Lukio jäi minulta kesken joten sinne en aijo nyt palata, kun muutenkin kiinnostaa enemmän käytännönläheisempi opiskelu, eli ammattikouluun haluaisin, mutta ongelmana on, että jotenkin tuntuu etten sovi MILLEKÄÄN alalle :/...
Minulla ei ole mitään erityistaitoja, en ole missään tarpeeksi hyvä, minua kiinnostaa hiukan, esim. vaatetusala, mutta en osaa ommella, tai siis että peruskoulun käsityöarvosanat ovat melko huonoja...
Hotelli- ja ravitsemisalakin voisi olla kiva, mutta ruoanlaitto ei minulta suju hyvin, en osaisi edes pilkkoa sipulia oikein ..
Kuvaamataidossa olen aina ollut ihan ok, mutten tarpeeksi hyvä mennäkseni mihinkään taidekouluun, peruskoululuokilla oli aina niitä jotka olivat tosi hyviä kuviksessa, piirtelivät tosta noin vaan ties miten hienoa jälkeä, mutta minä olen vain ihan ok, joskus sattunut saamaan aikaan ihan kivan piirroksen vaikkapa, mutta harvoin, mielikuvitustakaan ei juuri ole, eli koulussakin olen saattanut miettiä aihetta piirrokselle suurimman osan oppitunneista..
Kauppikset sun muut merkonomi alat sisältävät ihan liikaa esiintymisiä sun muita, en ole ikinä ollut hyvä niissä, olen ujo ja hiljainen, enkä muutenkaan ole kovin kiinnostunut noista aloista..
Miesvaltaiset alatkaan eivät minua (naispuolinen kun olen) kovin paljon kiinnosta, eli rakennusalat, sähköalat, metalli- ja autoalat voi unohtaa...
Äh, löydänköhän ikinä oikeaa alaa! Olen käynyt paikkakuntani ammatinvalintapsykologilla, muttei sekään ratkaissut ongelmaani, en vain tiedä mille alalle kelpaisin! Auttakaa, antakaa vinkkejä, omia kokemuksianne siitä miten löysitte oman alanne, ihan kaikki vinkit tervetulleita!!
Minulla ei ole mitään erityistaitoja, en ole missään tarpeeksi hyvä, minua kiinnostaa hiukan, esim. vaatetusala, mutta en osaa ommella, tai siis että peruskoulun käsityöarvosanat ovat melko huonoja...
Hotelli- ja ravitsemisalakin voisi olla kiva, mutta ruoanlaitto ei minulta suju hyvin, en osaisi edes pilkkoa sipulia oikein ..
Kuvaamataidossa olen aina ollut ihan ok, mutten tarpeeksi hyvä mennäkseni mihinkään taidekouluun, peruskoululuokilla oli aina niitä jotka olivat tosi hyviä kuviksessa, piirtelivät tosta noin vaan ties miten hienoa jälkeä, mutta minä olen vain ihan ok, joskus sattunut saamaan aikaan ihan kivan piirroksen vaikkapa, mutta harvoin, mielikuvitustakaan ei juuri ole, eli koulussakin olen saattanut miettiä aihetta piirrokselle suurimman osan oppitunneista..
Kauppikset sun muut merkonomi alat sisältävät ihan liikaa esiintymisiä sun muita, en ole ikinä ollut hyvä niissä, olen ujo ja hiljainen, enkä muutenkaan ole kovin kiinnostunut noista aloista..
Miesvaltaiset alatkaan eivät minua (naispuolinen kun olen) kovin paljon kiinnosta, eli rakennusalat, sähköalat, metalli- ja autoalat voi unohtaa...
Äh, löydänköhän ikinä oikeaa alaa! Olen käynyt paikkakuntani ammatinvalintapsykologilla, muttei sekään ratkaissut ongelmaani, en vain tiedä mille alalle kelpaisin! Auttakaa, antakaa vinkkejä, omia kokemuksianne siitä miten löysitte oman alanne, ihan kaikki vinkit tervetulleita!!
Vastaukset 6
Vanhimmat
opittaisiin. Ei sinun vielä tarvitse olla mestari alallasi.
Pääsisitkö työharjoitteluun jonnekin, niin näkisit, millaista homma on?
Aivan varmasti sovit jollekin alalle.
Miten hoitoala? Kampaajan hommat? Puhdistusala? Maatalous, puutarha-ala?
