Keuhkokuumeen seurauksena v.-04 minulta leikattiin pahanlaatuinen munasarjasyöpä, jonka toipumiseen minulta meni 10kk, sain sytostaatti kuurin 38 kertaa tarkalleen, viiden päivän jaksoissa. Pahoinvoin, kauhkojani pisti, mutta en oksentanut. Kaikki karvat lähti, tukka tuli takaisiin kauniin punertavana ja kiharoina, jotka valuvat nyt pitkin selkää. Peruukkia en pitänyt kuin muutamia kertoja, kaljuhan on muotia aina niin naisilla kuin miehillä.
Olin sairastuessani 29 vuotias ja juhlin kolmekymmppisiäni niin kuin ne olisivat olleet viimeiset. Tänään olen käynyt seurannassa ja ensi viikolla menen taas toiseksi viimeisen kerran, syöpäni ei ole uusinut.
Kävin taideterapiassa 10 kertaa, mitään muuta minulle ei tarjottu. Selvisin läheisten, ystävien ja työkavereiden tuella. Varautukaa siihen, että kaikki eivät kestä tilannettanne eivätkä halua tuntea teitä sellaisina kuin sillä hetkellä olette. Äitini ei hyväksynyt minua tervehtymiseni jälkeen ja olemme laittaneet kaikki välimme poikki.
Tervehtymisenkin jälkeen jää kaikenlaista kestettävää, kuukautiset eivät tule koskaan ajallaan ja joskus ei ollenkaan, neste valuu edelleen jalkoihin ja tulee puutumisreaktioita, aurinkoa ei kestä yhtään ja eivät ne arvetkaan mikään kaunistus ole, mutta lohdutuksen sanana voin kertoa kaiken kanssa oppii elämään,jos on syövän kanssakin oppinut elämään.
Joka päivän kiitän yläkertaa, että olen vielä hengissä ja olen tehnyt tilini selväksi viikatemiehen kanssa, että kun aika on niin minä lähden, mutta en vielä tänään. Minä selvisin ja kestin vihan voimalla prosessini ja teen sitä edelleen, mutta tavathan ovat yksilöllisiä.
Voimia kaikille kestäjille!
Olin sairastuessani 29 vuotias ja juhlin kolmekymmppisiäni niin kuin ne olisivat olleet viimeiset. Tänään olen käynyt seurannassa ja ensi viikolla menen taas toiseksi viimeisen kerran, syöpäni ei ole uusinut.
Kävin taideterapiassa 10 kertaa, mitään muuta minulle ei tarjottu. Selvisin läheisten, ystävien ja työkavereiden tuella. Varautukaa siihen, että kaikki eivät kestä tilannettanne eivätkä halua tuntea teitä sellaisina kuin sillä hetkellä olette. Äitini ei hyväksynyt minua tervehtymiseni jälkeen ja olemme laittaneet kaikki välimme poikki.
Tervehtymisenkin jälkeen jää kaikenlaista kestettävää, kuukautiset eivät tule koskaan ajallaan ja joskus ei ollenkaan, neste valuu edelleen jalkoihin ja tulee puutumisreaktioita, aurinkoa ei kestä yhtään ja eivät ne arvetkaan mikään kaunistus ole, mutta lohdutuksen sanana voin kertoa kaiken kanssa oppii elämään,jos on syövän kanssakin oppinut elämään.
Joka päivän kiitän yläkertaa, että olen vielä hengissä ja olen tehnyt tilini selväksi viikatemiehen kanssa, että kun aika on niin minä lähden, mutta en vielä tänään. Minä selvisin ja kestin vihan voimalla prosessini ja teen sitä edelleen, mutta tavathan ovat yksilöllisiä.
Voimia kaikille kestäjille!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Miksi keuhkokuumeen seurauksena leikattiin munasarjasyöpä? Tyhmä ei tajuu.....
Onnea siitä että kaikki meni hienosti! Ja sanoit mielestäni ihan oikein - vihan voimalla minäkin olen puurtanut eteenpäin jo vuodesta 1993, kestänyt uusimiset ja masennukset. Ei minullekaan mitään sen ihmeempää tarjottu, itse hankkiuduin psykoterapiaan ja olen siitä edelleen tyytyväinen.
Tilanne äitisi kanssa on tosi kurja, mutta ehkä sekin vielä tulevaisuudessa korjaantuu.
Noin sitä pitää! Periksi ei anneta. Minulla todettiin 4.4. follikulaarinen lymfooma. Levinnyt laajalti vatsan alueelle, ruokatorven ympärille ja keuhkon kärkeen. Koepalan otossa puhkesi verisuoni ja verenpaineet hävisiät ja lähtö oli jo silloin lähellä. Kun siitä selvisin, sain sairaalasta vielä noroviruksen ja eka sytostaattiin mennessä olin jo valmiiksi huonossa kunnossa.
Mutta nyt on 5 sytoa takana ja kasvaimet olivat jo 3. kerran jälkeen pienentyneen ja enää yksi syto jäljellä, olipa niitä örkkejä jäljellä eli ei. Sen jälkeen 2 vasta-ainehoitoa 3 viikon välein ja sitten 2 v 2 kk välein, koska tämä uusiutuu melkein sataprosenttisesti jossakin vaiheessa. Mutta kun sen parikin vuotta pysyisi poissa, niin hyvä olisi.
Pääsiäisenä olin jo valmis lähtemään, olin tehnyt mielessäni tilit selviksi kaikken ihmisten ja asioiden kanssa. Mutta lääkäri käskikin pariksi päiväksi kotiin kunnes selviäsi lopullinen koepalavastaus. Niin pitikin mieli kääntää elämää kohti ja sinne tässä mennään. Syksyllä alkaa jo tukka kasvamaan ja marraskuun alussa menen töihin.
Nyt en enää valita pienistä asioista ja taas pienetkin ilot tuntuvat suurilta, niin kuin sekin, että ruokatorven ympärillä on enää 8 mm kasvain, pystyn nielaisemaan kunnolla enkä ainakaan tukehtumalla kuole.
Voimia kaikille vielä sairastaville! Ei anneta periksi!
Minulla todettiin eilen samansuuntainen syöpä.
On hienoe lukea, että niistä voi parantua, ainakin joksikin ajaksi. Menen ensi viikolla hoitoon ja alkavat antamaan stytostaattihoitoa.
Hyvää jatkoa kaikille.
Minulla melkein samoja kokemuksia,mutta vielä pahempia.Ainoa siskoni toivoi ja toivoo kuolemaani,eikä ole koskaan toivottanut paranemista.Mieheni ei tukenut henkisesti eikä fyysisesti eikä taloudellisesti.Eikä kukaan muukaan.99% entisistä ystävistä pakeni syövän pelosta sairastumiseni jälkeen.Minulta on kuollut läheisiä ympäriltä.Ei syöpään tosin.Pari ystävää on,mutta hekin tukevat vain henkisesti.Jos muuta pyytää ei tule...enkä pyydä.Se henkinen tuki on myös aika tyhjää.Vain toinen syöpäpotilas ymmärtää.Olipa mahtava tunne lukea,että selvisit noin upeasti!Syövän takia sait uuden elämän ja persoonan,joka onkin vahvempi kuin se entinen!!Loistava juttu!Älä anna periksi ja potkaise taivaan porteilla kaikkia pettureita pari askelta alemmaksi....Kiivetkööt vähän lisää...
Ikävää, että ihmiset eivät ymmärrä vaan haluavat kuolemaasi ja edesauttaa sairautesi lisääntymistä. Jos haluat puhella syövästä ja muuten niin löydät minut [email protected]. Ole vahvana!