saisi nauraa päivän naurut!
Missä piilipuu
luuraakaan
12850
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
mihin viittaat? mikä nyt naurattaa? itse itken kunnes lasten asiat on Suomessa kunnossa, huostat pois ja asiallista tukea ja hoitoa lapsille!
Riippuvaisuuksia on monenlaisia, mutta tuo uusin, nyt esiin tullut Piilipuu-riippuvuus on jotain ihan uutta. Kelpaiskos kopio, vai pitääkö olla alkuperäinen. Piilipuulla on lapsi ja perhe ja ties mitä velvotteita, tuskin hänellä on mahdollisuus tyydyttää kaiken maailman pellejen tarpeita täällä.
..toisin kuin esimerkiksi sinulla. Ihan sama mihin kellonaikaan tänne tulee, niin jo vain on keijukainen kommentoimassa sillä sekunnilla ihan-sama-mihin ja ihan sama tietääkö mitään ko. aiheesta. Eroava mielipide löytyy.
Sulla ei oikeasti ole elämää?! Ei hämmästytä.
nettikirjoittajat. Eikö sinulla ole liveystäviä. Olen sitä mieltä, että tuommonen joka ottaa henkilökohtaisesti jonkun ihan tuntemattoman ihmisen hampaisiinsa netissä tämän mielipiteiden tai ilmaisun takia, on vailla aitoja ihmiskontakteja. Säälin sinua. Eikä minua hetkauta vaikka olenkin arvostelusi kohde ja seuraat mihin kellonaikaan mitäkin teen. Päinvastoin, ihan kiva tietää, että kiinnostusta piisaa.
minulla todellakin ON liveystäviä. Täällä netissä käyn aika ajoin kääntymässä, toisin kuin eräät, jotka viettää aikaansa täällä 24/7.
En oikeasti ihmettele, jos sinulla on aikaa roikkua täällä koko ajan. Menisit töihin (* hyvä ihminen, saattaisi hyvässä lykyssä löytyä niitä livekontaktejakin. Paitsi saattaa olla, ettei noin katkeroitunutta ihmistä kukaan jaksaisi katsella.
Ei sulla hyvin mee, kun alkaa jo netti-ihmisetkin sinuun ärsyyntyä - en usko olevani ainoa..
(* http://fi.wikipedia.org/wiki/Työ
Harva jaksaa noin surra tuntemattomien ihmisten työnsaantiongelmiakin ja vuorokausirytmiä kaiken sosiaalisen live-elämänsä keskellä. Mistä noita energiapakkauksia tuleekaan, sijaisperheen sijaishoitajako olet, suurella sydämellä. Kiitän kaikesta osoittamasti myötätunnosta, minua onnetonta ihmisrauniota kohtaan. En ole tuota huomionosoitusta ansainnut, minä mitätön maan matonen.
En tiedä miksi haukut Helinää, katkeruus sun muut negatiiviset tunteet paistaa sun viestistäs selvästi läpi, kannattaisko sun oikeasti keksiä muuta tekemistä kun kirjotella tänne palstalle? Sulla ei selvästikään ole mitään järkevää sanottavaa, toisin kun Helinällä. Mun tietääkseni tämä on keskustelupalsta eikä haukkumapalsta ja suututtaa ihmiset jotka nauravat toisten ongelmille, huostaanotto on vakava asia ei naurun asia...
asioita jankkaa useissa vastauksissaan!
Toisinaan eri sanajärjestyksessä vain!
Eipä niistä tule normaalit ihmiset hullua hurskaamaksi!
Mut väliäkö hällä kun itse tietää missä mennään ja mikä on oikein!
ymmärryksesi on, parhaalla taidollasi tietysti kommenttisi heitit. Sympatiat saat mutta jos kuitenkin tarkistaisit missä olet menossa. Mukana et ole pysynyt asioissa.
Terve, taas koko papupadalle.
Oon ollut poikani kanssa siellä asumiskodissa, mikä nyt tuntui niin kummalliselle, jotta olen siellä välillä.
