Meillä kiva uusioperhe,jossa 2 aikuista sekä omat 5 lasta ja miehen 1
lapsi.
Joka toinen viikonloppu perheeseemme tulee mieheni nuorempi lapsi(alle 4v).Ja se viikonloppu on aivan kamala.
Lapsi on mukava,ja tulee myös hyvin toimeen minun sekä muiden lastemme kanssa...(lapsi hyväksyy minut isänsä kumppaniksi) ja meillä on kivaa yhdessä.
Olimme kumpikin eronneet tahoillamme,ennen kuin toisiimme edes tutustuimme.
Mieheni ex oli pettänyt suhteessa,jonka vuoksi heille oli tullut ero.
Samoin oli käynyt itselleni lasteni isän kanssa,muutamaa vuotta aiemmin.
Mieheni ex(tuon nuoremman pojan äiti)on joka ikinen viikonloppu(jolloin poika on meillä ollut)
häiriköinyt meidän elämäämme soitoin/tekstiviestein...sama tapahtunut myös tapaamisten välillä.
Joka kerta,kun poika on hymyilevänä palautettu takaisin kotiinsa..on viimeistään puolentoista tunnin päästä siitä tullut raivoa täynnä oleva puhelu miehelleni.
Ja aina samaa huutoa siitä, kuinka poika itkee ja kiukkuaa hänelle...sanoo äitiään tyhmäksi..kerran kun poika erehtyi kehumaan kuinka kiva minä olen..tuli raivostunut soitto siitäkin aiheesta(kai minun pitäis olla huono ja ilkeä?).
Mieheni on enimmäkseen jaksanut kuunnella tuota huutavaa ihmistä..mutta minun mielestäni hänen ei tarvitsisi sitä tehdä.
Huutavana,kun tuo nainen ei ota mitään kommenttia vastaan..huutaa vain omaa pahaa oloaan..kun ei itse pärjää pojan kanssa!
Hänellä on nyt se upea prinssi,jonka vuoksi erokin tuli..on jopa uusi vauvakin heille syntynyt..
Elämän perusasiat pitäisi olla kunnossa...
Mutta,viime sunnuntaisen(pojan palautus)jälkeen,olimme aivan totaalisen uupuneita.Tuo nainen jälleen soitti..huusi ja raivosi,kuinka poika itkee eikä tottele häntä..ja kuinka se kaikki on mieheni syytä.
Kuinka mieheni muka ei välitä pojastaan..ja että on mieheni syytä että pojan tunne-elämä on järkkynyt!!Jne...huuto oli aivan liikaa,ja näin että mieheni(jolla muutenkin eron tuskaa pojastaan)kärsi..Sanoin että lyö luuri kiinni!Mies niin tekikin,mutta nainen vain jatkoi soitteluaan..taukoamatta.
No,minä sanoin että anna minun puhua..(emme ole koskaan tavanneet,sillä mieheni pelännyt että tuo nainen saattaisi puheillaan loukata minua pahastikin)...no,hän ei kuunnellut lainkaan.
Huusi vain,kuinka minä en ole sopiva nainen miehelleni..ja että mieheni ei halua tällaista naista itselleen!!
Enkä kelpaa kasvattajaksi hänen pojalleen..ja että hän ottaa mieheltäni oikeusteitse huoltajuuden itselleen,eikä mieheni enää saa edes tavata poikaa kuin 2tuntia/kk.ssa...Poika kun ei tarvitse kuin hänet,ei isää lainkaan..elatusmaksuja kuitenkin hän vaatii enemmän jatkossa!!
Mutta että hänen avopuolisonsa riittää kyllä miehen malliksi pojalle...(huuto vain jatkui)...Seuraavassa hetkessä hän huusi että tulkaa vain hakemaan poika heti täältä,ja hakekaa huoltajuutta!!
Olisin kertonut hälle viikonlopuista,jolloin poika on meillä.Olisi saanut siten mielenrauhan,kun hän aiemmin oli mieheltäni sitä asiaa tivannut...mutta eipä tuo kuunnellut...
Mie säilytin malttini,koitin ymmärtää..kuuntelin...yritin rauhoittaa..sillä kuulin taustalta miten tuo 4v poika itkee,kun äitinsä oli niin ahdistavaa raivoa täynnä..
