sua. Ensin olet kiinnostunut, sitten et. Sitten kuitenkin annat ymmärtää, että voisit ollakin kiinnostunut.
Normaalisti olisin lähtenyt "tilanteesta" jo pois, mutta olen rakastunut sinuun.
Onko se ujoutta vai miksi et voi puhua tunteistasi? Tuskin ottaisit minuun aina yhteyttä, jos et minua ollenkaan ajattelisi.
En tiedä käytkö tällä palstalla, mutta netissä käyt ainakin. Sen tiedän ;)
Voisitko soittaa minulle? Koska me nähdään? It's up to you, beibe. Sano sana ja tiedät mä tuun vastaan. :)
Normaalisti olisin lähtenyt "tilanteesta" jo pois, mutta olen rakastunut sinuun.
Onko se ujoutta vai miksi et voi puhua tunteistasi? Tuskin ottaisit minuun aina yhteyttä, jos et minua ollenkaan ajattelisi.
En tiedä käytkö tällä palstalla, mutta netissä käyt ainakin. Sen tiedän ;)
Voisitko soittaa minulle? Koska me nähdään? It's up to you, beibe. Sano sana ja tiedät mä tuun vastaan. :)
Vastaukset 60
Vanhimmat
tuttavuudesta on kyse, että oikea ihminen voisi tunnistaa itsensä.
Tumma, pieni mutta helkkarin pippurinen. :) Yli 20, alle 30v. Ja teen niitä aloitteita koko ajan! Välillä saan vastakaikua ja välillä jotain yhtä tylyä kun saavillinen jääkylmää vettä niskaan.
Eli mua pompotetaan, mutta ajattelen ja ikävöin tätä henkilöä koko ajan. Siis oikeesti 24/7.
Kohta joku alkaa kuitenkin valittaan, että tänne kirjoitan.. mut tää on ainoa kanava, ja itepähän luette. :P
muu täällä. Olisihan se kiva, jos joku löytäisi tätä kautta kumppanin.
Vaikka on ihan sama vika, muijat juoksee karkuun kun vähän vilkaisee ja vaikka minkälaisen esityksen pitäisi, välillä leikitään ujoa ja söpöä, toisille itsevarmaa ja vahvaa, niin aina sama kuvio, eihän ne tartu haaviin ei sitten millään.
sinäkin jäät odottamaan toisen aloitetta?
itse tehdä aloite eikä odottaa aina toisen tekevän jotain. Jos tietää mitä haluaa, niin miksei voisi itse toimia. Turhaa passiivisuutta on liikaa ja siksi moni jää yksin.
tässä esimerkkitapaus. Olen rakastunut niin että ihan sattuu. Miten siis käyttäydyn hänen lähellään?
Olen kuin ei mitään.Tunteetkin yritän piilottaa. Enpä edes usko hänen tietävän suuntautumistani tai ehkä hän on jo jotain aavistanut. Pelkään, josko hän ei tunne samoin. Onko hän edes leppis tai bisse, vaikka siltä vaikuttaakin/vihjailee. En usko kuitenkaan. Jos katsomme toisiamme ajattelen sen olevan kaverillista. Salaa kyllä katson pidempäänkin.
Aikuinen nainen iältään mutta rakkauden suhteen hölmö. Pelkään omia tunteita ja niiden vahvuutta. En koskaan ennen ole tuntenut näin, saati sitten käyttäytynyt näin hölmösti. Eka kerta kun järki aivan jättää. Itsesuojeluvaistoako tämä on?
Aloittajalle. Olen samaa mieltä kuin ed.voisithan sinäkin soittaa hänelle!
Mitenkäs tämä neito sinulle vihjailee?, itse siis myönnät häntä tarkkailevasi ja tuijottelevasi, ihan hirveetä sitten jos toinen tekee samoin?
