Vaikeaa on..

...siis aluksi kannattaa miettiä et menettekö yksityiselle vai julkiselle puolelle hoitoihin. julkisella puolella toiminta ja odotusajat ovat hitaita, yksityisellä o ripeämpi toiminta. siellä ne tutkii et kummassa se vika voisi olla, jos meette yksityiselle nii ois hyvä jos miehellä ois sperma-analyysin tulokset mukana nii pääsisitte heti vähänn eteenpäin.julkisella ei o nii kiirusta simppatutkimuksen kanssa, sinne pitää olla tietyt tutkimukset hoidettu ennen ensihaastattelua, jotka kyllä saa lekurilta tietoon. itse alotettiin yksityisellä puolella toukokuun alussa 1.5v yrittämisen jälkeen ja nyt tänään mulla on 6 0 :)

Monella varmasti on alussa se harhakuva, että hoidoilla tulisi heti raskaaksi, mutta valitettavasti yleisesti ei näin ole. Käsittääkseni yli 90 prosenttia pareista saa kuitenkin lapsen ennen pitkää hoitojen avulla. Toisilla tärppää heti, toisilla kestää vuosia.

Se, miten hoidot lähtevät käyntiin riippuu siitä, mitä ensimmäisissä tutkimuksissa ilmenee. Jos heti löytyy joku syy, joka on estänyt raskautumisesi, se tietysti sitten vaikuttaa siihen, millä hoidoilla aloitetaan.

Usein kuitenkaan mitään syytä ei löydy ja silloin puhutaan selittämättömästä lapsettomuudesta. Silloin yleensä aluksi kokeillaan pelkkiä clomeja, jotka auttavat munasolujen kypsymisessä. Ellei raskaus niillä ala, seuraava askel on yleensä inseminaatio (jossa siis spermaa ruiskutetaan suoraan kohtuun, jolloin siittiöille jää lyhyempi uintimatka munasolun luokse). Jos clomien kanssa kypsyy munarakkuloita, käytetään clomeja lääkityksenä myös inseminaatioon. Ellei munarakkuloita tule, otetaan inseminaatiossa järeämmät aseet käyttöön, jotta saataisiin munarakkuloita kypsymään.

Inssejä tehdään yleensä 3 ja ellei raskaus edelleenkään ala, seuraava askel on IVF (koeputkihedelmöitys), jossa pistoksilla kypsytetään useampia rakkuloita kerralla ja jotka sitten kerätään, hedelmöitetään labrassa ja siirretään hedelmöittynyt alkio kohtuun.

Jos IVF:n yhteydessä saadaan useampia hedelmöittyineitä alkioita, yksi tai kaksi siirretään yleensä kohtuun ja loput pakastetaan odottamaan siirtoa myöhemmin. Näitä pakastettujen alkioiden siirtoja kutsutaan nimellä PAS.

Hoidoissa siis aloitetaan kevyemmillä vaihtoehdoilla ja siirrytään asteittain järeämpiin keinoihin, ellei tulosta tule.

Itse kärsin selittämättömästä lapsettomuudesta, eli mitään syytä ei ole löytynyt sille, etten tule raskaaksi. Viime kesän olin clomikuurilla, syksyllä tehtiin inseminaatiot ja nyt keväällä on tehty 2 IVF:ää.

Toivon, että sinulla tärppää vähemmällä vaivalla!

Hei Daniela!

Ja voimia teille tälle hankalalle tielle. Tai eihän se vielä ole varmaa joudutteko kulkemaan hankalimman tien, kun tutkimuksia ei ole vielä tehty.

Yleisesti voin kertoa, että vaikeaa tämä tosiaan on. Vaikka aavistaisi, ettei kaikki ole kunnossa, tieto siitä ettei pysty lapsia koskaan tekemään ilman apua on täydellisen musertava. Ja kun vielä kuvittelee, että hoidoilla se onnistuu, ja sitten lukeekin surullisia tositarinoita netistä, ettei onnistu vuosienkaan jälkeen. En halua pelotella, mutten myöskään luoda ruusuista kuvaa, koska henkisesti koko hoitoprosessi on hyvin raskas.

Siis homma alkaa sillä, että teidät tutkitaan. Yleensä mies ensin, koska se on helpompaa. Naisen tutkiminen on vähän hankalampaa, mutta usein selvitetään ensin munatorvien aukiolo. Jos ja kun vikaa löytyy, päätetään hoitomuoto. Yleensä pyritään aloittamaan inseminaatiosta ja jos se ei tehoa, siirrytään järeämpiin keinoihin eli IVF:ään tai jopa suoraan ICSI:iin. Ja todellakin, onnistumisprosentit eivät ole järin suuria.

Odotusajat hoitoihin riippuvat kunnasta. Käsittääkseni kunnallisella puolella ajat voivat olla hyvinkin pitkiä. Itse menimme suoraan yksityiselle ja päästiin hoitoon tosi nopeasti, mikä oli suuri helpotus.

