vai minulla kenties? Meillä on seropi pentu 4kk ja alan oikeasti olla sitä mieltä, että pennulla ei ole päässä ihan kaikki kohdallaan. Ei ole ensimmäinen koirani vaan on koirista kokemusta noin kahden kymmenen vuoden ajalta, sekä aiukuisista että pennuista. Nyt alkaa vaan olla keinot loppu.
Pentu rähisee ulkona aivan mahdottomasti. Meni melkein kaksi kuukautta, että sain sen edes hieman vähentymään. Pentu aloitti tapansa jo 8vkon ikäisenä. Hirveä haukkuminen murina ja kaikki karvat pystyssä jos näki ihmisen tai toisen koiran ja välillä olitäysi rähinä päällä vaikka ei ollut ketään näköopiirissäkään. En puhu mistään muutamasta haukahtelusta silloin tällöin vaan ihan jatkuvasta haukkumisesta heti, kun ovesta pääsi ulos.
No kuten sanottua sain tätä vähentymään edes hiemans kuluneen kahden kuukauden aikana. Kokeiltiin huomioimattomuutta, hiljaa olosta palkitsemista (mikä oli vaikeaa, sillä pentu ei tosiaankaan ollut sekuntiakaan hiljaa), niskasta ottamista joka haukauksesta, poskista kiinni ottamista ja silmiin katsomista, kieltoja, huomion kiinnittämistä leluun, namiin tms, yms. Kaikki mahdolliset ja mahdottomat keinot mitä alan kirjoista ja keskustelupalstoilta vaan löytyi.
Edistystä tapahtui siis hieman, mutta ongelma ei ole poissa. Nyt sitten eilen kävimme rokotuksissa ja siellä pentu sai täyden hepulin. Huusi, murisi ja haukkui yhtä soittoa lähes puoli tuntia. Nyt sitten tuon eläinlääkärikäynnin jälkeen ulkorähinöinti palasi entistä pahempana takaisin. Haukkuu ja rähisee enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Asumme kerrostalossa jossa naapureista on tullut pennulle ajan kanssa tuttuja joille ei haukuta vaan heilutetaan häntää ja mennään moikkaamaan. Nyt haukutaan nuo tutut rapsuttelija-naapuritkin ihan kuin pentu ei olisi heitä ikinä nähnytkään ja kuin he olisivat pennulle pahimpia vihollisia.
Olen ottanut taas vanhat keinot käyttöön, mutta se on vaikeaa sillä en saa pentuun mitään kontaktia. Olen ottanut sitä poskista ja yrittänyt saada sen katsomaan silmiin, mutta pentu ennemmin kääntää silmät päässään ympäri tai sulkee silmänsä kuin katsoo minuun.
Todellakin alan olla sitä mieltä, että pennulla ei ole kaikki palikat ihan paikallaan.. En tiedä enää mitä tekisin sen kanssa. Johtajuusongelmasta en usko olevan kyse, sillä pentu kyllä aivan selkeästi sisällä tietää kuka on pomo. Ei syö ennen lupaa (vaadin maahan menon ja katsekontaktin enne kuin annan luvan syödä), kulkee ovista aina minun jälkeeni, ulos lähdettäessä ja sisään tultaessa ei mene ovesta ennen minua tai lupaa, tottelee käskyt.
Pentu on siinä iässä, että sosiaalistamista pitäisi harjoitella. Mutta miten voin mennä sen kanssa yhtään mihinkään, kun jo heti ulko-oven kiinni mentyä alkaa aivan hirveä meteli?
Pentu rähisee ulkona aivan mahdottomasti. Meni melkein kaksi kuukautta, että sain sen edes hieman vähentymään. Pentu aloitti tapansa jo 8vkon ikäisenä. Hirveä haukkuminen murina ja kaikki karvat pystyssä jos näki ihmisen tai toisen koiran ja välillä olitäysi rähinä päällä vaikka ei ollut ketään näköopiirissäkään. En puhu mistään muutamasta haukahtelusta silloin tällöin vaan ihan jatkuvasta haukkumisesta heti, kun ovesta pääsi ulos.