Ihan rohkeasti pitäisi toista katsoa silmiin, mutta ei ainoastaan sinne, sillä voi jäädä huomaamatta jos laskee katseensa alas, että oho, on joku tainut käydä välissä harrastamassa muutakin kuin salavilkuilua. Kaikkihan me pelätään rakkauden edessä, pelko pois, yhdessä olemme kokonaisia.
niinpä, hirveetä piinaa on! Hän on naisellinen ja upee, mutta omaa joitain jutskia jotka kielivät suuntautumisesta. En niitä tässä tuo julki, hetskupojujen kiinnostuksen vuoksi. Me samoin tuntevat tiedämme kuitenkin. En myöskään hänen työnsä puolesta. Hän ei hevin voisi tulla ulos kaapista työssään. Sen mukaan olisin valmis elämään. Vihjailut ovat myös sellaisia joita vain samoin ajatteleva ymmärtää.
Tosin eihän täst tule mitään jos emmitään kumpikin, toivotetaan "hauskaa" kesää ja suunnataan toisaalle. On sit kuiteski vissiin aika unohtaa. Vaikka haaveet veisi suudelmaakin pidemmälle. On toinen, joka olisi kiinnostunut muttakun tunteet eivät ole sinnepäin kallellaan. Ehkä sitten kun olen unohtanut Hänet, ehkä!
ollesani ihan älyttömän rakastunut, yritin niin kauheasti esittää, ettei tuntunut missään, et ko. ihmisen seurassa vaikutin melkein että olisin vihannut sitä:)Kuulin tämän myöhemmin kaveriltani.Että semmosta...Kun tuntee tosi voimakkaasti, ja on olo niinkuin olisi suoraan "tarjottimella" otettavana ja "pieksettävänä", niin tokihan sitä koittaa jotenkin säilyttää henkisen tasapainonsa ja arvonsa.
Harmi vaan että se toinen saa niiiin väärän kuvan...Mutta ihan syystä.
Tapahtui? Itse karkotin kans rakkaani.. en tajua mikä muhun meni.. Varmaan säikyin ku tunsin yhtäkkiä niin paljon ja käyttäydyin kuin idiootti.. ja se toinen sai todellakin väärän kuvan.. nyt en tiedä mitä tekisin sen lisäksi että olen takonut päätäni seinään jo pitkään.. Rakastan.. ja se on vaan niin pelottavaa...
ihastuksen edessä tapahtuu yleensä tahattomasti ja elekielentulkitsijoiden mielestä tarkoittaa: antaudun edessäsi
Vain niin, ilmankos tuntui omituiselta, oletko aivan varma ettei tässä tutkimuksessa ole käytetty lähteenä leijonalauman käyttäytymistä johtajaa valittaessa, leijonalaumassa naaras on aina vahvin..
Luot katseesi maahan,katsot sivulle paljastaen kaulasi kaaren kertoen sillä että minulla on valta päättää kohtalostasi.
Heittäydyt maahan jalkojeni juureen paljastaen vatsasi kosketustani kerjäten.
Mitä luulet puhunko minä nyt sinusta vai naapurin spanielista?
perusteella puhua minusta säälittävästä spanielista jolla on olo kuin seinään juosseella buldogilla..
tai seinääpäin heitetyllä ainakin. En tiiä mitenpäin sut kohtaisin tän jälkeen.. nostanko katseeni suhunpäin ja saan taas osumaa vai katsonko alas, niinkuin oisin antaunu sulle.. vai katsonko muualle ja esitän dobermannia joka ei antaudu enää sun leikiteltäväksi..ja heiteltäväksi.. Taidan käyttäytyä kuitenkin kuin sekarotuinen koska olen niin hämilläni siitä mikä sinä olet?
