Suomi tuomittiin ihmisoikeusloukkauksista
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen täysistunnossa 12.7.2001 sai lopullisen ratkaisunsa ns. K & T:n tapaus, jossa Suomi oli tuomiolla kahden lapsen huostaanoton yhteydessä tapahtuneista ihmisoikeusloukkauksista. Lopullisessa ratkaisussa Suomen valtio tuomittiin runsaiden 80 000 markan korvauksiin lasten vanhemmille aiheutetusta kärsimyksestä jotka johtuivat Ihmisoikeussopimuksen artiklan 8 rikkomisesta. Nämä rikkomukset koskivat kahta asiaa: lapsen kiireellistä huostaanottoa synnytyssairaalasta sekä sitä, että viranomaiset eivät pyrkineet missään vaiheessa perheen jälleenyhdistämiseen. Kummassakin tapauksessa Suomi oli siis ylittänyt rajan joka sallitaan “demokraattiselle valtiolle” sen puuttuessa ihmisten perhe-elämään. Tässä on syytä todeta, että päinvastoin kuin julkisuudessa on esitetty, tuomioistuin katsoi myös tapaamisrajoitusten olleen osa perheen jälleenyhdistämis pyrkimyksen laiminlyöntiä, eli siis Suomi tuomittiin myös tapaamisrajoitusten väärinkäytöstä osana perheen pysyvää erottamispyrkimystä. Valittajina olleet vanhemmat sekä heidän edustajansa, Juhani Kortteinen ja Anu Suomela pitivät ratkaisua merkittävänä voittona taistelussa suomalaisten huostaanottokäytäntöjen saattamisessa vastaamaan Euroopan ihmisoikeussopimusta. Vastapuoli, Suomen valtio ja sen edustajina Holger Rotkirch, Arto Kosonen ja Pia-Liisa Heiliö pitivät ratkaisua myös voittona, koska siinä ei tuomittu Suomen valtiota ihmisoikeusrikkomuksista varsinaisessa kiireellisen huostaanoton jälkeisessä huostaanotossa, toista lasta koskevassa huostaanotossa eikä tapaamisoikeuksia koskevissa kiistoissa (HS 21.7.2001; heille ei tässä yhteydessä tullut mielen Suomen valtion edustajina pahoitella tai pyytää anteeksi tapahtunutta). Jo edellistä, tuomioistuimen jaoston ratkaisua jossa myös näiden osalta katsottiin rikkomuksia tapahtuneen, olivat osapuolet kommentoineet hyvin eri tavoin. Kari Matelan Sosiaalityöntekijä-lehdessä julkaiseman varsin yksipuolisen selostuksen otsikko oli paljon puhuva: “Ihmisoikeustuomioistuin hyväksyy perustellut huostaanotot” (kiinnostavintahan ratkaisussa on, että ihmisoikeustuomioistuin ottaa huomioon kaikkien osapuolten oikeudet ja edellyttää suomalaisten viranomaistenkin niin tekevän).
Lisää voi lukea tästä linkistä:
http://isansana.com/keskustelu/YaBB.pl?num=1183199553
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen täysistunnossa 12.7.2001 sai lopullisen ratkaisunsa ns. K & T:n tapaus, jossa Suomi oli tuomiolla kahden lapsen huostaanoton yhteydessä tapahtuneista ihmisoikeusloukkauksista. Lopullisessa ratkaisussa Suomen valtio tuomittiin runsaiden 80 000 markan korvauksiin lasten vanhemmille aiheutetusta kärsimyksestä jotka johtuivat Ihmisoikeussopimuksen artiklan 8 rikkomisesta. Nämä rikkomukset koskivat kahta asiaa: lapsen kiireellistä huostaanottoa synnytyssairaalasta sekä sitä, että viranomaiset eivät pyrkineet missään vaiheessa perheen jälleenyhdistämiseen. Kummassakin tapauksessa Suomi oli siis ylittänyt rajan joka sallitaan “demokraattiselle valtiolle” sen puuttuessa ihmisten perhe-elämään. Tässä on syytä todeta, että päinvastoin kuin julkisuudessa on esitetty, tuomioistuin katsoi myös tapaamisrajoitusten olleen osa perheen jälleenyhdistämis pyrkimyksen laiminlyöntiä, eli siis Suomi tuomittiin myös tapaamisrajoitusten väärinkäytöstä osana perheen pysyvää erottamispyrkimystä. Valittajina olleet vanhemmat sekä heidän edustajansa, Juhani Kortteinen ja Anu Suomela pitivät ratkaisua merkittävänä voittona taistelussa suomalaisten huostaanottokäytäntöjen saattamisessa vastaamaan Euroopan ihmisoikeussopimusta. Vastapuoli, Suomen valtio ja sen edustajina Holger Rotkirch, Arto Kosonen ja Pia-Liisa Heiliö pitivät ratkaisua myös voittona, koska siinä ei tuomittu Suomen valtiota ihmisoikeusrikkomuksista varsinaisessa kiireellisen huostaanoton jälkeisessä huostaanotossa, toista lasta koskevassa huostaanotossa eikä tapaamisoikeuksia koskevissa kiistoissa (HS 21.7.2001; heille ei tässä yhteydessä tullut mielen Suomen valtion edustajina pahoitella tai pyytää anteeksi tapahtunutta). Jo edellistä, tuomioistuimen jaoston ratkaisua jossa myös näiden osalta katsottiin rikkomuksia tapahtuneen, olivat osapuolet kommentoineet hyvin eri tavoin. Kari Matelan Sosiaalityöntekijä-lehdessä julkaiseman varsin yksipuolisen selostuksen otsikko oli paljon puhuva: “Ihmisoikeustuomioistuin hyväksyy perustellut huostaanotot” (kiinnostavintahan ratkaisussa on, että ihmisoikeustuomioistuin ottaa huomioon kaikkien osapuolten oikeudet ja edellyttää suomalaisten viranomaistenkin niin tekevän).
