Huomasin tuolta naapuripalstalta, että siellä eräs kirjoittaja sai apua kadonneeseen musiikkikappaleeseen.
Minä olen etsinyt kolmisen vuotta kadonneita säkeitä. Olen pyörittänyt kysymystäni monen monella kirjallisuuspalstalla ja muutamalla muullakin apua saamatta.
Tätä runoa on etsitty kirjastonkin avulla ja tietysti Googlesta, muutamille suomalaisille runojen tuntijoille olen myös soittanut. Kukaan ei tunnista. Tunnistaakohan täällä joku.
Kysymys on tuntemattoman suomentamasta Goethen tekstiin perustuvasta runosta ja olen nähnyt siitä kaksi erilaista aloitusversiota.
Toinen alkaa näin: Älkää surko minun lähtöäni. Iloitkaa, että olemme saaneet elää yhdessä.
Toinen näin: Älä itke sitä, että yhteinen aika on ohi, vaan iloitse siitä, että se on ollut.
Olen nämä molemmat aloitukset leikannut kuolinilmoituksesta sen jälkeen, kun alkuperäinen runoni katosi.
En millään muista, mistä sen kopsasin, tilanteen muistan ja jopa ruutupaperin, jolle se käsin kirjoitin ja siihen muistikuvat loppuvat.
Runo on proosamuotoon kirjoitettu, kuten alkulauseista jo huomaa ja se on melko pitkä, nelisäkeisiä säkeistöjä oli A nelosen verran ja taisi riittää vielä seuraavallekin sivulle.
Minun kiitollisuuteni on rajaton, jos tämä vuosia minua piinannut mysteeri viimeinkin ratkeaisi.
Olen päättänyt, että konstilla tai toisella kadottamani runo vielä löytyy.
Aika on se pahin vihollinen tässä asiassa.
Minä olen etsinyt kolmisen vuotta kadonneita säkeitä. Olen pyörittänyt kysymystäni monen monella kirjallisuuspalstalla ja muutamalla muullakin apua saamatta.
Tätä runoa on etsitty kirjastonkin avulla ja tietysti Googlesta, muutamille suomalaisille runojen tuntijoille olen myös soittanut. Kukaan ei tunnista. Tunnistaakohan täällä joku.
Kysymys on tuntemattoman suomentamasta Goethen tekstiin perustuvasta runosta ja olen nähnyt siitä kaksi erilaista aloitusversiota.
Toinen alkaa näin: Älkää surko minun lähtöäni. Iloitkaa, että olemme saaneet elää yhdessä.
Toinen näin: Älä itke sitä, että yhteinen aika on ohi, vaan iloitse siitä, että se on ollut.
Olen nämä molemmat aloitukset leikannut kuolinilmoituksesta sen jälkeen, kun alkuperäinen runoni katosi.
En millään muista, mistä sen kopsasin, tilanteen muistan ja jopa ruutupaperin, jolle se käsin kirjoitin ja siihen muistikuvat loppuvat.
Runo on proosamuotoon kirjoitettu, kuten alkulauseista jo huomaa ja se on melko pitkä, nelisäkeisiä säkeistöjä oli A nelosen verran ja taisi riittää vielä seuraavallekin sivulle.
Minun kiitollisuuteni on rajaton, jos tämä vuosia minua piinannut mysteeri viimeinkin ratkeaisi.
Olen päättänyt, että konstilla tai toisella kadottamani runo vielä löytyy.
Aika on se pahin vihollinen tässä asiassa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tutulta kuulostaa nuo säkeet
minullekin, toivotaan että
löytyvät jostain.
Saksankielisessä muodossaan sanonta kuuluu:
Weine nicht, daß es vorbei ist,
sondern lächle darüber, wie schön es war.
(Älä itke, että se on ohi, vaan hymyile sille, miten kaunista se oli.)
Sanonta on pantu Johann Wolfgang von Goethen tilille, mutta ilmeisesti ei ole pystytty osoittamaan, että se olisi hänen luomansa. Alkuperä lienee siis muualla.
En todellakaan voi väittää, että teksti olisi varmasti Goethen, muistan vain, että eräässä kuolinilmoituksessa, jossa toisen alkulauseen näin, oli teksti merkitty Goethelle.
Kuitenkin runon sisällön tyyli on hyvin samantapaista kuin kirjassa Nuoren Wertherin kärsimykset. Sen sain kirjastosta vihjeeksi.
Kirjaa lueskellessani minulla oli koko ajan sellainen tunne, että runo oli poimittu teksteistä.
Asia ei kuitenkaan ollut niin, luin kirjan hyvin tarkkaan.
Oudointa on minusta se, että en millään voi muistaa, mistä olen runon kopioinut, lehdestä, kirjasta...
Muuten pystyn koko kopioimistilanteen hahmottamaan hyvin selkeästi, vain lähde puuttuu.
kysymyksessä, ooppera Faust, tai jokin Goethen aforismi?
Tuskin tuo on Faustista, mutta aforismeista on vaikea sanoa. Moni aforismi on pantu Goethen ansioksi, vaikka ei tiedetä mitään sen alkuperästä. Jos se todella olisi jostakin Goethen tuottesta, siitä löytyisi maininta Internetissä, sillä sanontaa lainataan melko usein.
Oletettavasti tuo on kuitenkin saksankieliseltä alueelta eli alkumuodoltaan saksaa.
Laitoin Googleen hakusanoiksi nuo saksankieliset "Weine nicht, dass es vorbei..." ja löysin tästä osoitteesta
http://www.sevillana.de/weisheiten/leben.htm
vinkin, että se olisi vielleicht Gabriel Garcia Márguezin tekstiä...oder nicht?
Olisipa koppava olo, jos ois saanut jotain pulmassaan auttaa!
Dr Seuss: Don´t cry because it´s over.
Smile because it happened.
Tämä kuuluisa ja rakastettu Dr Seuss kirjoitti loistavia lastenkirjoja ja paljon muutakin.
En tiedä onko hänen tuotantoaan suomennettu.
Olivia, nyt googlettamaan. Ehkäpä löydät etsimiäsi viisauksia.
No, nyt olen sitten totaalisesti sekaisin. Luin juuri Yykaakoon viestin ja linkitin itseni sivulle, jonka hän antoi.
Lause löytyi sieltä, ei ihan samassa muodossa kuin topin* antama, mutta ajatuksena kuitenkin.
Olenko siis kolme vuotta, kai vähän ylikin, etsinyt turhaan Goethelta, pommittanut kirjastovirkailijoita ja runoilijoita. Eipä ihme, jos Goethe-instituutti ei tuntenut tekstiä.
Mikä on lopullinen totuus? Olenko kuitenkin nyt kauempana ratkaisua?
Mikä on alkuperäkieli, josta lause on suomennettu, saksannettu, englannittu (oho!) ja kuka sen on kirjoittanut...
Siinäpä taitaa olla koko talven kestävä projekti.
Mutta minä kiitän lämpimästi teitä kaikkia vaivannäöstä ja yritän taas uudesta kulmasta lähteä kerää purkamaan. Ja lupaan, kun (en sano jos) langanpää jää näppien väliin, kerron siitä varmasti täällä.
G.G. Marguezin 13 ohjetta elämälle, sen 10:s ohje:
"No llores porque ya se terminó, sonríe porque sucedió".
Siirryn kirjastoon etsimään heti, kun se on mahdollista.
Kiitän lämpimästi. Ja kiitos, että et ole unohtanut vaan muistat edelleen ja osoitat kiinnostusta ja autat minua.