Niin, tämähän koskee vain keskenään ihastuneita, ei naapureiden ihastuttavia dogeja. Ja kyseessähän oli tosiaankin vain tahattomista elekielistä, joita ei niin hirveän pitkälle kannattaisi tulkita. Joskus menee roska silmään ja kyynel valuu toisen edessä ja hyvintodennäköiseltä näyttää että tulkitsisitte senkin huippupsygologien tavoin aivan joksi muuksi. Ei nyt pojat liijoitella, ei pidä pelästyä tahattomista katseista, joita sivulliset tulkitsee milloin toisen mitätöinniksi, alistamiseksi, kiinnostuksen osoitukseksi ja kaikki voi tosiaankin henkilön itsensä kannalta ihan jotain muuta. Minä vastaan yleisellä mielipide foorumilla mielipiteisiin, joissa liippaa läheltä omia kokemuksia, miksen vastaisi?
sopiikin sinuun sikäli että olet yhtä arvaamaton luonteeltasi!Jospa olisit oma itsesi,katso rohkeasti silmiin,sitä tahdon sulta enemmän kuin että katseesi pakoilee ja viipyy mussa liian pienen hetken että sä ehtisit nähdä mitä mun silmät oikeasti kertoo..Mä en ole sinua halunnut satuttaa,tai aiheuttaa sitä ettet tiedä miten mun kanssa olisit.Olen luullut että säkin tahdot leikkiä..
Seuraavan kerran kun näemme mä en leiki enää,päätä sinä mitä mä susta sitten päättelen?
Ja muita tieteellisesti tutkittuja tulkintoja katse kontaktista vetäytymiselle onpi, "ai, tossa on taas tuo tuttu, mutta eipäs tuijoteta liian avoimesti, on epäkohteliasta", "mitäs toi minua tuijoittaa, vilkaistaanpa takaisin", tai "ei vois vähempää kiinnostaa"
Mikä ihme on tälläinen pelko katsekontakteista?
vihainen katsekontakti tarkoittaa muuten yleensä sitä, että toinen on onnistunut loukkaamaan toista, mutta tälläiset asiat yleensä menee ohi, aika säälittävää on, jos kokee sillä tulleensa mitätöidyksi loppuelämänsä ajan, menkää vaikka ulkomaille kattelemaan miten hienosti ihmiset siellä ottaa yhteen toistensa kanssa ilman väkivallan pelkoa tai katsekontakteilla huomioi toisen kauniisti.
Huomio, ettei kukaan yleensä pysty "varastamaan" toisen katsetta itselleen, ellei ite halua vastata siihen, yksinään on aika vaikea tuijoitella toista silmiin. Muakin on yksi mies tai pari tuijotellut salilla vaikka kuinka paljon ja hakee katsekontaktia, ei se minua häiritse, jos hän tulisi liian lähelle tai kokisin sen epämiellyttäväksi varmasti osaan kyllä ilmaista itseni joko katseella tai sanoilla niin että toinen ymmärtää menneensä liian pitkälle.
ei saa katsoa toista silmiin "sillä lailla" jos ei tarkoita mitään. Jos taas tarkoittaa, niin pitää sitten myös olla kanttia sanoa se sanoilla, että toinen tietää varmasti missä mennään. Tyhmää että aikuiset pelleilee tuolla tavalla toisten tunteilla. Seuraavan kerran kun näet tuon ihastuksesi, niin kerro hänelle tunteistasi.
Ei kiitos, en päätä kenenkään puolesta yhtään mitään, ihmiset voi päätellä musta ihan mitä niitä huvittaa, hauskoja juttujahan ne tosin on ei siinä mitään. Näiden juttujen jälkeen taidan katella loppuelämäni pitkin seiniä, sen verran mennyt yli..
miten katselee muita ettei aiheuta väärinkäsityksiä, siis ettei katso sillä silmällä ilman mitään tarkoitusta. Tuollaiset ovat herkkiä asioita.
Pitää siis rautalankasta vääntää, jos kerran silmiin katselee tietyllä tavalla, (tavan voi päätellä jokainen itse), niin eiköhän se sitä itseään nimenomaan tarkoita, mutta mihin se velvoittaa, jos ei kerran saa vastakaikua, niin silloinhan pitääkin antaa asian olla, no hitto, jos vahingossa sen jälkeen silmä hipaisee, niin en tiedä mikä olisi sovelias rangaistus, näin hirveästä tahdittomuudesta!
jälkeen.. jossa yritin olla normaali ku nolostutti mitä tiiät tunteistani.. ja jännitti muutenki kamalasti.. Tulit mua välillä lähelle, puhuin ehkä tyhmiä mut menin vaan sekasin siitä tilanteesta.. oisit sanonu et hiljaa akka ja pussannu mun sammakot pois.. -jos yhtään kerran välitit.. Mut jos en niin tyhmä ole, jotain kemiaa oli ilmassa sunki puolelta.. tai sit leikit vaan ja annoit mun tyhmän ymmärtää niin kunnes "sylkäsit naamalleni" ja
käskit painua..sinne!! Lähdin.. mutta..