No kuten sanottua sain tätä vähentymään edes hiemans kuluneen kahden kuukauden aikana. Kokeiltiin huomioimattomuutta, hiljaa olosta palkitsemista (mikä oli vaikeaa, sillä pentu ei tosiaankaan ollut sekuntiakaan hiljaa), niskasta ottamista joka haukauksesta, poskista kiinni ottamista ja silmiin katsomista, kieltoja, huomion kiinnittämistä leluun, namiin tms, yms. Kaikki mahdolliset ja mahdottomat keinot mitä alan kirjoista ja keskustelupalstoilta vaan löytyi.
Edistystä tapahtui siis hieman, mutta ongelma ei ole poissa. Nyt sitten eilen kävimme rokotuksissa ja siellä pentu sai täyden hepulin. Huusi, murisi ja haukkui yhtä soittoa lähes puoli tuntia. Nyt sitten tuon eläinlääkärikäynnin jälkeen ulkorähinöinti palasi entistä pahempana takaisin. Haukkuu ja rähisee enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Asumme kerrostalossa jossa naapureista on tullut pennulle ajan kanssa tuttuja joille ei haukuta vaan heilutetaan häntää ja mennään moikkaamaan. Nyt haukutaan nuo tutut rapsuttelija-naapuritkin ihan kuin pentu ei olisi heitä ikinä nähnytkään ja kuin he olisivat pennulle pahimpia vihollisia.
Olen ottanut taas vanhat keinot käyttöön, mutta se on vaikeaa sillä en saa pentuun mitään kontaktia. Olen ottanut sitä poskista ja yrittänyt saada sen katsomaan silmiin, mutta pentu ennemmin kääntää silmät päässään ympäri tai sulkee silmänsä kuin katsoo minuun.
Todellakin alan olla sitä mieltä, että pennulla ei ole kaikki palikat ihan paikallaan.. En tiedä enää mitä tekisin sen kanssa. Johtajuusongelmasta en usko olevan kyse, sillä pentu kyllä aivan selkeästi sisällä tietää kuka on pomo. Ei syö ennen lupaa (vaadin maahan menon ja katsekontaktin enne kuin annan luvan syödä), kulkee ovista aina minun jälkeeni, ulos lähdettäessä ja sisään tultaessa ei mene ovesta ennen minua tai lupaa, tottelee käskyt.
Pentu on siinä iässä, että sosiaalistamista pitäisi harjoitella. Mutta miten voin mennä sen kanssa yhtään mihinkään, kun jo heti ulko-oven kiinni mentyä alkaa aivan hirveä meteli?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Aika hankala tilanne. Toisaalta pentu on vasta 4 kk, joten voit vielä saada sen tokenemaan. Paitsi että jos vika todellakin on siellä päässä niin se on melko mahdoton homma..
Ajattelin, että koska kyseessä on seropi, voi pentueen teettäjä olla ollut täysin väliinpitämätön valitessaan vanhempia ja näiden luonteita. Tunnetko tätä sen paremmin, minkä rotuisia koiria on pentusi takana? Entäs oletko tavannut pennun kummankin vanhemman tai edes toisen niistä?
Mutta toivotan onnea, toivottavasti pentu kasvaa kunnon koiraksi vaikka tilanne kuullostikin aika hankalalta.
minulla heräsi ensimmäisenä kysymys siitä, että minkälaissa oloissa pentue kasvoi?
olivatko ne aivan eristyksissä ihmisistä ja mahdollisista muista koirista?
selvästi tiedät mitä tulee tehdä, mutta korostan aina sitä miten tärkeä kolmen viikon ikä koiranpennuille on.
silloin leimautuminen ihmiseen/ihmisiin pitäisi sallia tapahtuvaksi.
johtajaan leimautuminen tapahtuu myöhemmin.
onko koira teillä ihmisten kanssa normaalisti vai tarhassa/ulkona?
epävarmuusvaihe tulee normaalisti varsinkin uroksilla vasta vuoden iän pintaan jolloin tuollaista aikaisemmin säyseänkin koiran kanssa saattaa esiintyä, varsinkin uroksen.
toivottavasti siitä tokenee kun itsevarmuutta saa, kannattaa kysellä hyvien ongelmakoirien parissa työskenteleviltä. tuossa vaiheessa uskoisin olevan helppoa vielä puuttua käyttäytymiseen.
jos löydät Anders Hallgrenin kirjan "ongelmakoiria ja koiraongelmia" tai jotain sinnepäin niin sieltä saattaa löytyä neuvoja.
vahinkopentu, jonka vanhemmat oli kanssa seropeja. Ainoa pentu, joka syntyi.. Vanhemmat oli molemmat samalla omistajalla. Olen nähnyt molemmat vanhemmat ja niillä nyt tuntui olevan kaikki kunnossa, mitä nyt emä oli hieman haukkuherkkä. Koirassa on ainakin kuutta eri rotua yhdessä ja ne on tiedossa, vahvimpina rotuina on suojeluluontoiset koirat ja noutaja. Kasvuoloista sen verran, että lapsiperheestä oli.
Koira on meillä ihan kotikoirana sisällä. Eli ei tarhassa. Meillä on myös toinen koira, jonka kanssa tulevat hyvin toimeen keskenään. Pentu on jo nyt sisällä erittäin kuuliainen ja muutenkin totteleva, mitä nyt pentukoiralle ominaiset tavat tietysti vielä vaikuttavat käytökseen. Rähinöinti tapahtuu vain ulkona.
Tietysti pentu on vielä pentu, mutta nyt jo isokokoinen ja tulee varmasti olemaan säkältään lähellä 70cm:ä. Käyttäytyminen olisi siksi niin kovin tärkeää saada jo tässä vaiheessa muuttumaan, sillä ongelmia varmasti tulee sitten koon kanssa, jos rähinöinti jatkuu samanlaisena...
lisäys edelliseen:
onko koira ulkona tarhassa tmv.?
jos on niin sehän jo riittää turhautumisen syyksi.
varmistunut uusi ongelma. Pentu oli ennen toissapäiväistä lähes sisäsiisti, eli teki asiansa ulos aina kun ulos mentiin. Nyt sitten lopetti tuon samaisen torstaisen eläinlääkärireissun jälkeen täysin ulos tekemisen. Eilen aamulla ja tänä aamuna ei ollut tehnyt yön aikana pissoja sisälle, mutta kun käytin ulkona ei mitään.. Ei vaikka odotin todella pitkään. Ja heti kun tultiin sisälle lorotteli lattioille. Ei tehnyt torstaina mitään ulos, ei eilen eikä tänään.. Yleensä siis tekee ulos heti ja joka kerta kun ulkona käydään.
En tiedä.. Alkaa pikkuhiljaa tulla jaksaminen vastaan kyseisen pennun kanssa..
Koirasi on kyllä niin kakara vielä että tässä vaiheessa ei pitäisi kovasti surra jaksamista.
Aina välillähän ne hiukan taantuu, jotkut ei, mutta sisäsiisteyskin voi vaihdella ajoittain.
Ja jos ajattelee että koira on vasta vähintään 3-4 vuotiaana henkisesti aikuinen.
Minä tuumisin niin, että jos kaksivuotiaana vielä on asiat retuperällä eikä koira käsissä vaikka kaikki olisi asianmukaisesti ja oikein yritetty ja tehty niin vois ihan vakavissaan miettiä kannattaako koiraa pitää.
Raaka tosiasia. Mutta en luovuttais lähellekään noin nuoren kanssa.
Noin muuten ylipäätään ihmisten pitäisi mahdollisia lopettamispäätöksiä tehdä helpommin jos jo aikuisen koiran kanssa elämä tuntuu vaikealta ja riskialttiilta. Yleensä mielestäni ihmiset pitävät liikaa väkisin vaikeita koiria ja laittavat niitä kiertoon.