Oli tuhannentaalan paikka, jotta olin, kun siellä oli lääkäri jolle sain poikani asioista puhua 2½ tuntia.
Kerrankin oli taajuus sama.
Vitsikästäkin mielestäni, kun poika oli mukana ja kiemurteli, siinä tuloissaan, jota räppäsi koko ajan, siis ei yhtä 5sek. ollut rauhassa, minä ajattelin jotta hullua, jos lääkäri ei näe pojan adhd:tä ja tunnusta sitä.
Pojan älykkyys ja taidokkuus peittää adhd:tä. Voisin kertoa siitä enemmänkin, niin se olisi ymmärrettävää, mutta asia on sen luonteinen, jotta tunnistettavuus olisi selkeätä, joten en voi.
No, onhan se maailma kummallista, kun diaknoosi käännettiin "nurin", nyt kuitenkin, eli nyt tuli adhd diaknoosi ihan kuuluisalta, kokeneelta erikoisläääkäriltä. Ja myös lääkitys.
Joten nyt ja vasta nyt päästään eteenpäin. Harmi kun Suomessa, ei puututa, joidenkin ulkolaislääkärien hölynpölyyn, niinkuin meidän tapauksessamme se persialaislääkäri, joka on sairastuttanut koko osaston henkilökunnan. Kun eivät kerran voi oikaista virheellisyyksiä, jotan niistä tulee sitten asioivien henkilöiden silmissä valheellisuuksia.
Nyt suuri työni ja perehtyneisyyteni poikani asioihin alkaa tuottaa hedelmää. Ja suurena apuna tietenkin on kun tässä paikassa käytetään rehellisyyttä eikä valheellisuutta, tutustutaan ihmisiin, jotta vältytään potaskan puhumiselta. Eli olen hyvin onnellinen tästä viikosta.
Vaikka en voisikaan unohtaa koskaan perheemme kokemia vääryyksiä. Enkä antamaan niitä anteeksi. Voittaa kuitenkin kun olen päässyt nyt tähän ja poikani saa asiantuntevaa apua, eli poika on nyt jo oppinut kontrolloimaan itseään, jos jossain mienee pieleen.
Ja samalla tämä lääkäri kumoaa aivan täydellisesti persialaisen potaskan, jossa minä jo tunsin niiden kulttuurien naisvastaisuuspolitiikkaakin sekoitetun meidän asiaamme.
Tärkeää myös nyt on poikani eteenpäin meno hänen aloittaessaan koulun, eli pääsen ja saan vaikuttaa joten kokoonnun open kanssa, ja tuon julki mitä poikani tarvitsisi, jotta pystyisi paremmin keskittymään ja olemaan levollisempi tunneilla. Sillä ei ole yhdentekevää millä tavalla tunnin ope vetää, jotta poikanikin saisi mahdollisuuden keskittyä, jotta kaikki mahdolliset häiriötekijät vähenisivät.
Sain viettää mahtavaa aikaa pojan kanssa siinä omakotitalossa, kävimme näiden ohjaajien ja nuorten kanssa uimassa monta kertaa, ja saimme suunnitella yhdessä mitä haluaisimme puuhailla. Se kävi ihan kesälomasta, eikä ollut ollenkaan enää katkera mieli, etteikö pojallani olisi ollut nyt hyvin. Poika pääse jo huomenna yönyli olemaan kotona, minä aikana varmaan olemme huvilalla. Ja sitten heti lähtee viikonloppu lomat luistamaan. Eli nyt vasta asiat ovat sillä hyvällä tolalla. On avoimet ja luottamukselliset suhteet ja olen saanut niitä kunnon tutustumisella eli kukaan ei ole kirjoittanut mitään epämääräistä pelkällä 15min keskustelun perusteella, kuin sairaalassa tehtiin.
