pelkäättekö kuolemaa? Tälläisia minulla ajatuksissa.Olen miettinyt paljon.
Ehkä pelkään enemmän mahdollista tietoa,että ei mitään ole tehtävissä.
Ehkä pelkään enemmän mahdollista tietoa,että ei mitään ole tehtävissä.
Syöpäpotilaat
miten on
111208
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
moista asiaa. Kyllä se mielessä välillä käy.
mielessä välillä käy,mutten anna vallata liikaa tilaa sellaisten ajatusten.
Miten kuolemaa voi pelätä, kun ei tiedä mitä se on. Enemmänkin sitä kuinka omaiset jaksavat ja selviytyvät luopumisesta. Oman elämän tuhoutuminen tietenkin ahdistaa, kun on vielä paljon kesken.
Tilannetta voi kuitenkin helpottaa valmistautumalla asiaan. Kaikilla meillä on kuolema dessä. Syäpäpotilaalle se vaan on tiedossa, jos hoidot eivät auta seuraa kuolema.
Ei ole järkevää kieltää sitä ja olla ajattelematta kuolemaa. Niin voi ja pitäisi tehdä vaikka ei olisi yhtään syöpää.
Elämä on jokaisella tietyn mittainen,syöpä vaan ilmoittaa sen päättymisestä ennakkoon, kun taas onnettomuus vie kavalasti yhtäkkiä.
Syöpääsaireastava saa aikaa valmistaua niinkuin me pyritään valmistautumaan ihan arkisiinkin asioihin.
Kun on juhlat tulossa siivoamme kotimme ja järjestämme asiat kuntoon, jotta juhlat onnistuisivat ja vieraat viihtyisivät.
Niin voi tehdä kuolemaansakin odotellesa. Valmentaa itsensä ja omaisensa tulevaan ja järjestää asiansa kuntoon, ettei se elämän loppuminen ja omaisesta luopuminen satu niin paljoa.
On valmis lähtemään kun aika on. Vastaan rimpuilu tuo vaan lisää tuskaa.
se on,ei kuolema minuakaan varsinaisesti ahdista.
Mutta tieto siitä että en elä enää pitkään tuntuu jotenkin hämmentävältä,etenkin kun olen suht hyvässä kunnossa ja voin hyvin.Sitä jotenkin tarkkailee itseään ja oireita että joko nyt.Tietenkin tuo omien lapsien vaimon osa tuntuu pahalta mutta kun asialle ei mitään voi,niin parasta on mielestäni elellä päivä kerrallaan ns.normaalia elämää.
olevan vielä elinpäiviä rutkasti, koska kerrot olevasi hyvässä kunnossa. Riippuu tietenkin mikä syöpä ja missä päin on. Toiset syövät vie nopeasti toiset hitaasti. Elä ja nauti joka hetkestä älä jätä tekemättä mitä haluat tehdä. Voimia.
en uskoisi niitä olevan kovin runsaasti koska hoitoni
lopetettu tuloksettomana,ja koska lääkäri antoi minulle vähän yli kuukausi sitten elinajan ennusteeksi noin 6 kuukautta.
kauemmin,onhan tapauksia jotka ovat vuosiakin eläneet ennusteesta huolimatta.Jokainen päivä kuitenkin hieno jonka läheistensä luona saa viettää.Sinulle kaikkea hyvää toivon :)
jään. Toivon sinulle paljon elinpäiviä lisää joka tapauksessa. :)
Minusta on edesvastuutonta antaa elinaikaennusteita. Eihän sitä kukaan voi tietää kenenkään elinaikaa eikä taudin etenemistä. Hoitojen lopettaminen ei välttämättä tarkoita elämän loppumista. Ainakin se on laadukkaampa ilman pahoinvointeja.
Entäs kun 6kk tulee täyteen ja kuolemaa ei tulekkaan. Se voi olla pettymys se voi antaa uutta toivoa tai pelkoa,koska se sitten tulee. Älä ajattele koko ennustetta vaan elät niinkuin jaksat ja nautit jokaisesta päivästä, kuolema tulee kun on sen aika ei ennemmin eikä myöhemmin vaan ajallaan ja sitä ei tiedä kukaan.
Otsikosta jo ilmeneekin ajatus koko tekstin sisällöstä. Tuo kuolemaan valmistautuminen, riippumatta siitä, onko syöpää vai ei, puhutteli minua. Niinpä päätin itsekin kommentoida asiaa.
Onhan tuota kuolemaakin tullut mietittyä silloin tällöin. En voi kuitenkaan sanoa pelkääväni sitä, kun siitä ei tosiaankaan tiedä, millaista se on. Sairauden myötä olen kyllä yhä vakuuttuneemmaksi, että siihen tulisi kaikkien valmistautua niin, että ottaisi huomioon ne jäljelle jäävät läheiset ja ystävät, jotta se ei heille olisi turhan vaikeaa. Tyttärenikin kiteytti tämän ajatuksen joskus hienosti ja ehkä vähän humoristisetikin sanomalla: "Saisit kyllä koluta nuo komerosi ennenkuin heität lusikan nurkkaan, ettei mun tartte." Minusta se oli nuorelta aika hyvin ja osuvasti sanottu.
toisaalta on niin ettei kannata elinajanennusteisiin kovin suuresti uskoa.(sitä voi alkaa elämään todeksi) Ihmeitä tapahtuu, älä anna periksi, jos haluat etsi vielä elämänhalusi ja kerää toivo. Kannattaa käydä Pirkko Jalovaaran rukoustilaisuudessa. Voimia, uskoa ja toivoa sinulle!