Ymmärrän että tuolla naisella on paineita..sillä uusi vauva ei ole terve,vaan vammainen.
Mutta siltikin.Hänellä on mies siellä kotona..Ja omat vanhempansa olleet aina hälle apuna,(me emme asu samalla paikkakunnalla).Miehelläni on työ,jatkuva iltavuoro..ja vain vähän todellista vapaa-aikaa.
Itselläni on myös opiskelut sekä työ..Eikä kummallakaan kesälomaa.
No,tuon puhelun jälkeen valvoin yön yli..ja soitin päivällä tuolle naiselle,kerroin että hän loukkasi minua..vaikkei olla edes tavattu.
Mikä hän siis on arvostelemaan minua?
Itse on koko ajan terrorisoinut meitä..milloin ois vailla mitäkin apua...ja kuinka mieheni pitäisi häntä tukea!
No,huusi sitten taas korvaani..kuunteli kuitenkin kunnes alkoi itkemään..selitin millaisia viikonloput meillä on,kun poikansa meille tulee.
Kerroin että hän on tietenkin tärkeä ihminen pojalleen,mutta että myös isä on tärkeä lapselle.
Eikä hän sanele,koska miehelläni saa olla vapaapäivä töistä...tai milloin me saamme mieheni kanssa yhteisen "lapsivapaan" vkonlopun(se on kerran 6.ssa viikossa,viikonloppu!).
Siihenkin kun tuo nainen puuttunut!
Kerroin,ettei meillä ole aina mahdollisuutta ottaa poikaa luoksemme,kun hän sitä ehdottaa,(suuttuu jos meille ei heti sovi,kun hän siitä soittaa).
Meillä ei ole tilava asunto,mutta tämän suurempia vuokra-asuntoja ei tälle sakille ole tarjolla...
Meillä on myös 4 murrosikäistä,jotka myös vaativat aikaa enemmän..kuin myös nuo nuoremmat lapset!
No,se itku alkoi taas häneltä..ja selitti että hän ei tarvitse miestä,vaan "lastenhoitajan"..eikä hänen avopuolisonsa hoida tuota 4vuotiasta,koska se ei ole pojan isä!
Ja kuinka vain hällä on kurjaa..(yritin selventää että on muutkin yksin selvinneet lastensa kanssa..minäkin useamman kanssa)ja hällä on sentään kumppani..
Hämmästelin,sillä...meillä kyllä kumpikin huolehtii lapsista,meillä ei ketään "erotella".Mieheni vie poikani pv.kotiin,ja se on aivan normia..olkoonkin ettei hän ole poikani isä.
No,sitten tuolla naisella vaan itku/tunnekuohu yltyi,yritin selittää että rauhoittuisi,sillä hänen reaktionsa vain lapsia hermostuttaa..
No,sitten tuo nainen oli laittanut puhelimen 4v pojalle..ja poika itki tuskaisena minulle.
Selitin sitten lapselle,että rauhoittuisi..ja kerroin kuinka hän taas pian tulee meille ja pääsee muiden lastenkin kanssa leikkimään..jne.
Sitten napsahti luuri kiinni...
Meni hetki..sisuunnuin ja tekstasin naiselle hyvin asiallisen viestin..siitä,kuinka me haluamme elää onnellisina elämäämme.Emme kaipaa hänen ongelmiaan,ne kun eivät meille kuulu.Hällä on se puolisko,joka kantakoot vastuun heidän perheestään..me emme siihen kuulu..ei edes mieheni!
No,hän soittikin takaisin päin(ilmeisen rauhoittuneena),ja selitti miten järkyttynyt oli kun sai vammaisen lapsen..jne.
Ymmärsin puheista että hänellä ei ole ketään kelle huolistaan tai muustakaan kertoisi(Liekö synnytyksen jälkeistä masennustakin joukossa..).
Kerroin miten hänelle tekisi hyvää olla välillä aivan yksin..ja miten on mahdollisuus saada apua oman kunnan palveluista(sos.toimisto(kotipalvelusta),neuvola,tukihenkilö vammais puolelta...jne).
Lupasin että aina olemme valmiita poikaa luoksemme ottamaan..mutta jollei se sovi,hänen ei kuuluisi siitä meille raivota.
