rintasyöpä.Hänet leikataan viikon kuluttua.
Miten lohdutan häntä?
Hän on 39vuotias. Hänellä on murros ikäiset lapset.
Miten lohdutan häntä?
Hän on 39vuotias. Hänellä on murros ikäiset lapset.
Siskollani
todettiin
91095
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
haluaa sinut tueksesi lääkärissä käynnille.Siinä potilaalta usein menee suurinosa ohitse tiedoista.Sitten,kun leikkaujseen päästään,lähteekin hoidot jo kuukauden päästä alkuun.Kuuntelijana siinä voi olla.Sekään ei ole ihmeellistä,kos haluaa vetäytyä omiin oloihinsa.Rintasyöpäyhdistyksestä tietoa voi kyselläpuh. 09 6962310 voimia teille
Minua auttoivat sanat: sinä selviät. Kysy myös kuinka voit olla avuksi,koska leikkauksen jälkeen ei saa nostaa maitopuskkia painavempaa. Ole läsnä ja halaa. Pidä kädestä kiinni ja katso silmiin ja sanot,että uskot hänen selviävän ja periksi ei anneta eikä hän kuole kertaslaagista. Hoidot ovat hyviä.
Näin minua on lohdutettu ja on tuntunut hyvältä. Piristä häntä keinoilla,joista hän pitää. Shoppailu,ulkoilu,tee ruokaa...
Tsemppiä!
Ole vahva realisti siskosi rinnalla. Vaikka rintasyöpä todetaan se ei vielä merkitse elämän loppua.
Katsotte rauhassa mikä tulos leikkauksesta saadaan, kuinka laaja leikkaus, onko etäpesäkkeitä ym...
Kuinka jatkohoidot auttavat.
Puhu siskosi kanssa avoimesti sairaudesta ja mahdollisesti kuolemasta, mutta älä anna siskosi alkaa panikoimaan. Tee sairaudesta ja sen seurauksista (kivuista, hoidoista, peloista ym)
luonnollinen asia mikä on nyt elettävä ja katsottava mitä tuleman pitää, kuinka selvitä eteenpäin.
Viellähän on kaikki mahdollisuudet pelissä. Mikä tulee se tulee, säälittely ei vie toista eteenpäin vaan turvallinen avoin puhuminen.
Turha toivon herättäminen ei välttämättä ole hyväksi. Eihän kukaan tiedä tulevaa, mutta lääketiede pystyy tutkimuksillaan antamaan joitakin vastauksia.
Voimia teille.
toivoa ylläpitäen. Toivon ja elämän myönteisyyden ylläpitäminen on tärkeää. Tästä selvitään, periksi ei anneta, asenteella jaksaa. Toki on hyvä käydä läpi sairauden aiheuttamia surun ja ahdistuksen tunteita, myös sinun; onhan hän siskosi ja koet varmasti myös itse ahdistusta. Tulevaisuudesta ei voi tietää, myöskään lääkärit eivät muuten kuin katsovat asiat lääketieteenkannalta. Onneksi lääketiede on kehittynyt huimasti. Siskosi selviää varmasti, keskittykää positiiviseen ajatteluun.
Minullakin läheinen sairastui keväällä, alkuvaiheessa olimme ihan shokissa, tunteet vaihdelleet kovasti. Tunteensa on hyvä tunnustaa ja käydä läpi. Tärkeintä on kuitenkin alkuvaiheen jälkeen keskittyä elämään päivä kerrallaan ja toivoa menettämättä. Tunteista on hyvä puhua, myös kuolemasta tai sen pelosta, ettei tarvitse katua sanomatta jäämisiä. Sairastuneen halu tai haluttomuus puhua on huomioitava.
nimenomaan Hän tarvitsee. Uskon, että osaatkin sen tehdä ovathan sisarukset yleensä hyvin läheisiä. Jos sairaus on yksilöllinen, niin on yksilöllisen tuenkin tarve.