Toisinaan epätoivo ja epäusko valtaavat mielen, mutta jos onnistuu ajattelemaan positiivisesti, se auttaa. Ja tässä sulle mielen päälle jotain positiivisia tarinoitakin: mieheni kanssa saimme ikävän tuomion, siis vikaa kummassakin eikä paljon toivoa luomuraskaudesta. Tehtiin suoraan ICSI ja heti ensimmäinen siirto tuotti plussan, tosin nyt vasta ihan alussa ja keskenmenon riski on hoidoissa aina suurempi. Työkaveri vaimoineen kävivät vähän aiemmin läpi ensimmäisen inseminaation (heillä vikaa vain miehessä) ja heti ensimmäisellä tärppäsi! Toisen työkaverin kaksoset ovat nyt 7-vuotiaita, ovat saaneet alkunsa ensimmäisestä ICSI-siirrosta. Onnellisiakin tapauksia on.

Hups, tulipas pitkä viesti...

että melkoiseen tunteiden vuoristorataan hyppäätte, kun päätätte lähteä hoitoihin. Olen myös uusi palstalainen. Lapsettomuutta on takana 2,5 vuotta ja ajattelin kertoa muutaman asian, miten meidän kohdalla hoidot ovat edenneet. Sama kaava tuntuu olevan kaikkialla.

Sen virheen teimme, että menimme aluks terveyskeskuslääkärille. Siellä tehtiin perustutkimukset: verikokeet ja ultra, jossa kohtu tarkistettiin. Ekan kerran ajattelin, että jokin onpielessä puolen vuoden yrittämisen jälkeen ja soitin äitiysneuvolaan. Siellä sanottiin olemaan stressaamatta ja hoitoihin ei pitäisi lähteä ennen kuin on vuosi yritystä takana. TK:lla tammikuussa /yritysä 10 kk, valittelin kovia menkkakipuja, joihin mieslääkäri ei ottanut kantaa, mutta lupasi laittaa meidät Kys:in jonoon. Kaverilta olin kuullut, että jonot voivat olla jopa kuukausien pituisia, joten ihan heti en odottanut vastausta. Jossain vaiheessa keväällä menkat alkoivat hieman myöhässä niin hirvittävällä kivulla, että se sai soittamaan ykstyiselle klinikalle tutkimuksiin. Miehen sperma tutkittiin aluksi ja siinä vaiheessa vikaa ei löytynyt. Sain ekan Clomifen-reseptin, jota aloin syödä pienillä annoksilla. Emme pitäneet jatkotutkimusten kanssa kovaa kiirettä. Seuraava vaihe oli munatorvien aukiolotutkimus, joka tehtiin myös yksityisellä. Lääkäri jäi tuloksen suhteen epävarmaksi, neste ei virraannut kunnolla toisesta johtimesta. Menin laparoskopiaan eli tähystysleikkaukseen varmistamaan homman. Aloin itse epäillä endometrioosia, jonka mahdollisuudesta myös lääkäri oli maininut. Ennen laparoskopiaa tuli myös kutsu julkisen puolen hoitoon alkusyksyksi.

Laparoskopiassa varmistui endometrioosi, mutta se ei ole syynä lapsettomuuteemme, vaan se ainoastaan hidastaa raskaaksituloa. Syy on selittämätön. Munanjohtimissa vikaa ei ole. Tietyt perustutkimukset tehtiin Kysillä uudelleen, ja hormonitoimintani pitäisi olla kunnossa. Loppuvuosi mentiin clomeilla. Tämän vuoden alussa aloitettiin inseminaatiohoidot. Se on lievempi kuin ivf, ja myös onnistumisprosentti vain 5-20 luokkaa yrityskertaa kohti. Monet parit eivät mene hoidoissa tätä pidemmälle. Itse kuitenkin kypsyttelin inseminaatioiden aikana ajatusta ivf:stä. Mitä enemmän siitä saa tietoa, sen luonnollisemmalt ajatus tuntuu. On totta, että otetut hormonimäärät ovat hurjia, mutta mitä sitä oman käärön kotiin saamiseksi ei tekisi. Hoito vaatii että molemmat ovat täysillä mukana, esimerkiksi pistoshoitoa en pystynyt itse tekemään, vaan mies piikitti minun purressani hampaita yhteen.

Nyt olemme siinä vaiheessa, että tänä syksynä tehdään toinen ivf. Homma pitää aloittaa alusta, koska pakastettavaa ei viime hoidossa jäänyt. Onneksi edessä on lyhyen kaavan mukainen hoito, joten hormonimäärät jäävät paljon pienemmiksi. Sen jälkeen ajattelen tällä hetkellä ottavamme aikalisän, sillä hoitojaksot ovat olleet välillä aika raastavia henkisesti. Raha on ollut sivuseikka, mutta ivf:ään emme olisi kuitenkaan ykstyiselle puolelle olleet vielä valmiita menemään. Julkisella puolella hoito kun on käytännössä ilmaista.

Haluan sanoa sen, että mitä ikinä hoitojen suhteen päätättekin, mene suoraan yksityiselle lapsettomuusklinikalle tai tutulle gynekologillesi. Hän laittaa sinut tarvittaessa jatkotutkimuksiin. Säästätte paljon aikaa ja hermoja verrattuna siihen hitauteen, jota tk:lla koimme hoitojen alussa. Muutenkin hoidot ovat enemmän aina sitä odottelua. Tuntuu hyvälle kun jotakin tapahtuu, tulipa sitä tulosta tai ei. Ennen pitkää sitä tulee.