Heti alkuun viesti, että tiedän, että jokaisen lapsen kehitys etenee hieman yksilöllisesti, mutta onhan tietyt virtsanpylväät olemassa joiden mukaan pienen kehityksen pitäisi edetä.
Tässä palstaa lukiessa (ja muita nettipaltsoja) olen huomannut että monet äidit ovat kertoneet että heidän 3 - 6 vk lapsensa jo hymyilevät ja "juttelevat" kovasti. Meidän tyttö kyllä harjoitteli hymyä (hymyili) neuvolasta saadulle hymynaamalle n. 5 vk ja ensimmäisen oikean vastahymyn antoi muutama päivä sitten (on nyt 9 vk). Yhtä kahta omaa "sanaansa" ääntelee hymyillen, mutta ei erityisemmin juttele. Ihmettelen pitäisikö lapsen jutella enemmän ja minkälaista tämän "juttelun" pitäisi olla kun olen ymmärtänyt, että jokellus tulisi vähän myöhemmin kuvaan, samoin tavut.
Entä kuinka seuraa katsella? Meillä tarkkaillaan kovasti ympäristöä, mutta jos on esim. sylissäni ei yleensä katso suoraan minuun vaikka nimellä kutsun vaan katsoo ns. ohi. Toki minutkin löytää, mutta ei katso aina lainkaan heti minua, vaikka vauvalle juttelen. Kiinnostaako ympäristö enemmän vai...
Samalla kysyn motorisesta kehityksestä. Onko muita joiden 2-3 kk ikäinen ei viihdy hirveästi leikkimatolla mahallaan? Meillä tulee hirveät raivarit että kauheasti ei olla päästy mahalta selälle kääntymistä harjoittamnaan. Päätään jo hyvin osaa kannatella ja hoitöpöydällä ja sängyssä pyörii niin, että kääntyy esim. poikittain.
Tässä palstaa lukiessa (ja muita nettipaltsoja) olen huomannut että monet äidit ovat kertoneet että heidän 3 - 6 vk lapsensa jo hymyilevät ja "juttelevat" kovasti. Meidän tyttö kyllä harjoitteli hymyä (hymyili) neuvolasta saadulle hymynaamalle n. 5 vk ja ensimmäisen oikean vastahymyn antoi muutama päivä sitten (on nyt 9 vk). Yhtä kahta omaa "sanaansa" ääntelee hymyillen, mutta ei erityisemmin juttele. Ihmettelen pitäisikö lapsen jutella enemmän ja minkälaista tämän "juttelun" pitäisi olla kun olen ymmärtänyt, että jokellus tulisi vähän myöhemmin kuvaan, samoin tavut.
Entä kuinka seuraa katsella? Meillä tarkkaillaan kovasti ympäristöä, mutta jos on esim. sylissäni ei yleensä katso suoraan minuun vaikka nimellä kutsun vaan katsoo ns. ohi. Toki minutkin löytää, mutta ei katso aina lainkaan heti minua, vaikka vauvalle juttelen. Kiinnostaako ympäristö enemmän vai...
Samalla kysyn motorisesta kehityksestä. Onko muita joiden 2-3 kk ikäinen ei viihdy hirveästi leikkimatolla mahallaan? Meillä tulee hirveät raivarit että kauheasti ei olla päästy mahalta selälle kääntymistä harjoittamnaan. Päätään jo hyvin osaa kannatella ja hoitöpöydällä ja sängyssä pyörii niin, että kääntyy esim. poikittain.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ihan kuin olisin lukenut juttua meidän pojasta! Poju täytti eilen tasan 2kk ja meillä poika tekee ihan samoin kuin teidän tyttö! Hymyillään ja "juttelu" on paremminkin äänien päästelyä suusta.
Meidän poika ei myöskään käänny katsomaan minua, vaikka kutsuisin nimeltä ja juttelisin. Oli vaavi sitten sitterissä tai sylissä.
...eikä meilläkään viihdytä mahallaan leikkimatolla, vaikka päätä jaksetaan kannatella melko hyvinkin. Raivarit tulee lyhyen vatsallaolon jälkeen.