Lopettamispäätös on osa koiranomistajan vastuuta ja kuuluu kiinteästi osana eläimen omistajuutta.
Mutta nää viimeiset jutut ei nyt aloittajalle ole suoranaisesti tarkoitettu, mut ehkä vastaisuuden varalle.
Pentu on vasta 4 kk:n ikäinen, harva sen ikäinen vielä on sisäsiisti. Takapakkeja sisäsiisteyden kanssa voi tulla vielä monta kertaa.
Pentusi taitaa olla erittäin arka yksilö jota pitää sosiaalistaa enemmän kuin rohkeita yksilöitä. Tärkein sosiaalistamisikä on ennen kuin pentu täyttää 4 kk, mutta kyllä vielä ehdit. Anna pennullesi PÄIVITTÄIN uusia kokemuksia ja ole kannustava ja itse täysin rauhallinen, jos koirasi pelkää. Olet varmasti itse aiheuttanut koirallesi lisää pelkoja/voimistuttanut sen pelkoja, kun olet rangaissut sitä sen pelätessä. Älä enää toru tai ota sitä niskasta kiinni tai huuda, jos se pelkää, sillä näin saat koirasi vakuuttuneeksi, että asiassa onkin pelättävää, koska sinäkin olet vihainen ja peloissasi koirasi mielestä. Kun pentu pelkää ja haukkuu, älä sano yhtään mitään muuta kuin jotakin kannustavaa, älä kiellä vaan ole itse rauhallisuus. Leiki vaikka pennun kanssa pelottavassa tilanteessa, kyllä se vähitellen tällöin tottuu. Luulen, että ongelma on myös siinä, että pentu ei luota sinuun tippaakaan. Voihan sillä olla tietysti jotain päässäkin vikaa - tai ainakin se on todella arka, mutta älä vielä luovuta.
Lue Pertti Vilanderin Koirankorjauskirja, siitä saat paljon tietoa koiran käyttäytymisestä http://www.koiraneuvola.fi/
pentua tulisi siis mielestäsi kannustaa, kun se rähisee??? Mutta tämähän vain vahvistaa pennun käytöstä, jos sitä kannustetaan sen toimiessa väärin!
Ja tuota arkuutta en allekirjoita ollenkaan. Pentu on erittäin rohkea ja utelias. Yhden erittäin aran koiran kasvattaneena (kyseinen koira oli jo rodullisilta ominaispiirteiltään arka) uskoisin kyllä tunnistavani tästä rähisijästä arkuuden, jos siinä sitä olisi. Tuosta kasvattamastani äärimmäisen arasta pennusta tuli hyvä päinen yksilö, jonka voin ottaa mihin vain mukaani, ilman, että arkuus näkyy käytöksessä. Tuo koira on oppinut olemaan pelkäämättä mitään silloin, kun minä olen mukana, mutta toisten kanssa ulkoillessaan on vielä arka (siis, jos itse en ole mukana).
Olemme käyneet pennun kanssa useasti koirapuiostossa, jossa se on päässyt tutustumaan sekä koiriin, että niiden omistajiin. Vapaana ollessaan se ei rähise tippaakaan. Menee vain iloisesti (ja myös rohkeasti) moikkaamaan kaikkea. Ongelmat alkavat heti kun kytken koiran hihnaan. Myös koirapuistosta lähdettäessä, kun kytken koiran hihnaan niin pentu nostaa yhden äkin kaikki karvat pystyyn ja aloittaa hirveän rähinän niille koirille ja ihmisille joiden kanssa se on juuri iloisesti leikkinyt.
Rähisijä pentuni on myös erittäin vahvasti leimautunut minuun, joten en usko tuota luottamuspula väitettäkään. Ja kuten aikaisemmin kerroin sisällä ollessa se tekee aivan kaiken mitä käsken sen tekemään ihan ilman mitään namejakaan. Se siis tottelee siksi, että minä pomona sitä käsken. Pentu ei myöskään kärsi eroahdistuksesta tms.