Lisää voi lukea tästä linkistä:
http://isansana.com/keskustelu/YaBB.pl?num=1183199553
Vastaukset 7
Vanhimmat
ja toinen mielenkiintoinen aihe:
Miksi Suomessa ei saa muutoksia vääriin päätöksiin?
Molemmat J P Roosin pohdintaa ja löytyvät edellä mainitusta linkistä.
Täälläkin on moneen otteeseen päivitelty viranomaisen oikeutta määritellä lapsen etu, jolloin sen on huomattu olevan mitä milloinkin.
Ja valitusteiden tehottomuus ja hallinnollisten oikeuksien toimimattomuus ovat jatkuvia ihmetyksen aiheita. Miten on mahdollista esim, että rikosoikeus vapauttaa henkilön, mutta hallinnollinen oikeus ei?
Toisin sanoen, jos on kyse vaikka insesti-syytteestä, asiasta tehdään poliisitutkimus, jonka jälkeen asia käsitellään käräjäoikeudessa. Syytetty saatetaan vapauttaa syytteistä, MUTTA hallinnollinen oikeus ei pura huostaanottoa, vaikka se on alunperin ollut AINOA SYY huostaanotolle. Miten näin?
Sossu saattaa vaatia perhettä eroamaan, että lapsi ei joutuisi asumaan isän kanssa, jota sossu oli AIHEETTA syyttänyt insestistä. OK, vanhemmat eroavat, mutta sossu keksii, että lasta ei ole hyvä palauttaa äidin luo, koska äiti ei ole koskaan uskonut insestin tapahtuneen!!!!!!!!!!!!
Jos tällainen on mahdollista jossain muualla kuin Suomessa, niin please, kertokaa minulle, olisi mielenkiintoista kuulla lisää.
Eikö Suomen päättäjät ja virkamiehet ole tajunneet, että ihmisoikeustuomio tarkoittaa sitä, että heidän pitää muuttaa väärää käytäntöään, jotta se ei enää toistu.
taholta kuullut on se, että muualla Euroopassa ei tajuta meidän muka pitemmälle kehittyneitä ls:n käytäntöjämme.
Ja niitä kai sitten ovat esim. laiton lopullinen vanhemmista erottaminen, aiheeton tapaamisten rajoittaminen, puuttuvat avohuollon tuet, väärät asiakkaalle pelkästään epäedulliset kirjaukset, sossun keksimät rikossyytteet vanhempia vastaan, eikä huostaa pureta, vaikka käräjäoikeus vapauttaa vanhemman syytteestä, sijoituspaikkojen valvonnan puute jne.
jatkuvasti vieläkin, josta Suomi sai ensimmäisen tuomion jo vuonna 2004:
"rikkomukset koskivat kahta asiaa: lapsen kiireellistä huostaanottoa synnytyssairaalasta sekä sitä, että viranomaiset eivät pyrkineet missään vaiheessa perheen jälleenyhdistämiseen. Kummassakin tapauksessa Suomi oli siis ylittänyt rajan joka sallitaan “demokraattiselle valtiolle” sen puuttuessa ihmisten perhe-elämään. "
Suomen viranomaisia vastaanko ei ole mitään oikeutta olemassa?
ehdottomasti, sillä kärsijöiden joukko on kaikesta päätellen valtava! Siinä meille veron maksua heidän toilailuista, ja rikkinäisiä ihmisiä Suomi kohta pullollaan. Eiköhän yhdistetä voimavarat ja agressiot, luulis että jotain saatais aikaiseksi. Ammattipätevyyttä ja kokemusta löytyy varmaan monenlaista. Tämä on meidän ja lastemme kotimaa, miksi tällaista pitää sietää. Ei pidä, kun aletaan jyrään. Kanavia löytyy, median keinot käyttöön!Lapset eivät voi puolustautua, aikuisten se on tehtävä!
miettimään lapsen etua!
Lapsen etu ei voi olla Taskisen mielestä se
että huostaanotto lapselle tehdään
koululta poliisiautolla hakien ja poliisien avustustamana itkevää lasta raahaten maijaan
kavereiden katsellessa vierellä ....
mutta kyllähän suomalainen
lasten suojelun viranomainen
A I N A ja joka tilanteessa lapsen edun tunnistaa....! (myös edellä kuvatussa....)
tekemällä kiireellisen huostaanoton lapsi kotoa oven läpi murtautuen, huutaen ja taskulampun kanssa syöksyen vauhdikkaaasti pimeydestä esiin, olimme jo nukkumassa kaikessa rauhassa... huostaanoton syyksi kirjattiin että lapsi apaattinen!!!!