En pidä itseäni luokiteltuna mihinkään erityiseen ryhmään tai kastiin. