Isä ja lapsi.

Saako miehesi nukutettua lapsen yöunille?

Mies tulee hyvin toimeen lapsen (1v3kk) kanssa :)
minä kotona, hän töissä.

viikolla heräämme pojan kanssa n.klo 9, ja syömme aamupuuron :) päivä menee hyvin, mutta kun isi tulee kotiin hän on kingi :D
isi vaihtaa sitten vaipat ja syöttää yms.. ja illalla isi laittaa nukkumaan (minä en siinä onnistu jos iskä on kotona)

viikonloppuna, aamupuuro ei maistu! päiväunille en minä saa häntä menemään (haluaa olla vaan iskän kanssa!) illalla käydään nukkumaan miten sattuu, eikä yölläkään nukuta kunnolla...
ja viikonloppu aamuina herätään todella aikaseen, että saa olla iskän kanssa :)

eli meillä menee paremmin, kun iskä on töissä :)
sillon nukutaan kunnon päikkärit, ja syödään massut täyteen!

pojat on viikonloppuna lähdössä mummolaan 100km päähän, kun äippä lähtee katsomaan aerosmithiä :D
ja poika jää mummolaan tod.näk. alkuviikoksi hoitoon (saa nähdä milloin palauttavat ;)

Meillä mies päivätyössä ja minä tytön 9kk kans kotona. Isä hoitaa ilman käskyä ja toivoo monesti että menisin johonkin niin hän saisi olla kaksin tytön kans enkä olisi siinä hössöttämässä:)
Voisin jättää tytön isälleen päiväksi, ohjeistaisin kyllä mitä millonkin syötetään mut tuskin tyttö ilman ruokaa jäisi vaikka en ohjeistaisikaan. Oman mielenrauhan takia neuvon ennen ku lähen;)
Kodinhoitoon mies osallistuu mielestäni hyvin.
Mies saa tytön illalla nukahtaan ilman minua ja päiväunille myös. Hyvä ja osaava isä on tytölleen.

Aloitin työt vauvan ollessa 8 kk, isä jäi kotiin. Tämä oli vauvalle(kin) helppoa, kun isä oli alusta lähtien viettänyt riittävästi aikaa lapsensa kanssa. Isä on syöttänyt ja nukuttanut jne. Joskus tuntuu siltä, että isä saa lapsen rauhoitettuakin äitiä paremmin. Täytyy myöntää, että olen tosi tyytyväinen ja iloinen tästä, tekee hyvää varmasti isä-poika-suhteellekin. Kysymyshän on yksinkertaisesti siitä, että isä kantaa vastuunsa tekemisistään.
Toki tilanne olisi kenties hieman vaikeampi, jos isä olisi aina tehnyt pitkää päivää töissä. Yhteinen aikahan on paras opettaja. Mutta ainahan on rutiineja, jotka vain kotona ollut tietää paremmin. Kyllä kotiin jäävältä isältä vaaditaan myös se, että suostuu ottamaan neuvoja vastaan. Aikuinen ihminen oppii kyllä lapsenhoidon hetkessä, jos vaan viitsii oppia.

Meillä isi joutu olemaan paljon yksin kahden kanssa kun olin raskaana kaksosten kans..Iskä kävi töissä,hoiti lapset ja kodin..Minä olin sairaalassa yhteensä noin 3 kk koko raskauden ajasta...Pojat syntyi Joulukuussa 2006..Meillä isi rakastaa touhuta kaikkien lapsien kanssa varsinkin isompien kun ne jo ymmärtää kaikki..(ikää on 4v,2v8kk ja tuplat 7kk)Isi on myös monesti lähtennyt isompien kanssa ulos kun vaavit nukkuvat elikkä minä saan joko itse mennä nukkumaan tai sitten vaan istua tetokoneella..Nukkumaan meno meillä hoidetaan näin..minä nukutan isommat.elikkä luen kaksi iltasatua ja laulan tuutilaulut ja isi taas nukuttaa vaavit!!

Minä olin vauvan kanssa mahdollisimman paljon aivan alusta asti. Hoidin vauvaa aina kun olin kotona, työssäkäyvänä tietenkin vähemmän kuin kotona äippälomalla oleva äiti. Hoidon osasin siksi oikein hyvin, muttä äidillä oli tarkemmat tiedot päivän rutiineista. Siksipä äiti laitto listan ruoka-, nukkuma ym. ajoista joita oli helppo noudattaa kun äiti kävi harrastamassa.

Äidin lähdettyä uuden matkaan lapsen ollessa melkein puoli vuotta, noudattelin vanhaa listaa ja vähitellen opin oikeasti tuntemaan vauvan tarpeet ja ajat. Lista kävi nopeasti tarpeettomaksi.

Täytyypä sanoa että kyllä kannatti, sillä erittäin laajat tapaamiset ovat onnistuneet pitkälti juuri siksi ettei lapsella ole missään vaiheessa ollut isän vierastusta tai eroahdistusta äidistä.
Muutama kuukausi äiti hoiti lasta työpäiväni ajan, sen jälkeen minulla oli kaikki viikonloput ja vuoroviikot alkoivat lapsen ollessa 1v3kk. Nyt neiti on jo kohta 3v.