-Jäi vaan kysymys kummittelamaan että mitä ihmettä?
Enkä tiedä miten sua katson ku nään.. en tosiaankaan enään.. itsesuojelu koteloni on tiukassa paketissa.. en edes uskalla kurkistaa sen takaa sua päin..
Tule ja kerro mitä haluat , kerro se suoraan niin uskallan olla sulle oma itseni.. muuten pysyn kyllä kotelossani..
En tiedä tosiaan mitä ajattelet ja en siitä aio enkä uskalla itse ottaa enää selvää.
vastakaikua mutta silmiinkatselija ei tee mitään!
Pitäisihän jotenkin selvästi ilmaista aikeensa, jos kerran katselee, mistä ne muuten voi tietää. Onhan se nyt kaikille selvää, ettei toinen voi tehdä mitään, jos ei tiedä varmasti mistä on kysymys. Jos kerran aloittaa jonkun katselujutun, niin pitää myös edetä siinä, eikä vaan ihmetellä! Tai sitten pitää ymmärtää lopettaa koko katseleminen, hyvä ihme!
niin minusta se on aika selvä viesti. En minä ainakaan enää lähestyisi sellaista tyyppiä.
Eikös se nyt tullut selväksi, että loppuneet on aika päiviä sitten? mikä tästä niin epäselvää tekee, mitään ihme katselujuttua ei kyllä ole aloitettu, tiedättekö te ylipäätään mistään mitään. Yleensä ihmiset ensin huomaa toisen olemassaolon, sen jälkeen tervehtii niinkuin normaaleihin tapoihin kuuluu, jos kiinnostuu enemmän, hakee vähän intensiivisempää katsekontaktia jos sillä ei mitään saavuta niin se on näkemiin. Ja jos toinen ei kerran ymmärrä mistä on kysymys, niin miten voi väittää että olisi ollut vastakaikua?
puhutaan jotenkin erilaisista asioista. Minä puhuin siitä, että jos alkaa katselemaan toista sillä silmällä ja toinen vastaa, niin kuuluu ensimmäisen edetä jotenkin eikä marista ettei mitään tapahdu.
Mutta jos joku ei ole ymmärtänyt sinun katsekontaktiasi oikein, niin mistä voit tietää vastaako hän tunteisiisi vai ei? Eikö kannattaisi olla vähän suorempi?
Mistä tietää, no en tiedä, tälläistähän tapahtuu kaikille kokoajan, itsekin sain niin ihania katseita eräältä kaunis silmäiseltä talvella, että toisinaan mietin, että oliko hän vain kohtelias vai oliko muitakin taka-ajatuksia? kunnes hän tuntui suuttuneen mulle jostakin, en tiedä mistä, musta rupeaa tuntumaan että kukaan osaa enää ilmaista itseään oikealla ja ymmärrettävällä tavalla, niin eiköhän suututa nyt sitten kaikki toisillemme oikeen kunnolla.
Musta tuntuu nyt just siltä naarastiikeriltä joka jahtaa antilooppia...
Täällä mulla ei ole enää mitään muuta sanottavaa koska "leikkiähän" tämäkin on.Tuolla ulkona kun kohdataan,tulen ja kerron ajatukseni,jos todellakin lupaat olla oma itsesi!
Minä kannatankin verbaalista kommunikointia näin tärkeissä asioissa. Ja minä en ainakaan ole suuttunut kenellekään.
..jaksa uskoa et se olet sinä.. Mutta hyvä jos jollakin riittää huumorintajua.. -Sitä tosielämän ihmettä odotellessa..
