Jos olisin tiennyt
sielusi tummuuden
en olisi mukaasi lähtenytkään.
Et parane ilman minua,
enkä voi enää ääntäsi kuulla,
saati silmiisi katsoa.
Mitä olisin siellä nähnyt?
Uuupuneen, kaikkensa antaneen
ihmisen, jonka elämän-
lanka oli miltei poikki.
Tunsin niin vahvasti,
tiesin milloin sinun
oli hätä, mutta pysyit
kaukana, et antanut auttaa.
Nyt en enää siihen pysty,
kolkot sanasi löivät
sirpaleiksi minun lämpöni,
enkä enää palaa.
Katso tähtiä,
siellä minä olen,
mutta en sinua varten,
niin surullinen loppu.
Ihan kaikelleko?
sielusi tummuuden
en olisi mukaasi lähtenytkään.
Et parane ilman minua,
enkä voi enää ääntäsi kuulla,
saati silmiisi katsoa.
Mitä olisin siellä nähnyt?
Uuupuneen, kaikkensa antaneen
ihmisen, jonka elämän-
lanka oli miltei poikki.
Tunsin niin vahvasti,
tiesin milloin sinun
oli hätä, mutta pysyit
kaukana, et antanut auttaa.
Nyt en enää siihen pysty,
kolkot sanasi löivät
sirpaleiksi minun lämpöni,
enkä enää palaa.
Katso tähtiä,
siellä minä olen,
mutta en sinua varten,
niin surullinen loppu.
Ihan kaikelleko?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Runosi herätti paljon ajatuksia.
sillä kaikkeen on syynsä
kaikkeen on syynsä
lauloivat ennen
askeleet jo painavat
aatos vielä sinkoilee
wiikate wilma ehdotti
lähtisitkö aatu
joelle soutelemaan
niin se aina vitsailee
wilma
tiedän se treffit...
katsotaan ny vielä pyytelen
en halunnut satuttaa
sinua tai ketään
niistä lisäarpia saan
tai kammiovärinää
Lasken sormillani ystäviäni
oravia, lintuja
uniolentoja
wilma kävelee poispäin
nostaa peukaloaan
pian nähdään aatu
viheltää sitä wanhaa biisiään
tarjouksestaan
tiedän
siitä ei voi kieltäytyä.
Kuinka lauloivat linnut silloin,
sydämen tahtiin
löivät siivet.
Kuristit minut,
ei viipottanut,
edes loukkaantunut lintu.
Jos minut muistat,
miten olisit voinut unohtaa,
sanoit ainakin aina muistavasi.
Ei enää muistamista,
en anna siihen tilaisuutta,
koskaan.
Ei myöskään
tunnetta,
vain musta jälki
minussa, aina.
ystävä, äläkä mihinkään muuhunkaan.
Wiikatteen kutsuun ei kannata tarttua,olet siihen liian tärkeä.
Tiedän, ettet halunnut satuttaa, mutta satutit silti.
Annoit jo anteeksi, miksi vielä piinaat? Itseäsi ja minua.
Laske irti, katkaise se siima, jota luulet tarvitsevasi.
Älä vihaa minua, en koskaan tehnyt sinulle mitään pahaa, en olisi voinut,
sillä, kyllä minä rakastin sinua ja olin murtua, kun ........
Nyt tiedän, että tämän piti mennä näin.
Vain tätä vihaa en ymmärrä.
Anna olla jo, se helpottaa sinuakin!
Toivoo ystäväsi.... kuitenkin.
Kolkot ehkä nuo...leikkiä ja härnäystä vain...
Kuitenkin sanottu ajattelemattomasti...
ilman tarkoitusta...ilman mitään...
kun ei minua enää olekaan...