Ja lopuksi tuosta kieriskelystä. Sitä meilläkin on ryhdytty harrastamaan! On näköjään ihan tavanomaista, että kun laitan pojan nukkumaan illalla vaikka oikealle kyljelle ja kun seuraavan kerran katson pinnasänkyyn, miehenalku on siellä poikittain!! :oD
Että ihan samoilla kehitysasteilla tuntuvat olevan teidän neiti ja meidän miehenalku! :)
Mukavaa kesää!!
meil on nyt 1v6kk ja 2.5kk ikäiset pojat.. ensimmäiseltä sain ensihymyn kuukauden iässä ja ääntely alkoi samalla.. mutta katsekontaktin sai vasta 3-4kk iässä.. katsoi aina ohi kuunteli kyllä ja jutteli takaisin mutta silmiin ei katsonut. neuvolassakin sen huomasi mutta seurasivat ja alkoi sitten silmätkin kiinnostaa.. poikittain potki ittensä myös kuin teilläkin. normaali poika siitä on kehittynyt.. jokseenkin hitaanpuoleista mutta sehän ei meitä haittaa. tämä toinen taas on silmiin katsonut heti alusta asti ja hymyt ja ääntelyt alkoi vähä reilu kuukauden iässä ja samoin potkii itteensä poikittain.. mahallaan ei meilläkään kauaa viihdytä mutta sekin muuttuu kun voimia ja ikää tulee enempi..
Poikamme on vajaa 2 kk vanha.
Jokeltamaan hän alkoi vähän päälle 1 kk iässä. Jokeltelee ihan kunnolla enimmäkseen neuvolatädiltä kotikäynnillä saadulle A4:llä olevalle hymynaamalle (tiedätte varmaan mitä tarkoitan). Huudahtelee ja kujertelee. Hymynaama on hoitopöydässä kiinni ja viime aikoina hän on myös ihmetellyt hoitopöydän yläpuolella roikkuvaa himmeliä.
Minulle jokeltelee silloin tällöin. Ottaa joskus katsekontaktia (muulloin kuin imettäessä). Enimmäkseen katselee etuhiuksiani kun juttelen hänelle ja niille hän usein nauraakin. Ihan viime päivinä on enemmän tuijotellut silmiin jutellessa ja hiljaakin ollessa (tuijottelee minua lattialta, sängystä tai sitteristä). Iskälle on jopa kerran naurahtanut, hänelle muutenkin hymyilee useammin. Ensimmäisen kerran hän hymyili parin viikon ikäisenä.
Mahallaan viihtyy vaihtelevasti, osaa kääntyä kyljeltä toiselle. Potkii ja vääntyilee itsensä myös poikittain. Jo sairaalassa mainitsivat miten vahva poika on eli jo ihan pienestä hyvin on osannut päätään kannatella. Ei yhtään viihtyisi selällään vaan haluaisi aina olla pystyssä sylissä "kikottamassa" pää pystyssä :) Todella pitkään kannattelee päätään eikä se koskaan ole "retkahdellut". Kylvyt oli yhtä tuskaa mutta muutaman viime viikon aikana on alkanut nauttimaan niistä eikä hoitopöydälläkään huuda kurkku suorana niin kuin pienempänä.
Mitäs teille on sanottu kävelyrefleksistä? Minulle sanottiin että ei taida poika kovin kauan kasvaa ku lähtee kävelemään ja minä saan juosta perässä :D Jo nyt huomaan semmosia piirteitä että hetkeäkään ei pikku-ukkeli halua olla yksin eikä malta päivällä paljon nukkua. Pitäisi kai nukuttaa pimiössä ettei innostu ympäristöstä.
heippa!! Täällä mennään niin että naureskellaan äitille(ei ennen) sekä isille,erityisesti hiuksille, sekä myös kukkasille :) nyt viikon sisällä ruvennut silmät ja ilmeet kiinnostamaan, kun juttelen ihan läheltä ja räpyttelen silmiä niin katsoo aivan suoraan, ja suuta kun pidän auki niin matkii, sekä jutellaan hänen uutta lausetta ä-pryy, kun alan hänelle tätä toistaa niin hän sanoo perässä :)
selällään lattialla viihtyy parhaiten ja heiluttaa lelujaan, ottaa jo jotenkuten kiinnikkin, ei pitkiä aikoja mahallaan.. ja nyt ruvennut viihtymään sylissä ja pää pystyssä! Tämä kiinnostus on nyt sitten vienyt imemishalut, ei malttaisi ottaa rintaa ollenkaan, vaan pitää ensin rauhoittaa syliin ennenkuin alkaa ruokailu. Ainii, jä päikkärit on minimaaliset 15-30 min kerrallaan