-Minä omana itsenä!
Täytyy vielä sanoa, että onneksi tässä ei ole todellakaan kyse minusta. Mutta on se oikeastikin mukavaa, että näin kovasti jaksetaan leikkiä. Minä häivyn nyt lopullisesti näiltä sivuilta, kirjotelkaa mitä kirjottelette, vastuu on aina lukijan. Toivottavaste olette viihtyneet seurassamme, viisas tietää milloin pitää vetäytyä ja jatkaa muilla poluilla.
Mahtoikohan tämä juttu liittyä millään lailla suhun? Palsta on vapaa, toki saa raapustaa mutta Meillä on tämän tyttösen kans tosiaan "leikki" kesken.. Jos hän on se hän tunnisti kyllä minut ja minä jään odottamaan sitä totuutta.. Jos virtuaalimaailma pelasti tämän jutun todellisuudessa niin empähän voi muuta todeta ku et onneksi raapustin.. Ja se jääköön nähtäväksi!
Onnea myös omille todellisille poluillesi. Ja vinkkinä: Ole fiksumpi ku minä ni ei tarvi tulla tänne itkeskeleen!
juuri siltä mikä on mun tilanne... että se toinen olisi niinkuin sinä :D hassua
I swear to god, tule vielä kerran mittelemään kanssasi, saat nähdä todellisen vahvuuteni.
Väärinkäsitysten välttämiseksi todettakoon, että kuka tahansa kovia kolhuja kokenut sekarotuinen haluaa mielummin läheisyyttä ja lämpöä kuin typeriä rakkitappeluja.
ihminen johon ei voi luottaa ei ole minkään arvoinen, kerran pettää aina pettää.., tälläisiä ihmisiä ei voi arvostaa milläänlailla. Luottaisitko itse ihmiseen joka levittä sinusta sekä faktoja että fiktioita? toisten spekuloitavaksi, joissa ei ole päätä eikä häntää.
Niin täällähän ei kukaan tiiä kenestä puhutaan.. ja luulisin että jokainen purkaa vaan omia tunteitaan anonyymisti anonyymille.. ehkä kuvittelee puhuvansa just "hänen" kanssa hetken aikaa.. mikä on kyllä aika huvittavaa.. en ainakaan muiden sääliä kaipaa tai kommentteja asiaan josta he eivät tiedä sen enempää. Mutta kaikki saa kommentoida ja ottakoon kaikki asian niinku haluaa, ei tarvitse loukkaantua. Itsekkin aloin miettiä että ei tässä ole mitään järkeä.. ja joka tekstin jälkeen tulee vaan tyhmempi olo kun puhuis nille "seinille". Säälittävää ja tyhmäähän tämä on..mut kirjoittaja niinkun minäkin teen vaan itsestäni pöljän.. ei todellakaan ole tarkoitus loukata sitä kenestä tunnekuohujani kirjoitan.. pakko vaan purkaa tunnetta johonkin kun oikeessa elämässä en jaksa näistä kavereille ruikuttaa..
Ja häneen en saa yhteyttä..
Yleisluonteiset viestit, jotka kohdistuu moneen henkilöön kannattaakin kohdistaa yleisellä foorumilla, jos joku siitä itsensä tunnistaa tai omatuntoa (toivottavasti) kolkuttaa, niin hyvä niin.
ja sano suoraan kyseiselle daamille mitä ajattelet et sä siinä mitään menetä ;)
Turha elää "epätietosuudessa", siinä menettää kaikkieikä kukaan voi lopulta olla tyytyväinen.
koko aika sitä onko meistä toisilleme sitä mitä olaan haluttu kumpanin olevan ... ;)
joskus vaan täytyy otaa riskejä vaikka tulis takille entä sit se on vaan elämää .......
mikä vahvistaa ....
eikä jäädä vaan haveilemaan siitä että jos se löytääkin toisen joka ehtii vallottamaan sen sua ennen ja sä kärsit tuskissaan siitä että miksi en ottanut kii sillonkun mulla oli mahdollisuus ....