Puhelun päätimme "sopuisasti",ja toivotin hälle voimia.
Olen aina ajatellut että,jos vain voi isomman riidan välttää..tai saan selvyyden asioihin..sen teen.
Toivon että vastaisuudessa minun ja mieheni ei tarvitse kuulla noita huuto kohtauksia..ne vie tämän parisuhteen loppuun...vaikka rakastammekin toisiamme,enemmän kuin elämäämme.
Mieheni oli tavatessamme aivan toinen ihminen,rikkinäinen..parisuhteessa petetty ja jätetty..teflonpinnalla itsenä melkein kovettanut...samanlainen itse oli aikoinaan,kun erosin ex-miehestäni.
Nyt tuo ihminen on aivan toinen..onnellinen,rakastunut..noussut siis jälleen omaksi itsekseen..joka oli kuulema vuosia ollut kateissa..huonon ja alistetun suhteen takia.
Me olemme rakastuneita..vaikkei uusperheen arki aina niin auvoista olekkaan.
Meille tämä liitto ei ole mikään "laastariliitto",vaan todellinen rakkausliitto.Olemme valintoja toisillemme!
lapsi.
Joka toinen viikonloppu perheeseemme tulee mieheni nuorempi lapsi(alle 4v).Ja se viikonloppu on aivan kamala.
Lapsi on mukava,ja tulee myös hyvin toimeen minun sekä muiden lastemme kanssa...(lapsi hyväksyy minut isänsä kumppaniksi) ja meillä on kivaa yhdessä.
Olimme kumpikin eronneet tahoillamme,ennen kuin toisiimme edes tutustuimme.
Mieheni ex oli pettänyt suhteessa,jonka vuoksi heille oli tullut ero.
Samoin oli käynyt itselleni lasteni isän kanssa,muutamaa vuotta aiemmin.
Mieheni ex(tuon nuoremman pojan äiti)on joka ikinen viikonloppu(jolloin poika on meillä ollut)
häiriköinyt meidän elämäämme soitoin/tekstiviestein...sama tapahtunut myös tapaamisten välillä.
Joka kerta,kun poika on hymyilevänä palautettu takaisin kotiinsa..on viimeistään puolentoista tunnin päästä siitä tullut raivoa täynnä oleva puhelu miehelleni.
Ja aina samaa huutoa siitä, kuinka poika itkee ja kiukkuaa hänelle...sanoo äitiään tyhmäksi..kerran kun poika erehtyi kehumaan kuinka kiva minä olen..tuli raivostunut soitto siitäkin aiheesta(kai minun pitäis olla huono ja ilkeä?).
Mieheni on enimmäkseen jaksanut kuunnella tuota huutavaa ihmistä..mutta minun mielestäni hänen ei tarvitsisi sitä tehdä.
Huutavana,kun tuo nainen ei ota mitään kommenttia vastaan..huutaa vain omaa pahaa oloaan..kun ei itse pärjää pojan kanssa!
Hänellä on nyt se upea prinssi,jonka vuoksi erokin tuli..on jopa uusi vauvakin heille syntynyt..
Elämän perusasiat pitäisi olla kunnossa...
Mutta,viime sunnuntaisen(pojan palautus)jälkeen,olimme aivan totaalisen uupuneita.Tuo nainen jälleen soitti..huusi ja raivosi,kuinka poika itkee eikä tottele häntä..ja kuinka se kaikki on mieheni syytä.
Kuinka mieheni muka ei välitä pojastaan..ja että on mieheni syytä että pojan tunne-elämä on järkkynyt!!Jne...huuto oli aivan liikaa,ja näin että mieheni(jolla muutenkin eron tuskaa pojastaan)kärsi..Sanoin että lyö luuri kiinni!Mies niin tekikin,mutta nainen vain jatkoi soitteluaan..taukoamatta.
No,minä sanoin että anna minun puhua..(emme ole koskaan tavanneet,sillä mieheni pelännyt että tuo nainen saattaisi puheillaan loukata minua pahastikin)...no,hän ei kuunnellut lainkaan.
Huusi vain,kuinka minä en ole sopiva nainen miehelleni..ja että mieheni ei halua tällaista naista itselleen!!
