Tämä viesti on teille metsästäjät (ei
vastustajat).
Näillä palstoilla on nähnyt aika vähän
arkaluontoisempaa keskustelua ilanteesta, jolloin
tuleekin haavakko, eikä napakymppi. Tilanne on
varmaan aika ymmärrettävä, näitä asiattomia
morkkaajia kun tuntuu palstoillakulkevan riesaksi
asti (jännä juttu sinänsä, en minäkään juokse
esim. golffareitten palstalla haukkumassa heidän
harrastustaan)
Haluaisinkin kysyä teiltä metsätysgollegat, onko
teille tullut tilanteita, jossa laukaus ei
olekaan osunut täydellisesti? Oletteko silojn
halunneet heittää aseen nurkkaan?
Tätä kysyn lähinnä siksi, että itse ammuin sorsaa
haavoittavasti, enkä löytänyt sitä heti. Vasta
tunteja myöhemmin, ja silloin sorsa oli kuollut.
Se oli suoliosuma, eli jonkin aikaa oli sorsa
kärsinyt ennenkuin oli kuollut.
Ainakin itselläni on ollut sen jälkeen aika
vaikeita paikkoja, olen miettinyt olenko oikeassa
harrastuksessa, ainahan painotetaan että kunnon
metsästäjä ampuu niin hyvin ettei haavakoita
tule. Erehtyminen on kuitenkin inhimillistä,
etenkin aloittelevalla metsästäjällä.
Itselläni veri vetää kuitenkin harrastuksen
jatkamiseen, mutta aikamoista keskustelua olen
itseni kanssa käynyt. Onko muila vastaavanlaisia
kokemuksia (tai onhan niitä varmaan, mutta joku
kokeneempi voisi kenties neuvoa.) Kenties oma
mielikuvitukseni on hieman liiankin vilkas, kun
olen miettinyt, mitä se lintuparka joutui
kokemaan ennenkuin kuoli. Oikealla asenteella
metsästävä kuitenkin mielestäni miettiikin näitä
asioita, sillä muutenhan ei metsästys olisi
lainkaan metsästystä...
vastustajat).
Näillä palstoilla on nähnyt aika vähän
arkaluontoisempaa keskustelua ilanteesta, jolloin
tuleekin haavakko, eikä napakymppi. Tilanne on
varmaan aika ymmärrettävä, näitä asiattomia
morkkaajia kun tuntuu palstoillakulkevan riesaksi
asti (jännä juttu sinänsä, en minäkään juokse
esim. golffareitten palstalla haukkumassa heidän
harrastustaan)
Haluaisinkin kysyä teiltä metsätysgollegat, onko
teille tullut tilanteita, jossa laukaus ei
olekaan osunut täydellisesti? Oletteko silojn
halunneet heittää aseen nurkkaan?
Tätä kysyn lähinnä siksi, että itse ammuin sorsaa
haavoittavasti, enkä löytänyt sitä heti. Vasta
tunteja myöhemmin, ja silloin sorsa oli kuollut.
Se oli suoliosuma, eli jonkin aikaa oli sorsa
kärsinyt ennenkuin oli kuollut.
Ainakin itselläni on ollut sen jälkeen aika
vaikeita paikkoja, olen miettinyt olenko oikeassa
harrastuksessa, ainahan painotetaan että kunnon
metsästäjä ampuu niin hyvin ettei haavakoita
tule. Erehtyminen on kuitenkin inhimillistä,
etenkin aloittelevalla metsästäjällä.
Itselläni veri vetää kuitenkin harrastuksen
jatkamiseen, mutta aikamoista keskustelua olen
itseni kanssa käynyt. Onko muila vastaavanlaisia
kokemuksia (tai onhan niitä varmaan, mutta joku
kokeneempi voisi kenties neuvoa.) Kenties oma
mielikuvitukseni on hieman liiankin vilkas, kun
olen miettinyt, mitä se lintuparka joutui
kokemaan ennenkuin kuoli. Oikealla asenteella
metsästävä kuitenkin mielestäni miettiikin näitä
asioita, sillä muutenhan ei metsästys olisi
lainkaan metsästystä...