mut koskaan ei voi tietää mitä käänteitä ihminen käsittelee ... esin jos kaikki ei olekaan sitä mitä siltä oikeesti odottaa ...
siinäkin.. säikytin tarkotuksemattomasti ihastukseni pois enneku mitään ehti ees alkaa.. sai varmaa liian innostuneen kuvan musta ja säpsähti, vaik riittäis ku oisin saanu tutustuu ja ees hyvän kaverin vaa tästä muidusta.. kaikkihan tapahtuu omal painol jos o tapahtuakseen. Voiku ois rewwi näppäin.. harmittaa vaan ku kyseinen ihminen ei ees tunne mua.. jos ois tuntenu ja sit juossu.. niin ei siinä sit mitään.. Tämä on niin tuskaa..
kaupan kassalla sun punasteluusi. Häkellyit seurastani ja puhuit ihan höpöjä. Painoit pääsi alas ja katselit varpaitasi :). Muistan ajatelleeni, että "sulla oli varmaan huono päivä, kun puhe tökkii ja mumiset", mut sä vaan jatkoit sun ujoja hymyjä ja katsoit ihanasti mua silmiin. Sä tulit takaoikeelta ja yllätit mun i-han täy-sin...
Tuli kevät ja me tavattiin edelleen muutamia kertoja viikossa. Flirtti jatkui ja yritettiin myös päästä juttuetäisyydelle. Niinä kertoina ku se oli mahdollista, se meidän välilä oleva mieletön jännite oli järk-kyä! Tapaamispaikka vain niin hiton hankala, että koko juttu eteni ku slow-motion. Sun energia sai mun pään ihan sumeeksi ja sanat juuttuivat kielelle. Jotenkin onnistuttiin kuitenkin vaihtamaan puh.nrot...
Miks ihmeessä sä päätit roudata sen kundin kesken k a i k e n sun elämääs´? Oliko se sulle helpoin ratkaisu? Pelästytinkö mä sut ja päädyit ehkä(?) toistamaan vanhaa mallia? Koskaanhan sitä ei tiedä, "millaisia suklaapaljoa sitä konvehtirasista saa", mutta se ihana yhteys välillämme olis musta ansainnut edes mahdollisuuden tutustumiseen...
Sattuu.
Kuulostaapa tutulta jutulta, näitähän näyttää tapahtuvan useastikin, keväisin täytyykin pitää varansa.
Aika jännä juttu, mäkin onnistun säikyttämään epäkypsemmät pois vain olemalla oma itseni, jotkut ei uskalla edes katsoa päin? mutta sä olet kyllä aika taitava, että onnistut säikyttämään ihmisen joka ei ole sinusta edes tietoinen?
Te olette tosi kovia kun säikytätte kaikki ympäriltänne. Ja hyöty siitä oli....?
Ei ollut tarkoitus harhaanjohtaa, punastelen vaan tuollaisissa uusissa tilanteissa, sori, mutta se ei johtunut sinusta, en edes huomannut että olisimme ns.flirttailleet, luulin että kohteliaisuutesi kuuluu perustapoihin, mutta nyt näin ja ensi viikolla toisin.
Harmi, kerkisin jo mennä kihloihin, voi sinua, olisit itse tehnyt aloitteen ajoissa, muista seuraavan kerran other one bites the dust..
Itelläni taas on ongelma seuraavanlainen.
Tapasin yhden tytön, iha ok sinänsä, ihmisenä.
Mutta vaikka ite oonkin vapaa ja kiinnostunut naisista, en silti ole tästä tytöstä kiinnostunut sillä tavalla. Olen kyllä ystävällisesti sanonut tämän, mutta ilmeisesti ei mene perille. Hän roikkuu minussa ja kuvittelee kaikenlaista muutakin kuin kaveruutta olevan meidän välillä. Ahdistavaa. Ja itse kun haluaisin olla vain kaveri/ystävä. Kun en ole sellainen, että jokainen vastaantuleva sytyttää, eikä hän ole minun tyyppiäni ollenkaan, mutta surullista kyllä ei oikein ymmärrä sitä.