Nyt kun olen muutaman päivän kokeillut tuota huomioimattomuutta ja jättänyt kiellot pois ongelma on vain pahentunut. Tänään pentu oksensi suuhunsa rähinöinnin aikana. Lisäksi tuo sisäsiisteys ei ole palautunut. TOdellakin pentu oli ennen tätä 80 %:sesti sisäsiisti, nyt ei tule ulos mitään, ei kohta viikkoon. Kaikki tämä tuon eläinlääkärireissun jälkeen. TUollainen noin voimakas takapakki sisäsiisteyden kanssa ei mielestäni ole millään tavoin normaalia.
Onko siis vika todellakin vielä minussa vai koirassa?!
Alan oikeasti olla todella väsynyt tähän rumbaan. Olen tehnyt todellakin jo kaikkeni. Jos pentu ei muuta käytöstään parin kuukauden sisällä se lähtee. Ja moista koiraa en kiertoon laita...
Täällä tarhaolosuhteita kysyville: aloittaja kirjoittaa jo ekassa viestissään, että asuvat KERROSTALOSSA (luetunymmärtäminen???).
Mutta itse pennusta: uskon, että käsissänne on "aikapommi". Räyhäävä, isoksi kasvava, palveluskoirataustainen ja vielä kerrostalossa, jossa joudutte aina ulos lähtiessänne kohtaamaan vieraita ihmisiä tai koiria tai molempia.
Pentu voi vaikuttaa todella rohkealta, mutta jos prenataali perusluonne on kuitenkin epäluuloinen, se kompensoi epäluuloisuuttaan esiintymällä korostetun uhmakkaasti. Epäluuloinen ja epävarma pentukoira on tappelija ja kiinnikäyvä aikuisena, lähes poikkeuksetta. Tuossa uhkakuvassa on huomioitava myös koirasta löytyvä geenisekamelska, joka ei vaikuta olevan kaikkein helpoin.
Perusluonteenominaisuutta ei karsita kenenkään käytöskirjojen menetelmillä ja vaikka toimisitte kuinka oikein, kuten kirjoituksestasi voi päätellä, se on ja pysyy ja pahenee koiran kasvaessa. Jos nyt olette olleet noin julmetun johdonmukaisia pennun kotiutumisesta lähtien, koiran alkulähtökohdat on olleet OK, eikä mitään edistystä tapahdu, yhdyn omistajan käsitykseen pipi-päisestä koirasta. On toki hienoa, että kannustetaan yrittämään, koska koira on vielä pentu, mutta itse käytösongelmaisten koirien tutkimusta tehneenä en valitettavasti pysty olemaan kauhean optimistinen koiran tulevaisuuden suhteen.
Lopuksi haluan korostaa sitä, että perhe- ja asuinolosuhteet huomioiden tulisi koira kuin koira hankkia aina olemassa olevista lähtökohdista käsin. On onnistuneita monirotuhankintoja, mutta äärimmäisen paljon myös epäonnistuneita. Johtuen juuri siitä, että monirotuisen käyttäytymisennustettavuus on huono mahdollisista hyvistä lähtökohdista huolimatta. Usein koiran koko tulee myös yllätyksenä (joskaan ei tässä tapauksessa). En kommentoi sen puolesta, että koiran tulee aina välttämättä olla puhdasrotuinen, mutta koiraa hankkivalle perheelle, jos halutaan minimoida riskit, puhdasrotuisen hankinta on huomattavasti turvallisempi valinta, kuin monirotuisen: juuri sen ennustettavuuden vuoksi.
Tässä ei siis ole kyse siitä, onko monirotuinen terveempi kuin puhdasrotuinen tai päinvastoin, vaan faktatiedon olemassaolosta.
Yleensä se vika on siellä hihnan toisessa päässä kuin koirassa. Suosittelen todellakin lukemaan Koirankorjauskirjan ennen kuin ongelma on tosi suuri.