Enkä kelpaa kasvattajaksi hänen pojalleen..ja että hän ottaa mieheltäni oikeusteitse huoltajuuden itselleen,eikä mieheni enää saa edes tavata poikaa kuin 2tuntia/kk.ssa...Poika kun ei tarvitse kuin hänet,ei isää lainkaan..elatusmaksuja kuitenkin hän vaatii enemmän jatkossa!!
Mutta että hänen avopuolisonsa riittää kyllä miehen malliksi pojalle...(huuto vain jatkui)...Seuraavassa hetkessä hän huusi että tulkaa vain hakemaan poika heti täältä,ja hakekaa huoltajuutta!!
Olisin kertonut hälle viikonlopuista,jolloin poika on meillä.Olisi saanut siten mielenrauhan,kun hän aiemmin oli mieheltäni sitä asiaa tivannut...mutta eipä tuo kuunnellut...
Mie säilytin malttini,koitin ymmärtää..kuuntelin...yritin rauhoittaa..sillä kuulin taustalta miten tuo 4v poika itkee,kun äitinsä oli niin ahdistavaa raivoa täynnä..
Ymmärrän että tuolla naisella on paineita..sillä uusi vauva ei ole terve,vaan vammainen.
Mutta siltikin.Hänellä on mies siellä kotona..Ja omat vanhempansa olleet aina hälle apuna,(me emme asu samalla paikkakunnalla).Miehelläni on työ,jatkuva iltavuoro..ja vain vähän todellista vapaa-aikaa.
Itselläni on myös opiskelut sekä työ..Eikä kummallakaan kesälomaa.
No,tuon puhelun jälkeen valvoin yön yli..ja soitin päivällä tuolle naiselle,kerroin että hän loukkasi minua..vaikkei olla edes tavattu.
Mikä hän siis on arvostelemaan minua?
Itse on koko ajan terrorisoinut meitä..milloin ois vailla mitäkin apua...ja kuinka mieheni pitäisi häntä tukea!
No,huusi sitten taas korvaani..kuunteli kuitenkin kunnes alkoi itkemään..selitin millaisia viikonloput meillä on,kun poikansa meille tulee.
Kerroin että hän on tietenkin tärkeä ihminen pojalleen,mutta että myös isä on tärkeä lapselle.
Eikä hän sanele,koska miehelläni saa olla vapaapäivä töistä...tai milloin me saamme mieheni kanssa yhteisen "lapsivapaan" vkonlopun(se on kerran 6.ssa viikossa,viikonloppu!).
Siihenkin kun tuo nainen puuttunut!
Kerroin,ettei meillä ole aina mahdollisuutta ottaa poikaa luoksemme,kun hän sitä ehdottaa,(suuttuu jos meille ei heti sovi,kun hän siitä soittaa).
Meillä ei ole tilava asunto,mutta tämän suurempia vuokra-asuntoja ei tälle sakille ole tarjolla...
Meillä on myös 4 murrosikäistä,jotka myös vaativat aikaa enemmän..kuin myös nuo nuoremmat lapset!
No,se itku alkoi taas häneltä..ja selitti että hän ei tarvitse miestä,vaan "lastenhoitajan"..eikä hänen avopuolisonsa hoida tuota 4vuotiasta,koska se ei ole pojan isä!
Ja kuinka vain hällä on kurjaa..(yritin selventää että on muutkin yksin selvinneet lastensa kanssa..minäkin useamman kanssa)ja hällä on sentään kumppani..
Hämmästelin,sillä...meillä kyllä kumpikin huolehtii lapsista,meillä ei ketään "erotella".Mieheni vie poikani pv.kotiin,ja se on aivan normia..olkoonkin ettei hän ole poikani isä.
No,sitten tuolla naisella vaan itku/tunnekuohu yltyi,yritin selittää että rauhoittuisi,sillä hänen reaktionsa vain lapsia hermostuttaa..
No,sitten tuo nainen oli laittanut puhelimen 4v pojalle..ja poika itki tuskaisena minulle.
Selitin sitten lapselle,että rauhoittuisi..ja kerroin kuinka hän taas pian tulee meille ja pääsee muiden lastenkin kanssa leikkimään..jne.
Sitten napsahti luuri kiinni...
