Tulee mieleeni sanonta vanhan koiran istumaan oppimisesta.
En tiedä olenkohan jotenkin omituinen!?
Saattelin tänä aamuna vaimoni hänen vuosittaiselle "soolomatkalleen".
Ensimmäinen häiriö iski ruuan laitossa.
Mukautuminen kahdesta yhteen tuottaa vaikeuksia.
Keittojen ja laatikoiden kanssa on yksinkertaisempaa mutta muuten, kerta-ateriat ylimitoittuvat.
Kolkkoihin, äänettömiin aamuihin en ehdi kahden viikon aikana tottumaan.
Outoa on myös se ettei kukaan ole reagoimassa joihinkin tapoihini.
Eihän huomauttelu mukavaa ole mutta on se kuitenkin merkki elosta pienen yhteisön jäsenenä.
Tiedän että on paljon ihmisiä joille tämä on jatkuva olotila. Pakkohan siihen olisi, tilanteen tullen, sopeutua.
Ajatteluttaa vain miten se omalla kohdalla tapahtuisi.
Pettäisikö fyysinen- tai mielenterveys vai löytyisikö sitä ennen vakiintunut olotila.
Tuttavapiirissämme on tapahtunut muutama "lähekkäinen lähtö".
Hyvä niin kauan kun ei ole ajankohtaista.
En tiedä olenkohan jotenkin omituinen!?
Saattelin tänä aamuna vaimoni hänen vuosittaiselle "soolomatkalleen".
Ensimmäinen häiriö iski ruuan laitossa.
Mukautuminen kahdesta yhteen tuottaa vaikeuksia.
Keittojen ja laatikoiden kanssa on yksinkertaisempaa mutta muuten, kerta-ateriat ylimitoittuvat.
Kolkkoihin, äänettömiin aamuihin en ehdi kahden viikon aikana tottumaan.
Outoa on myös se ettei kukaan ole reagoimassa joihinkin tapoihini.
Eihän huomauttelu mukavaa ole mutta on se kuitenkin merkki elosta pienen yhteisön jäsenenä.
Tiedän että on paljon ihmisiä joille tämä on jatkuva olotila. Pakkohan siihen olisi, tilanteen tullen, sopeutua.
Ajatteluttaa vain miten se omalla kohdalla tapahtuisi.
Pettäisikö fyysinen- tai mielenterveys vai löytyisikö sitä ennen vakiintunut olotila.
Tuttavapiirissämme on tapahtunut muutama "lähekkäinen lähtö".
Hyvä niin kauan kun ei ole ajankohtaista.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Yksineläjän näkökulmasta sanoisin,että pieniäpä ovat huolesi. Ole mieluummin tytyväinen ja onellinen,että saat tilaisuuden elää itsenäistä elämää hetken ja opetella sen myötä uusia asioita. Itsensä kanssa seurustelu eli yksinolo ja taloustöiden tekeminen on oikein terveellistä niin kauan kun suu napsaa ja jalka kapsaa, kuten ilmeisesti laitasi on.
Suottapa säälit yksineläjiä, sillä parisuhteessa voi olla yksinäisempi kuin yksin koskaan. Ja sitäpaitsi itseensä tutustuminen on todella mielenkiintoista, suosittelen. Tulet yllättymään. Meitä on kaikenlaisia. Puolestani en jaksaisi jatkuvasti toista ihmistä eli huolehtimista ja enkä myöskään sitä seurustelua. Talousasioiden hoitaminen on mielestäni taitolaji, joka jokaisella täysi-ikäisellä pitäisi olla hallinnassa, kun omasta ravinnosta ja laskujen maksamisesta yms. on kyse.
Se seikka,että ilmeisesti kaipaat puolisoasi tunnetasolla eikä pelkästään talouskoneena, on mainio asia. Talouskonetta kun harvemmin tunnetasolla kaivataan, muuten ehkä kyllä.
Yksinolemiseen tottuu ja se voi olla myös täysin harkittu valinta. Yleensä uusien asioiden hoitaminen käy niin,että ryhtyy vaan tekemään eikä heittäydy avuttomaksi. Kun esimerkiksi muutaman kerran tekeee täysin pilalle menneen aterian eikä muuta ruokaa satukaan olemaan, oppii ihmeen nopeasti seuraavan kerran tekemään syötävää ruokaa,sanoo kokenut vaan ei kaiken.