..sanoi sinulle? Eli mitä aloja hän suositteli, oliko niissä mitään sellaista, mitä voisit harkita? Oliko peruskoulussa yhtäkään sellaista ainetta, josta olisit ollut edes hiukan kiinnostunut? Mainitsit kuvaamataidon, mutta et mielestäsi ole siinä(kään) riittävän hyvä..Vaatetusala kuulostaa mielestäni hyvältä siinä tapauksessa, jos olet kiinnostunut pukeutumisesta, ja sinulle on väliä, miten itsekin vaatetat itsesi. Tosiasia on se, ettei tarvitse olla mikään supertaiteellinen pärjätäkseen ko. alalla. Luovuutta varmasti tarvitaan, ja sitä voi ennen kaikkea kehittää!
Ammattia valitessa on hyvä miettiä, haluaako toteuttaa itseään ja edetä, vaiko palvella muita tai "jämähtää" rutiinityöhön. Kannattaa etsiä tietoa eri ammateista ja kuvitella itsensä niihin. Jokaisella on haaveita ja odotuksia elämältä, mieti, mistä itse haaveilet, ja missa työssä voisit parhaiten toiveitasi toteuttaa. Olet vielä nuori, joten mitään kiirettä sinulla ei ole.
Tsemiä!
tai lastenohjaaja! Siinä saisit toteuttaa kaikkea sitä,mitä osaat vähän!
Se on hauskaa puuhaa,lapset on mukavia, ei tarvi pingottaa,päivät menee sukkelaan ja palkkaakin saa.
Otappa selvää kouluista teilläpäin.
Monta vaihtoehtoa opiskella:
http://www.virtuopo.net/selkokieli/ammatit/ammattikuvaukset/lastenhoitaja.html
Olen itse myös melkoisen ujo ja hiljainen 18 vuotias tyttö, ja sain valkolakin tänä keväänä. Olen ollut koulussa ihan keskiverto-oppilas, paitsi kuviksessa, jossa olen ollut luokan parhaimpia. Aikaisemmin minäkään en ollut varma alastani, sillä vaikka minulla onkin lahjoja kuviksen suuntaan, en haluaisi tehdä sitä työkseni.
Ajattelin pitkään lähteväni kuitenkin opiskelemaan taideaineita, kun en muussakaan ole mikän kympin oppilas. Mieleni kuitenkin alkoi muuttua, kun aloin kiinnostua luonnosta ja luonnonsuojelusta; luonto-ala alkoi tuntua kutsumukselta. Ja päädyin hakemaan ammattikouluun ympäristö- ja luonnonvara-alalle opikelemaan yrtti ja luonnontuotealan yrittäjäksi.
En ole koskaan ollut bilsassa tai mantsassa mikään luonnonlahjakkuus, enkä ole koskaan viljellyt mitään, mutta luontoyrittäjyys vain alkoi tuntua minulle oikealta alalta. Palasen loksahtelivat kohdalleen.
Sinunkaan ei tarvitse olla alan huippu hakeaksesi opiskelemaan!:) Opiskelu on nimenomaan oppimista ja sinustakin tulee varmasti alasi osaaja, kun vain löydät sinua eniten kiinnostavan alan!
Tsemppiä!
kävisit sen lukion loppuun ja miettisit samalla. Kun kerta et osaa päättää, mikä sua kiinnostaa.
Sama ahdistus minullakin pari kuukautta sitten, ja nyt ahdistaa jo se että mihin niistä hakemistani paikoista pääsen jos pääsen, ja onko se paikka ollenkaan mulle..?!
Mutta "don't worry, be happy", ei tässä ole mitään kiirettä.. Virhelyöntejä tässä alanvalinnassa itse kukin tulee tekemään. Olisi kyllä niin hienoa jos olisi älytön palo jollekkin alalle, mutta kun ei niin ei.
Ja tosiaan, ei pidä ajatella ettei olisi tarpeeksi hyvä, koska siellähän sitä vasta opitaan! Itse velloin hyvinkin kauan päässäni sitä etten ole mihinkään tarpeeksi hyvä, mutta sitten tajusin etteihän se niin mene! Opiskellessahan sitä sitten tullaan hyviksi.
Ja vaikkei minusta varsinaisesti ollut apua, niin voisin myös suositella kaikkea lastenohjaukseen liittyvää, mikäs olisi sen mukavampaa kuin naureskella päivät pitkät lasten älyttömyyksille? xD Olen ollutkin perhepäivähoitajalla työharjoittelussa, ja ainakin siellä meno oli oikein mukavaa, lapset osaavat aika suloisia.