Lara`s adventures part 1

Lana`s adventure part 1
Lanan tumman ruskeat hiukset valuivat silmilleni kun yritn harjata niitä letille. En pitänyt polviin ulottuvaa tukkaani ikinä auki ja muutenkaan en ollut tavallinen prinsessa. Minulla ei ollut edes prinsessan luonnetta niinkuin siskollani Nanniella. Silmäni olivat vihreät ja luonteeltani olin seikkailuhaluinen ja rohkea. Ylläni oli sievän vaaleanpunaisen hameen sijasta huousut ja lyhyt paita.

Saavuin huoneestani keittiöön, jossa siskoni oli jo syönyt ja lähti tapansa mukaan harjaamaan kullankeltaisia hiuksiaan omaan huoneeseensa. Mitäs minä siitä lähdin ulos ja kävelin talliin, jossa minua odotti hevoseni Camey. Silitin hevosta ja aloin satuloida mustaa hevostani. Hetken päästä tallin ovi lensi auki ja syöksyin sieltä tuulen lailla ulos. Laukattuani vähän matkaa annoin Cameyn levätä hetken ja lähdin itse kuljeskelemaan läheisille poluille.

Ilma oli puhdas ja raikas oli keskikesä. Nousin läheistä tietä vuoren taa ja katselin maisemia joista näkyi ihan melkein linnan pihalle asti. Yhtäkkiä otteeni lipsui kalliolta ja putosin kalliolta vähän matkaa kunnes pysähdyin erään luolan suulle. Nousin ylös ja ajattelin ,että tämä olisi hieno paikka tutkia. Vilkaisin alas, jossa näin vain Cameyn. -Ei kai se mitään haittaa jos käyn tuolla. ajattelin. Sitten lähdin luolan suuta kohti.

Luolassa oli kosteaa ja märkää enkä huomannut ottaa soihtuakaan mukaani. Kävelin vähän matkaa, kunnes huomasin, että joku repi hiuksiani. Otin miekkani ja huidoin ilmaa. Ilman miekkaa en koskaan lähtenyt ulos. Sama toistui ja palmikkoni aukesi levälleen. Hermostuin ja huitaisin miekallani otusta, joka paljastui lepakoksi. Lepakko tippui lattialle Olin tappanut sen. Äkkiä kuului ääniä luolan perältä ja lähdin juoksemaan nopeasti. Juoksin varmaan ikuisuuden, kunnes eteeni ilmestyi kuin tyhjästä lammikko. Sukelsin lampeen ja kohotin hiljalleen päätäni vedenpinnalle. -Lepakoita varmaan. Nousin ylös ja kosketttelin maata ja onnekseni huomasin soihdun ja tartuin siihen märin käsin. Kummasti kyllä soihtu paloi, mikä oli tietenkin hyvä juttu. -Mihinköhän olin tullut? Astelin hiljaisin askelin kosteisella maalla. En tiennyt mistä olin tullut, koska tunneleita oli monta. Äkkiä kuulin takaani jotain.-Olisiko taas lepakoita tai peikkoja tai tai... En jäänyt ottamaan siitä selvää vaan juoksin tunneliin, joka oli vastapäätäni. Jokin sujahti ohitseni, käännyin, mutta en nähnyt mitään. Valaisin soihdun kanssa tietä ja sitten kuulin huohottavaa hengitystä takanani. Mikään ei enää pidätellyt otin miekkani esiin ja vedin sillä voimakkaasti viillon taakseni.

-Au toi sattu. -Kuka siellä? Kysyin vähin äänin. -Minä! mahtava Eren tämän luolan valtias. Kuka uskaltaa tunkeutua luolaani? -Tuota anteeksi hirveästi, mutta tänne luolastoihin eksyy helposti ja minä etsiskelen vain reittiä pois täältä. Valaisin soihdulla olentoa ja se oli iso se oli lohikäärme. Katsoin otusta silmiin räpäyttämättä kertaakaan vihreitä kirkkaita silimiäni. crashonline.org.uk/14/ images/dragon.jpg

Lohikäärme katsoi minuun ja miekkaani terävästi ja aloin lausahdella, että prinsessa kun hän oli, niin misähän sijaitsisi ulosmeno tie? Lohikäärme selitti jotain, että prinsessaksi häntä ei voisi uskoakkaan heti miekka, housut ja asenne. Lohikäärmehän vaikutti mukavalta, vaikka niistä sitten aina kerrottiin pelottavia tarinoita, joilla peloteltiin kylän lapsia. -Vaikutat mukavalta, voin tarjota kyydin pois täältä jos haluat? lohikäärme ehdotti. -Kyllä kiitos. Nousin lohikäärmeen suomuiseen selkään ja minua hieman hirvitti. Mietin, että jos putoan tai teen jotain väärin tai jotain. Samassa lohikäärme levitti siipensä ja lensi katossa olevasta leveästä halkeamasta ulos. www.angelfire.com/ar/Personalizit/ dragon.jpg

Huomattuani, että lohikäärmeen selässähän on helpompi pysyä kuin luulin uskalsin ihailla näköaloja, jotka vilahtelivat ohitseni.



No niin tämä oli varsin virheellinen tarina uskoisin, mutta haluatteko, että jatkan?