Hyvän päivän tuttavallani todettiin keuhkosyöpä hiljattain. Hän aina sanoi että ei aio jäädä kitumaan. Oli tehnyt itsmurhan lääkkeillä, luultavasti.
Olisi ollut raskaat hoidot edessä...
Tekikö hän mielestänne oikein? Onhan morfiinilääkitystä kai, mutta poistaako se kivun ja tuskat?
Olisi ollut raskaat hoidot edessä...
Tekikö hän mielestänne oikein? Onhan morfiinilääkitystä kai, mutta poistaako se kivun ja tuskat?
Vastaukset 9
Vanhimmat
hoidot olisivat oleet varmasti raskaat mutta kipuun saa niin paljon lääkettä ettei sitä tarvitse kärsiä.Harmi ystäväsi kohtalo kun olisi ollut vielä mahdollisuus terveeseenkin elämään.
Ystäväni oli eronnut mieshenkilö, 55 v. työtön, alkoholikin maistui (mutta varmaan huonon terveystilanteen takia jne.siitä aiheutuva mielenmasennus).
Tuo on lohduttavaa tietää että antavat kipulääkitystä joka "toimii". Itse olen tupakoinut 23 v. Tiedä mikä kohtalo minuakin odottaa. Kaikki on otettava vastaan.
Toista oli 50-luvulla (itse olen syntunyt 60 -luvulla) kun isoisäni kuoli vatsasyöpään. Ei silloin maaseudulla torpparilla ollut mitään lääkitystä (kunnollista). Isäni kuulemma katsoi hänen perään ja vaihtoi puhtaat lakanat ja huolehti. Paljon on hoitomenetelmät kehittyneet.
Kyllä morfiini poistaa tehokkaasti kivun, mutta se myös jouduttaa kuolemaa, jota ei kylläkään omaisille eikä potilaalle kerrota. Morfiinin teho
hiipuu, joten sen annostusta joudutaan koko ajan
nostamaan ja sitten.....
armollisempaa kuolevalle.Vaihtoehtona hirveät tuskat ja vain muutama päivä lisää elinaikaa.
...armeliaampaa antaa kuolevalle riittävästi morfiinia, vaikka se hengitystä hidastaakin. Kun lisäksi annetaan rauhoittavaa lääkettä, se mahdollistaa rauhallisen kuoleman ilman henkistä tuskaa ja ahdistusta.
Menetin puolisoni eilen ja vaikka kuoleman hetki oli kaunis ja rauhallinen, olisin sen suonut koittavan jo aiemmin. Kun valvoin vuoteen äärellä viimeisinä vuorokausina, mietin monta kertaa, miksi morfiinia ei olisi voitu antaa vieläkin reilumpina annoksina, kun tiedettiin, että paluumahdollisuutta elämään ei enää ollut.
Jonkinlainen laillistettu eutanasia/kuolinapu pitäisi olla mahdollinen parantumattomasti sairaalle ihmiselle. Oikeus kuolla arvokkaasti, ilman tarpeetonta tuskaisuuden pitkittämistä.
varmasti on helponpaa kun on puhunut kaikki asiat selviksi ennen lopullista eroa.silti se tyhjyyden tunne mikä tulee toisen lähdön jälkeen on tosi rankkaa ja vaatii paljon aikaa ennenkuin on taas edes vähän oma itsensä.samaa mieltä tästä kuolinavusta,minkä takia ihmisiä jotka on parantumattomasti sairaita `pidetään väkisin hengissä`,toivottavasti se on joskus suomessa laillista.itse en ainakaan haluaisi kitua jonkun lääkärin armoilla vaan sitten kun itse haluaa luovuttaa niin se on sitte siinä.
Vuosia sitten isäni menehtyi keuhkosyöpään. Muistan kuinka hoitaja esitteli meille omaisille morfiinipumppua, kuinka se annostelee oikean määrän ainetta. Sitten hän lisäsi, että tästä napista painelemalla voi itse lisätä annostusta tarpeen mukaan. Katse antoi mielestäni ymmärtää, että kaikki on omissa käsissä, jos niin haluaa.
Kyllä nykyisin annetaan morfiinia ja kipulääkkeitä ihan tarpeen mukaan. Olen lukenut, että voi annetaan jopa nukutus viimeisiksi hetkiksi, ettei tarvi kärsiä hirveitä kipuja. Tätä ei tietenkään terveyskeskuksissa ym. pienemmissä laitoksissa pystytä antamaan. Mutta morfiinipumpulla annostellaan tarpeen mukainen annos. Esim. 80-luvulla ei vielä annettu morfiinia ym. lääkkeitä tarpeeksi, ettei potilas "totu" lääkkeisiin. Niin siinä loppuvaiheessa olisi sillä mitään väliä.
Isäni sai jo 93 vuonna morfiinipumpun viimeisiksi viikoiksi ja vei kivun. Tosin näki harhooja ja oli sekava ja lääke joudutti kuolemaa, mutta pääasia, ettei joutunut kipuja enää kärsimään pitempään.
Itsekin syöpää sairastavana haluaisin mahdollisimman voimakkaan kipulääkityksen ja rauhoittavia, jos en tästä selviäisi hengissä. Tosin nyt näyttää siltä, että paranenkin.
Isälläni todettiin keuhkosyöpä joulukuussa-06, hän oli sen ikäpolven ihmisiä joka ei valita eikä kerro kaikkea. Todellisuus kävi ilmi viikkoa ennen hänen kuolemaa ja se jotenkin pysäytti ja toivoin ettei kipuja ole. Hän itse soitti ja sanoi että nyt tarvii apua ettei kaikki ole hyvin,,oli lauantai. Seuraavav viikon tiistaina sairaalasta siirto terveryskeskukseen, jolloin puhuin lääkärin kanssa ja sain tietää totuuden. No tietysti toivoin ettei kipuja ole ja torstaina lääkäri ilmoitti ettei aamua enää isä näe joten siirrettiin huoneeseen jossa saimme olla hänen kanssaan kaikki lähimmät omaiset koko ajan läsnä. Pyysin torstaina kipupumpun jottei tosiaan niitä kipuja ole, siinä meni yö ja perjantai päivä. Välillä laitoimme lisä lääkettä kun huomasi kipuja olevan. Mielestäni pumppu on todella hyvä, isäni sai rauhallisen ja levollisen pois menon. Näin jälkikäteen tämä on asia mitä en varmaan koskaan tule tekemään uudestaan, en ainakaan usko. Se miten isäni lähti on tajunnasi aina ja ikuisesti. Itse annoin hänelle voimia lähteä pois, eli hän alkoi avaamaan silmiä ja kysyin on ko kipuja ja jotenkin tajusin että on ja annoin lisä lääkettä kun se meni perille hä aukaisi silmät ja katsoi että meillä on hyvä olla ja lähti pois. Ilman kipupumppua olisi asia ollut ehkä toisin. Suosittelen sen käyttöä,ainakin tällä kokemuksella. Neitonen -77