Meni hetki..sisuunnuin ja tekstasin naiselle hyvin asiallisen viestin..siitä,kuinka me haluamme elää onnellisina elämäämme.Emme kaipaa hänen ongelmiaan,ne kun eivät meille kuulu.Hällä on se puolisko,joka kantakoot vastuun heidän perheestään..me emme siihen kuulu..ei edes mieheni!
No,hän soittikin takaisin päin(ilmeisen rauhoittuneena),ja selitti miten järkyttynyt oli kun sai vammaisen lapsen..jne.
Ymmärsin puheista että hänellä ei ole ketään kelle huolistaan tai muustakaan kertoisi(Liekö synnytyksen jälkeistä masennustakin joukossa..).
Kerroin miten hänelle tekisi hyvää olla välillä aivan yksin..ja miten on mahdollisuus saada apua oman kunnan palveluista(sos.toimisto(kotipalvelusta),neuvola,tukihenkilö vammais puolelta...jne).
Lupasin että aina olemme valmiita poikaa luoksemme ottamaan..mutta jollei se sovi,hänen ei kuuluisi siitä meille raivota.
Puhelun päätimme "sopuisasti",ja toivotin hälle voimia.
Olen aina ajatellut että,jos vain voi isomman riidan välttää..tai saan selvyyden asioihin..sen teen.
Toivon että vastaisuudessa minun ja mieheni ei tarvitse kuulla noita huuto kohtauksia..ne vie tämän parisuhteen loppuun...vaikka rakastammekin toisiamme,enemmän kuin elämäämme.
Mieheni oli tavatessamme aivan toinen ihminen,rikkinäinen..parisuhteessa petetty ja jätetty..teflonpinnalla itsenä melkein kovettanut...samanlainen itse oli aikoinaan,kun erosin ex-miehestäni.
Nyt tuo ihminen on aivan toinen..onnellinen,rakastunut..noussut siis jälleen omaksi itsekseen..joka oli kuulema vuosia ollut kateissa..huonon ja alistetun suhteen takia.
Me olemme rakastuneita..vaikkei uusperheen arki aina niin auvoista olekkaan.
Meille tämä liitto ei ole mikään "laastariliitto",vaan todellinen rakkausliitto.Olemme valintoja toisillemme!
Vastaukset 4
Vanhimmat
todellakin miettiä, miksi "miehesi" ei halua sinun tapaavan ensimmäistä vaimoaan.
Oli ilo lukea viestisi!Olet toiminut upeast sen huutavan ihmisen kanssa. Meillä kanssa uusperhe ja lasten kanssa sujuu loistavasti, joita on miehelläni neljä! Vain lasten äiti käyttäytyy kuin ei osaisi alkeellisiakaan käytöstapoja. Olemme kuitenkin antaneet suurimman osan mennä toiseesta korvasta ulos ja nautimme yhdessäolosta ja lasten seurasta silloin tällöin ja olemme suunnattoman onnellisia ja kiitollisia toisistamme ja elokuisista häistä!
Hei, Luin viestisi räyhäävästä ex'istä, Minulla oikein sattuu sydämeen kun ajattelen mitä tämä vammainen poika kuulee äidiltään, tietenkin vammaisen lapsen vanhempana on todella rankkaa olen yksi niistä itsekkin mutta ei se ole lapsen vika ja vammaisena on vaikeaa, todella vaikeaa tässä maailmassa. Olet oikeassa että hänen ei pitäisi teille soittaa ja terrorisoida teitä mutta en voi edes kuvitella millaista olisi ilman puolison tukea joka päivä lapsen hoidossa. Minun mieheni on erinomainen vammaisen poikamme kanssa mutta työn takia hän matkustaa paljon ja silloin minäkin väsähdän paljon ja tuntuu masentavalta mutta aina rakastan lastani ja näytän myös sen. Äiti todellakin tarvitsee tukea jos ei puolisoltaan saa niin valtiolta valitettavasti se ei tule noin vain sitä pitää taistelun kanssa hakea ja toivottavasti hän onnistuu siinä, lastensa hyväksi ja teidän, nostan hattuani sinulle kun yrität hänelle puhua, ymmärrän että tilanne ei ole helppo. Vain toinen vammaisen lapsen äiti tietää miten henkisesti ja phyysisesti vaikeaa on kun lapsi on erilainen.