Kivet

jo oli hieno runo! Näinhän monesti tämä elämä toimii... Voi kun ihmiset tosiaan uskaltaisivat päästää toisensa lähemmäksi, edes vähän luottaa... Vaikka varmasti monen kokemus on ettei kehenkään voi luottaa, ei edes aina itseensä!

Ensin näin vain suuren muurin,ylipääsemättömän.Huusin,itkin,potkin siinä minut läpi päästäthän.Sitten näin mä silmilläni kauniin,hennnon kukkasen.Kukka kasvaa,viihtyy siinä,kolkon muurin varjossa. Viimein väsyneenä aivan,vaivuin kukan vierelle,sanoin,Herra tässä viivyn,kunnes tien taas aukaiset.---tämän runon sain ystävältäni,kerran kun elin vaikeita aikoja.--Kiven tehtävä,on kova.Me nakkelemme toisiamme,näillä sivuillakin,kivillä helposti.Mutta tulee aika,jolloin pitää kerätä kivet,seei ole helppoa..ja on sanonta;kivi kiveä hioo,niin ihminen toistansa,niin romani valkolaista ja päinvastoin.

ihminen.miksi?

MUURI;
siihen olen tottunut., vapaus vain antoi siivet!
KIITOS VUODESTA!
''kun sinä kiipeät, minä juoksen karkuun''
& TAKAISIN' .!.



sulkekaahan kaaleet silmänne; seuraavaksi , ghO
ennen sitä kun, *kyyneleet kuivataan*

''' ihminen ei ole tarkoitettu olemaan vanha ja raihnainen, vaan ihan oikeesti kiitollinen jumalan luotu. että viisaasti vanheneva VIINI.
(PUNAINEN HUOM).
huomaan tässä että aika aikansa kullakin, siitä olen tosi onnelllinen että tiedän miten vaikeudet on voitettavissa, aikanaan.onnellista.
ihan niin kuin sanoo:
''Sinulta menee jonkin aikaa muurin yli kapuamiseen. ''


kaunis kesä, kauniimaksi menee kokoajan. .
vaikka
voi sitä
kaivata vähän sitä karvaistakin rinnusta...
nykyään!


ELÄMÄ ON NIIN TURVALLSITA NYKYÄÄN. joskus oikein pelkää onko tämä stabili-tila jatkuva.

...mutta niin kuin toteat *** jäljempänä ***
tässä se on,,,
''Mitä keskustelua se tällainen on? ''

VAIN HEINÄ JA TÄHKÄ TUNTEVAT TIEN: VAIN ME TIEDÄMEM MISTÄ PUHUMME; eikä olekin ihanaa: täällä ,me jaamme sanavarastoamme tunneakkuamme ja arkkumme on rahtilaivan ruumassa, mutta meillä on aarre. toistemme sydämen säie,
sitä on rakkaus, että me annamme omastamme, omistamme saamatta tunnevaivoja tekemistä,me.

''Yksin en pysty''.

sanot sen sieltä syvältä ,anteeksi tunteeni
itken oikeesti. nyt nämä kysyy kelle kirjoitin,?
EN TIIÄ: en tiedäkään.

vahvistutaan meillä on aarteemme taivaissa. kristus uskossa meitä ajelluttakoon !

Taidat olla vielä siellä sinivalkosten siipien-matkassa.Kitos kumminkin ajatuksistasi,ne ovat kannustanet,rohkaisseet ja ilahuttaneet mieleni usein.Minä oottelen UUSIA TUULIA,jotka tuovat nostetta siipiini.Tämä palsta on osoitus siitä,et ihmiset ovat hengissä/hengessä.Tälle palstalle tulee oikeen ikävä,jos en oo voinut jostainsyystä vähään aikaan käymään..Niin ystäväiseni kaikki,te ootte kuin samaa perhettä !!Samassa veneessä ollaan,toivottavasti soudamme samaan suuntaan,siittähän ei tuu mitään jos toinen soutaa toiselle ja toinen taas toiselle päin.Ollaan me sit tummia,vaaleita,pitkiä,pätkiä.laihoja,lihavia kaikki me ollaan SAMAN ISÄN lapsia kuitenski.Jopa uskovaiset ja ateistit.nimim.a.virta nauti lomastasi ja kerree voimia,tervetuloa sit taas takasi tänn palstal.