, kuin vittuilemista, niin anna olla, en nyt kestä sitä. En viitsi jauhaa kanssasi enää mitään.
Joni kääntyi ja käveli hitaasti kohti eteistä.
Se oli sitten siinä, Miia ajatteli, kun katsoi Jonin loittonevaa selkää.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.