Hei!
Olen asunut avoliitossa yli viisi vuotta.Puolisoni haluaisi lapsen ja niin tavallaan minäkin,mutta minua pelottaa synnytyksestä aiheutuva kipu.Pelkkä verikokeen otto on minulle yhtä painajaista,neulat,veren näkeminen ym...huh huh alkaa ihan heikottamaan kun ajattelee.Onko tämä ihan normaalia tai onko kellään ollut samanlaisia kokemuksia ja miten niistä selvitään?
Olen asunut avoliitossa yli viisi vuotta.Puolisoni haluaisi lapsen ja niin tavallaan minäkin,mutta minua pelottaa synnytyksestä aiheutuva kipu.Pelkkä verikokeen otto on minulle yhtä painajaista,neulat,veren näkeminen ym...huh huh alkaa ihan heikottamaan kun ajattelee.Onko tämä ihan normaalia tai onko kellään ollut samanlaisia kokemuksia ja miten niistä selvitään?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ei oo kokemusta ihan vastaavasta mutta nyt kun oon raskaana rv. 7 1.. niin tottakai pelottaa vähän kaikki.
Kannattaa kysellä vaikka tuolla:
http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/
vauvakuume palstalla.. niin saat varmasti vastauksia kysymykseesi :)
Kiitos linkistä. Itselläni on kaksi lasta ja kova vauvakuume.Kahden lapsen jälkeenkin on vielä sellainen olo, että miten kaikki sujuisi jos olisi raskaana. Varsinkin ensimmäistä odottaessa on hyvä, että raskausaika kestää 9kk, sillä siinä kerkiää rauhassa sopeutua kaikkeen tulevaan. Raskauden alussa ei tarvitse olla valmis kaikkeen.Päivä kerrallaan ja pikkuhiljaa synnytykseen valmistautuen. Se on yksi elämän hienoimmista kokemuksista. Tsemppiä ja onnenhetkiä molemmille odottajille.
pelkää sitä, mikä on tuntematonta.Samaa mieltä edellisten kanssa, että raskausaika kypsyttää synnytykseen ja vanhemmuuteen.Mainitsen vielä, että synnytyssairaaloissa on mahdollisuus päästä keskustelemaan vaikka kätilön kanssa peloistaan jos vielä raskausaikana pelottaa.
Kun synnytyksestä kerrotaan,kivunlievityksestäkin
ja pääsee kurkkaamaan vaikka synnytyssaliinkin,se helpottaa,kun huomaa olevansa hyvissä ja turvallisisssa käsissä.Itse en mielelläni mene verikokeisiin tai hammaslääkärille, mutta pidän synnytystä jotenkin eri asiana,positiivisena.Kaikki menee varmasti hyvin.Pelko on ihan normaalia, toiset pelkää enemmän, toiset vähemmän.Onnea matkaan:)
Pelkoa pystyy käsittelemään useissa yliopistollisissa sairaaloissa, synnytystä pelkääville, raskaana oleville äideille suunnatussa keskusteluterapiassa. Kannattanee kysyä oman paikkakuntasi äitiysneuvolasta näistä kun koet sen ajankohtaiseksi.
Pelon kanssa on vaikea tehdä ko. ratkaisua, joten olisiko aiheellista kääntyä terapeutin puoleen jo nyt?
Minulla oli kivuton synnytys. Olen jälkeenpäin yrittänyt analysoida mistä tämä johtui. Olen syönyt mieliala- eli masennuslääkkeitä monta vuotta. Raskausaikana en niitä syönyt. Eräs ystäväni sairastaa fibromyalgiaa, josta aiheutuu kipuja, ja sairauden hoitoon hän syö myös masennuslääkkeitä, koska ne nostavat kipukynnystä. Vaikutus kestää useita kuukausia lääkkeiden lopettamisen jälkeenkin, kuten minunkin tapauksessani koko raskausajan synnytykseen saakka. Suosittelen, että syöt muutaman kuukauden kuurin masennuslääkkeitä, jotka nostavat kipukynnystäsi, ja sitten uskallat tulla raskaaksi ja synnyttää.
synnytykseen ole muut kivunlievitys menetelmät kuin masennuslääkkeet. Tiedän tapauksia, joissa lääkkeen käyttö raskauden aikana on ollut välttämätön, mutta siihen on kyllä ollut eri syyt, kuin kipukynnyksen nostaminen. Mitähän lääkärit meinaisivat kyseiseen ehdotukseen??? Tuskin kukaan suosittelisi. Mietippä miten masennuslääkkeet SAATTAVAT vaikuttaa vauvaan. Riski on aina, kuten muissakin lääkkeissä, eikä ne varmasti ole suositeltavia. Masennuslääkkeitä ei kannata syödä ilman tarvetta, varsinkaan raskaana. Uskon, että tääkin nyt oli jonkinlainen provo, tuskin kukaan tosissaan moista ehdottaisi, tai on muunlaisen lääkityksen tarpeessa itse.
Onko sinulla sisälukutaitoa ollenkaan? Kirjoituksessani nimenomaan totesin, että kuuri syödään ennen raskautta, aivan kuten minäkin tein, ennen raskautta, raskauden havaittuani lopetin lääkkeet, mutta silti niiden kipukynnystä nostava vaikutus kesti synnytykseen saakka.
Minä jouduin myös käyttämään masennuslääkettä koko raskauteni ajan. Minun kohdallani ei lääkkeestäni ei ollut hyötyä, ainakaan kivunlievityksen kannalta, verrattuna ens. synnytykseeni. Onkohan aiheesta ihan tutkittua tietoa?