Eli: kyllä isä osaa jos hänelle annetaan siihen mahdollisuus ja etenkin jos hän on alusta asti ollut kunnolla mukana lapsenhoidossa (lapsi tuntee olonsa turvalliseksi isän kanssa, myös ilman äitiä).

Meillä isä ei vapaaehtoisesti vietä aikaa vauvan (2kk) kanssa, kun sen hermot ei kestä jos vauva alkaa itkemään. Antaisin toki isän hoitaa ja viettää mieluusti aikaa vauvan kanssa, jos hän vaan haluaisi... :(

Meillä kotona 3kk poika ja minä äippälomalla. (Mahtaa muuten tuo sana olla miesten keksimä termi!! Loma, pah!)

Ensimmäiset kaksi viikkoa mies oli kotona ja opetteli silloin lastenhoidon alkeet, yhdessä minun kanssani. Meillä kummallakaan ei ollut edeltäviä kokemuksia lapsista.

Nyt tekee 10-15 -tuntisia työpäiviä, joten olen hyvin sidottu pikkumieheen, joka ei olisi muutenkaan hetkeäkään erossa. Mutta kun iskä tulee kotiin, voi sitä onnea!

Poika jokeltelee, nauraa ja seuraa silmillään lähes koko ajan isäänsä. Ollaankin hoidettu nukuttaminen niin, että minä menen tilanteesta riippuen jo aiemmin nukkumaan ja pojat jäävät vielä kukkumaan kahdestaan. Isä hoitaa viimeisen iltasyötön pullosta ja nukuttamisen ja minä saan yhden muutaman tunnin pidemmän yhtenäisen unijakson! Muuten syö kahden tunnin välein, joten minun uneni jäävät vähemmälle..

silti..

joudun (saan) hoitamaan pojan itse kokonaan. Harvoja kauppareissuja lukuun ottamatta poika ei ole ollut isänsä hoidossa juurikaan. Isällä ei kestä "hermo" pojan tarpeita varten, joten katson parhaimmaksi hoitaa itse poikaa, kuin kuunnella molempien kitinää ja kireää ilmapiiriä. Raskasta on olla vastuussa koko ajan, kun poika valvottaa öisinkin vielä. No, se hyvä puoli tässä on, että kun miestä ei kiinnosta oleilla mummolassa (minun kotonani) eikä kyllä kyläillä muutenkaan, niin me saadaan pojan kanssa mennä melkein miten tahdotaan kahdestaan!! =) Joskus kaipaan apua vaikka vain vaipanvaihtoon, mutta siihenkään ei apua tipu, kun iskältä lentää oksennus pelkästä hajusta!! =D

no meillä ei mies oo töissä mutta koulussa tai kirjastossa tekemässä kouluhommia myös kesälomalla(yliopistossa opiskelee vikaa vuotta), joten samatpa on nuo poissaolo ajat kotoa kuin työssä käyviltä. lähtee aamulla 8-10aikaan ja tulee kotiin illalla 6-8aikaan.

mies osallistuu kiitettävästi kyllä lapsen- ja kodinhoitoon. illalla kun mies tulee kotiin niin saan ihan rauhassa käydä suihkussa ja olla ittekseni hetken. ja hoitaa myös kotihommia, tiskaa, imuroi, siivoo yleisesti. ja leikkii tytön kanssa mielellään.

tyttö(5kk) voi ihan huoletta jäädä isin hoitoon jos iteläni on jotain menoa vaikka koko päiväksi tai pariksi. osaa kylä hoitaa ja syöttää silloin kun pitää ja vaipan vaihto menee hyvin ja kaikki muu. ja ainahan voi soittaa ja kysästä jos tulee joku pikku pulma :)

En voi kyllä sen puoleen moittia, että yhä lisääntyvässä määrin hän alkaa oppimaan.
Aluksi minä tietenkin imetin (äiti piti olla lähes koko ajan läsnä), pojalla koliikki kesti about 4kk, huusi, huusi ja huusi aamusta iltaan.. Mies ei jaksanut (hyvä jos minäkään) Kaiken tein yksin, ero oli jo lähellä, mutta sitten tlanne rauhoittui.
Alkuasetelmana kerron, että minä halusin lasta, mies ei niinkään (hän lähes 10v. nuorempi) ja koska myöntyi niin en "kehdannut" enempää lapsen hoitoon liityvissä asioissa patistaa (oma vika..)
Isi ei vaihtanut vaippoja/syöttänyt/pukenut, kun poika oli 10kk. Silloin en olisi voinut jättää lasta isin hoitoon koko päiväksi enkä edes illaksi, valitettavasti. Tiedän, että kohtalotoverit ovat harvassa ja oma vikani, mutta ei se vauva-vaihe kestä ikuisesti. Nyt jo mieskin jaksaa peuhata lapsen kanssa, pukea ja syöttää, vaipanvaihto on yhtä tuskaa, mutta pakko kun minä käyn välillä töissä eikä sitä hajua kukaan kestä :) Kunhan leikki-ikä koittaa niin äiti on ihan out ja isi in, eli sitä odotellessa.. Taitaa olla oikea luuseri tai minä kana-emo, lapsen isä kuitenkin ja sääli pojan kannalta olisi sen takia vaihtaa.
Löytyykö ketään toista?!