Vastaukset 8
Vanhimmat
"Ei aina voi onnistua ei edes jokakerta". Vähän
Huugoa lainatakseni. Kertomasi tapahtuma olisi
voinut sattua kelle vain. Nykyään kun lyijy on
korvattu kevyemmillä aineilla sorsastuksessa on
vieläkin suurempi mahdollisuus kuin ennen että
saalis ei kuole heti. Se on vain otettava
huomioon ettei yritä liian kaukaa. Vielä tilanne
huononee syksyn kuluessa. Höyhenpeite vahvenee
mitä pidemmälle mennään. Tuollainen mietiskely on
aivan luonnollinen juttu ja osottaa vain
vastuuta.
Kyllä sellaisia jokaiselle (Joka on valmis
tunnustamaan) sattuu.Itsellenikin muutama vuosien
kuluessa.
Mutta hyvä että tuntee vastuunsa, ja koittaa
löytää haavakon mahdollisimman pian ja
kärsimykset lopettaa!(En sano mitään koiran
tärkeydestä, sillä ei ole aina mahdollisuutta
olla koiraa).
Toki nämä asiat jälkeenpäin mietityttävät,mutta
hyvä jos ottaa opikseen ja välttää samoja
erehdyksiä tekemästä(Jos keksii mikä oli virhe).
Mutta Älä silti seuraavalla laukauksella mieti
asiaa liikaa,silä se haittaa senkin onnistumista.
Luotetaan että "Tämä laukaus on täydellinen"(Ja
jos ei ole, niin kärsivällisesti pyritään erehdys
korjaamaan!!)
Kyllä yleensä opettaa ,kun useamman kerran etsii
tunteja ja tekee parhaansa löytääksen.
Iloista mieltä ja Hyviä jahteja tulevaisuudessa!!
....kertaakaan tullu mieleen et heittäisin aseen
nurkkaan jonkun haavakon takia, viime vuona
metsäkanalintumetsällä ollessani ammuin 5 lintua
joista yksikään ei kuollut laukaukseen vaan
kaikilta piti katkaista niska paljain käsin.
Raakaa touhuahan se on, mut minkäs teet. Mut
eihän se tietenkään tarkota et se lintu kovin
elossa ois vaikka sätkiskin, onhan sitä
kanaltakin lyöty kirveellä pää pois ja vielä on
lentoon lähteny.
Mut pitää muistaa, et ne on vaan eläimiä. Ei
niillä taida olla kovin suurta tunne-elämää tai
älyä. Ja ihmisen ruoaksihan ne on luotu.
Et taida olla metsästäjä ollenkaan!
Tän takia metsästäjien maine menee!
Helvetin Kusipää!
Näin ne asiat vaan on......jos ei tuommosta kestä
niin sit kannattaa vaihtaa harrastusta.
Sattuuhan niitä useastikin...silloin ainakin kun
metsästää yhtä paljon kuin minä. Tulee
suunnilleen syksyt asuttua metsällä. Enkä ole
koskaan jäänyt tuollaista pohtimaan. Ainut mikä
harmittaa on jos jotain isoa hirveä ampuu
huonosti...menee koko päivä sitä jahdatessa
huonolla tuurilla. Olen vain huomannut, että jos
ei ammu ei todennäköisesti saakaan mitään. Joskus
tulee ammuttua aika etäällekin. Viimekin syksynä
hirven noin 300 metriin vaan hyvinhän tuo
pyörähti.
niin ei ole tullut mieleen että heittäisin aseen
pois jos on tullut haavakko,mutta yleensä olen
etsinyt niin kauvan kuin mahdollista ja niin että
se on pakko löytyä ei kukaan normaali metsästäjä
halua eläimen kituvan.
Tässä korostuu taas se ampumaharjoittelun
tärkeys. Ylivoimaisesti suurin osa metsästäjistä
ei viitsi vaivautua radalle harjoittelemaan.
Juuri nämä turvelot saavat niitä haavakoita
aikaiseksi.