jestas .vajaa 2viikkoa vaan meni ja nyt mennään peräkanaa laukka askelin viljo ja kössi . kiitos ystävät tuesta!!!
tiedoksi muille toisen kissan ottajille .
viljo 7v kössi 14viikkoa . olise tutustuminen tiukassa mutta kyllä kannatti niin niistä ystävät tulee.
no voihan tässä meilläkin vielä takapakkia tulla ehkä.
tiedoksi muille toisen kissan ottajille .
viljo 7v kössi 14viikkoa . olise tutustuminen tiukassa mutta kyllä kannatti niin niistä ystävät tulee.
no voihan tässä meilläkin vielä takapakkia tulla ehkä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ihana kuulla! Nyt kuulostaa jo tosi hyvältä, enkä usko että se nyt kauheasti takapakkia tuosta menisi. Välillä voi tietty tulla hetkiä ettei Viljo jaksa pikkuista, tai meillä ainaki on niin että isompi tykkäis nukkua ja pienempi sit roikkuu kokoajan kiinni ja ärsyttää tahallaan toista. Mut se on pientä ja sit ne taas leikkii kun molemmat jaksaa. :)
Ja se että jos Viljo vielä vähän möksöttää sulle, niin älä välitä. Tärkeintä on että Viljolla on nyt tekemistä ja oma lajitoveri leikkikaverina. Ehkä se ei möksötä siulle, vaan ei enää vaan niin paljon tarvi sun seuraa ja sen takia ei ota suhun enää niin paljon kontaktia. Luulen kyllä että Viljo on nyt onnellinen. :)
Me otimme vuoden ikäiselle tyttökissalle pojan kaveriksi, ja musta tuntuu että ne ei meinaa tulla toimeen keskenään.
Kertoisitko alusta asti miten teillä totuteltiin, miten kissat käyttäytyivät sen ensimmäisen pari viikkoa?
Tahtoisin vähän kokemuksia asiasta.
Vanhempi ja kauemmin kanssanne elellyt kissa saattaa tuntea asemansa uhatuksi, kun on tottunut olemaan ns. talon ainut ja ihanin rinsessa. Paljon huomiota tasapuolisesti molemmille, ja jos ei rajuksi mene nahistelut, niin isomman pitää saada vähän näyttää että kuka määrää :)
no jotain koitan sanoa vaikka jokaisella kisulla niin erinlaiset luonteet .
viljohan on ollut ennen vapaasti ulkona käyvä kissa ja nyt vuoden alusta opettelu sisäkisuksi ,parveke verkotettu että siitä asti kovat ongelmat käyty läpi vieläkin jonkun verran ovella iltaisin naukuu.
sitten juhannuksena tuli pikku veikka annettin ensin pienen tutustua huoneistoon ja sitten makkarin ovi vaan auki .
siinä viljo nelisen päivää käveli hidastetulla liikkeellä ja ohittaessaan pienen sähistiin ja jämetyttiin ,
sitten alko ohimennen lätkäistä jos ehti kun pikkunen pääsi sohvan alle ja viljo ei mahtunut .
ei ole väliin tarvinnut mennä ja kun viljo nukkuu aina päivisinkin makuuhuoneessa leikin ja pallutan vähän pientä . kun ovat samassa huoneessa silitän kumpaakin . viljoa kampailen kun se tykkää siitä.
pää osalta ne ovat hoitaneet tutustumisen keskenään .
onneksi meni hyvin ,oli kevät niin raskasta viljon kanssa yhtä huutamista ovella vaan (alkuun valjastin piti lopettaa ,lääkäri meinas näin ja oli oikeassa.
ja nyt minustakin tuntuu pitkästä aikaa vasta kivalta on niinkuin perhe koossa . kissat ja minä.
kyllä varmasti sinunkin kisut sopeutuvat vaikka ei pian kaveruksia tulisi .
harvoin kait käy niin että ei lainkaan sopeudu .
kyllä se siitä usko pois,
Ihana kuulla että sujuu noin hienosti! Loppujen lopuksi varsin nopeasti Viljo on tykästynyt uuteen ystäväänsä.
Tämä kaikki murhe ja vaivannäkö kannatti!
Onpa kiva kuulla! Olen täällä seurannut Viljon elämää ja kommentoinutkin ja on tosi hienoa, että se on alkanut tottua pentuun. Kaikki kissat voivat joskus hermostua toisiinsa ja läimiä toisiaan, mutta sellaistahan se on lastenkin kanssa. Kissat ovat kuin pieniä lapsia. Välillä leikkivät ja välillä tappelevat. Se on ihan normaalia elämää. Kössillä on hieno isoveikka ja se oppii siltä paljon kissamaisia juttuja.
Kerro taas täällä kuulumisia!