Joten siskokset, jäitä hattuun ja ajatelkaa nyt onko teillä oikeasti mahiksia vai kuvitteletteko te sen. En väitä, että ei aina muka olisi mutta näinkin voi käydä kuin minulle. Vaikka ymmärrän toki, että toivossa on hyvä elää.
Kaikilla rohkeilla on aina mahiksia, kyllähän sitä voi yrittää vaikka paavia jos pääsis sillä silmällä vilkuilemaan, eihän sitä koskaan tiedä.
Mitä elämä on jos ei ole toivoa, kunhan jossain vaiheessa toimii johonkin suuntaa joko eteenpäin tai sitten pakittaa kunnolla, toiset voi vaan jäädä kuvittelemaan vaikka toinen olisi jo pakittanut kuukausia/vuosia sitten, ei näistä aina tiedä ellei ole avoin toiselle.
Voi että, ei pidä tapailla kaikenmaailman tyttöjä jos niistä ei pääse eroon, opettele viestittämään tunteesi paremmin, pari kertaa kun vihaisesti tuijotat niin varmaan häipyy, tosin jos suoraan sanot haluavasi vain kaverisuhdetta, niin toinen joko tyytyy siihen tai sitten häippäsee lopullisesti, so it is up to you
onko mahiksia vai ei, jos toinen ei ole selvästi mitään ilmaissut. Ei kai sentään ajatuksenlukija tarvitse olla! Minusta pitää sanoa suoraan käykö vai ei.
on ystäva jonka luulen uskovan kiinnostukseni olevan enemmän, kuin vain kiinnostusta toiseen samoin suuntautuneiseen... ystävämielessä.
Ystävää kaipaan, mutta rakkautta yhä odottelen.
pirkanmaalta.
Tumma, pieni, pippurinen, jolta saa joskus kylmää vettä niskaan... Netissä käyn, sen tiedät, ja täälläkin joskus pyörin, sitä et tiedä varmasti, mutta aavistat. Harvoin kirjoitan, koska en jaksa vahtia, kuka vastailee ja kenelle. Mutta kysymys kuuluukin, kuka sinä olet? Ihminen joka pyörii mielessäni ei ole rakastunut minuun eikä hän ajattele minua 24/7, sillä hänellä on muutakin ajateltavaa. Ja hän tietää myös, miksi en ota yhteyttä. Joten se siitä sitten.
Voi ei, ei ollut kysymys suurista tunteista vaan tutusta naamasta, kyllähän sä tiedät kun usein törmätään samassa paikassa niin välillä huomaa toisen toisinaan ei, rohkaise itse itsesi jos sinulla on jotain asiaa?
Jos et olisi varattu, näyttäisin sinulle tunteeni, joita olen koko ystävyytemme ajan pitänyt sinulta salassa.
tarinani: tapahtui pari vuotta sitten... olin aina seurustellut heterosuhteissa siihen asti kun kerran baarissa tapasin ihanan naisen kenen kanssa vietin yön. sen jälkeen hän alkoi soitella minulle ja lähetteli viestejä. mua joteskin "pelotti" kun se kaikki oli minulle uutta ja ennen kokematonta. en vastannut hänelle... mutta taas seuraavan kerran kun lähdin viihteelle otin häneen yhteyttä ja näimme ja kaikki oli taas ihanaa yms. mutta kun seuraava päivä koitti iski taas se pelko ja epävarmuus takaraivoon, tätä venkslaamista jatkui jonkun aikaa ja tuli aika jolloin ei nähtykään, tänä aikana tämä nainen oli löytänyt uuden kumppanin ja pian he olivatkin jo kihloissa ja muuttivat toiseen kaupunkiin. silloin sen vasta tajusin että minulla oli ikävä häntä. eli minä vetkuttelin omien tunteitteni, epävarmuuden ja pelkojeni kanssa ja vasta kun hänet menetin tajusin kuinka paljon hänestä välitinkään, eli sitä sain mitä tilasin.