Se on todella ongelma.
Tiski- ja pyykkikoneet ovat laitteita joihin minä en ole saanut puuttua.
Ruokahuollosta, hankinnasta valmistuksen kautta kattamiseen minä olen vastannut aina lomilla ja kotiin jäämisen jälkeen täysmittaisesti viimeiset kuusi vuotta.
Määrän suhteen olen näköjään urautunut.
Ruuan valmistuksen alkeet opin pakon edessä 1964 poikamiehenä Ruotsissa. Ensimmäisinä viikkoina ei ollut rahaa muuhun.
Ehkäpä noiden koneiden sielunelämäkin paljastuisi.
Vaimo väittää että tuhoaisin tekstiilit yritykselläni.
En minä oikeastaan ketään sääli.
Toteanpahan vaan tuon koirahomman. Muutoksissa on ikävät puolensa mutta varmaan myös mahdollisuuksia.
Lähin kepakkola olisi tuossa 150m:n päässä mutta periaatteessa en mene sinne.
Sen verran lintsaan taloustöistä etten siivoa kahteen viikkoon.
Vaimon kotiin tuloa edeltävänä päivänä panen huushollin kuntoon.
Ajattelin hersytellä kohtalotovereita kertomaan omista tuntemuksistaan ja menetelmistä ko. ajan hoitamiseksi.
Olisi kai täytynyt hieman provosoida.
Todellisuus on väritöntä!
salaattivadit ja kattilat vain kehiin,
uskon että yhtä hyvät sapuskat syntyvät.
Liikaa tulee osteltua minunkin edelleen,
vaikka muutamassa vuodessa olisi ollut aikaa oppia.
Kun viikonloppuna katoin pöydän kuudelle,
laitoin liian paljon kaikkea.
Nautin kokkaamisesta tosi paljon.
Sorry nyt, mutta en oikein ymmärrä sittenkään juttusi juonta. Aloituksesi siis oli liian "kiltti" - mihin nähden? Juttu kuin juttu, mutta en valitettavasti näe mitään kivaa valittamisessa eli tyyliin voi voi, kun eukko on poissa ja nyt on niin kamalaa, kun minä miesparka pyykkikonettakaan en osa laittaa päälle enkä ymmärrä yhtään mistään koneista mitään.
Kaikki me olemme olleet asialla joskus ensimmäistä kertaa. Talouskoneet eivät ole mitään ihmeellisyyksiä, tietokoneetkin ovat vaikeampia hallita, joten elä ruikuta vaan rupea puuhaan. Ja toivon - vaimoasi säästääksesi - että siivoat useammin kuin kahden viikon välein, ei ole kiva palata likaiseen kotiin reissusta varsinkin, jos vielä säästät tiskit, pyykit yms.
Onko teitä kaltaisiasi laiskoja miehenketaleita oikeasti olemassa eli ette tee taloustöitä ja vaimo hoitelee tämän puolen? Olen kuvitellut, että jo tässä vaiheessa miehetkin ovat oppineet rakkaudesta sen,että yrittänyttä ei laiteta ja hoidettu koti on kummankin vastuulla. Noh, toivottavasti saat kaipaamiasi kokemuksia siitä, miten hirveetä on kun pitää tehdä ihan itse eikä kukaan passaa. Ei tule minulta papukaijamerkkiä eikä päänsilitystä.
Miksi et sinäkin nauttisi kesästä ja antaisi pesulan hoitaa pesun ja silityksen
ja lisäksi on viihtyisiä ruokapaikkoja, ja nyt en puhu kepakkolasta tai pizzeriasta, missä
voi lounastaa ja illastaa ja tavata ihmisiä hyvän ruoan parissa.
Suosittelen - kokemusta on.
Tuo juuri pelottaakin!
Olen kokeillut "kansan kuppiloita". Pulttibois-keskustelut eivät oikein innosta.
Toisissa paikoissa musiikki mölyää niin ettei huutamatta pysty keskustelemaan.
Nälän torjunta ei ole mikään ongelma.
Kyse on vain tottumuksesta ja periaatteesta.
Kaikesta päätellen kaksi viikkoa on liian vähän tai liian harvoin.
Lähden tuossa jessican jälkeen kuitenkin tarkistamaan lähikuppilan kiireet.
Markettien ilmoitustaulut ovat vielä kokeilematta.