Joten kannatti taistella ja käyttää päätä ja olla maltillinen, mutta vaatia sossulta parempaa, panna sossu niin ahtaalle, jotta se sotkeutui niin pahasti omiin pauloininsa, jotta heidän oli pakko tarjota meille tämä vaihtoehto.
Mutta siinä kohdassa ei ihmetykselleni ole määrää, kun sos.johtaja sanoi tämänkin paikan minulle napanneensa ihan summassa netistä, eli muka olleensa puolueeton paikan valinnassa, no, pitääkö sen nyt ottaa silleen, jotta onko ja saako se olla tuurista kaikki kiinni millaisen paikan pojalleen saa, vai että tuuristako se näiden kotien ja laitosten ammattitaito on kiinni. Huh. Mutta arvatkaapa mitä maksaa kuussa, niin paljon jotta päätä huimaa!
Kaippa kerroit lääkärille siinä 2,5 tunnissa, kuinka sielä kaltoinkohdellaan poikaasi?
Huomasiko lääkäri virttyneet ja pienet vaatteet?
Se lääkäri oli tutustunut huolellisesti aineistoon ja pöydällä oli myös nippu minun kirjaamiani papereita, joita olin laittanut kaikkine huomioineni.
Lääkäri heilutteli niitä siinä, sanoi huolella lukeneensa muistiinpanoni.
Muistiinpanoni pojasta: mitä hänellä on käytöksessään ja koko olemuksessaan.
- muistiinpanoni: kaikesta väärinkohtelusta mitä perheeni on asian myötä saanut sairaalalta, sosiaalilta ja mitä puutteita on edellisessä sijoituksessa ollut, eli kaikki se, yhteistyön puute, ja sijoituspaikan aikaansaannokset pojan asioissa, jotta lääkäri sai miettiä, veikö ne poikaa jotenkin eteenpäin vai ei.
-ja kaikkia kirjoituksia mitä minusta oli sellaiset ihmiset kirjoittaneet jotka eivät ole koskaan tavanneet minua.
-ja kuinka olisin halunnut yhteistyötä koulunkin kanssa, jossa tämä "ahdasmielinen" ja "ennakkoluuloinen " opettaja ei havainnut pyytää sitä.
Lääkäri toi itse minulle esille millainen "kuhina", siellä oli käynyt jotta "ilmiantoivat" perheellemme tehtyjä vääryyksiä.
Pääasia oli, jotta poika sai oikean diaknoosin, suuri määrä hoitaja oli kirjannut samat asiat pojasta kuin minä jotka ovat näyttönä adhd:stä.
Syynhän piti olla minun syyni. Näinhän se meni. Mutta siihen tuli nyt muutos.
Kaikki oli havainneet miten hyvää ttekevä vaikutus poikaan oli seurallani. Kuinka rauhallinen ja tyytyväinen poika oli seurassani.
Mi´nähän olin persialaisen mielestä "väärä" henkilö pojalle, jos suoranaisesti tulkkaa hänen kirjoituksiaan. Kuin vain ja ainoat oikeat olisivat olleet joku sijaisperhe, joka oli jo 2kertaa irtisanonut tehtävänsa ja joka kuitenkin kaikesta huolimatta olisi halunnut ihan lakimiehen voimin jatkaa tehtäviään?
Niistä vaatteeista, suosittelen muillekin, jotta ilmaiskaa tyytymättömyyteen suoraan asiasta. Kävin poikani vaatteet siellä läpi. Erottelin liian pienet sopivista. Silitin sopivia vaatteita (poltin tietenkin käsivartenikin, enkä "tietenkään" uskaltanut sanoa siellä siitä, jotta näkövammaisuutta ei olisi nostettu esiin.
Kävimme poikani, ja "johtajan" kanssa kaupassa ja ostimme pojalle uusia vaatteita ja tarvikkeita.
Ja minulle hän sanoikin, jotta pitää aina sanoa heti jos havaitsee mielessään puutteita, tai on tyytymätön johonkin, o´key.. Se kuulosti hyvältä, ja niin totisesti teenkin.
No, tässä nyt sitten ollaan.