Kaikissa edellisissä vastauksissa oli ihan hyviä tapoja suhtautua asiaa. Haluan kuitenkin mainita vielä toisenlaisenkin vaihtoehdon. Hänen ikänsä ja murrosikäisten lasten tähden kuvittelisin hänen ehkä haluavan jatkaa elämää mahdollisuuksien mukaan kuten ennenkin, ilman että sairaudesta muistutetaan tai tehdään sen suurempaa numeroa vaikkapa kyselemällä vointia turhan usein. Kuunteleminen tässäkin kohtaa on tärkeää. Oikeastaan tarkoitan tuolla kuuntelemisella ymmärtämistä ja empatiaa enkä niinkään puheita ja niiden kuuntelemisia.
Jos Hän sitten haluaa asiasta keskustella, niin tietysti on hyvä, että olet aidosti ja aktiivisesti siinä mukana. Kaikkien kauhukertomusten sijasta itse henkilökohtaisesti voisin jollakin lailla tuoda esiin ajatuksen, että tilanne on nyt tämä ja tästä selvitään. Jos asiasta sitten haluaa etsiä jotakin positiivista, niin se voisi olla vaikkapa se, että hyvä kun asia nyt huomattiin (onhan Hän saattanut sairastaa jo kauan), mutta nyt Häntä hoidetaan ja seurataan tarkasti, niin ei pääse mitään yllätyksiä tulemaan.
Sisarena Sinä varmasti osaat suhtautua asiaan oikein ja valita oikean lähestymistavan.
Hei!
Läheisen sairastuminen syöpään on aina järkytys varsinkin kun kyseessä on nuori ihminen. Olet varmasti hakenut tietoa rintasyövästä ja todennut että 9/10 paranee taudista. hoidot vaihtelevat tietenkin syöpätyypin, mahd. levinneisyyden ym. mukaan mutta yleisellä tasolla ennuste on hyvä. Ehkä tälläiset tilastolliset tosiasiat lohduttavat siskoasi. Ja ihanaa etä hänellä on sinut eli voit mahd. auttaa häntä käytännönasioissa, kodinhoidossa ym. tietenkin kuunteleminen ja läheisyys korostuu. Kannattaa varmasti myös hakea vertaistukea esim. syöpäyhdistyksen kautta. Voimia taisteluun ja aurinkoista kesää!
Minulta leikattiin koko rinta 2003 ja kaikki imusolmukkeet koska se oli levinnyt jo sinnekin.Olen siis vielä täällä.Sytostattien aikana oli hirvittävää.Muiskakaa:potilas muuttuu tahtomattaan ihan hirveäksi henkisestikin.Olo on jatkuvasti paha.Yöllä kylmä ja kuuma ja joka lihasta ja luuta särkee.Sydän lyö tuhatta ja kuoleman pelko on läsnä koko ajan.Kun sytostattaatien vaikutus lakkaa ja se on vasta kaikkien sytostaattien jälkeen.Mulla meni 2 v!Niin sen jälkeen ihminen alkaa olla kuten ennekin.Omaisilta vaaditaan hirvittävästi,koska syöpäpotilas on valmis tappamaan itsensä koska tahansa.Näin paha olo minulla oli.Olen vanhempi kuin siskosi.Tietysti tässä käy vielä niin,että siskosi syöpä on niin pieni,ettei koko rintaa poisteta eikä se ole levinnyt!!!!!Puolesta rukoilu on parasta!!!Mun puolesta rukoiltiin!!!Ihana kun sisko auttaa.Mun sisko vihaa mua eikä auttanut eikä edes puhu vieläkään mitään.Minä olen köyhä ja hän rikas.Paljon muutakin....
hirviältä kuullostaa,,
Jos sinua pelottaa,ei ihme.Pelottelu ei ole tarkoitukseni.Kerroin vaan omalta kohdaltani miten asiat ovat,koska todella ottaa päähän kaikki mitä olen kokenut ja miten.Miksi sitä kaunistelisin.Syövän kaikki hoidot kokeneena ja ihmisten raadollisuuden ja pahuuden kohdanneena ja vielä läheltä,en voi kun tämän kaiken kaunistelematta kertoa.Oma tilanteesi on taatusti leikin tekoa ja hyvä niin!Selviät varmasti!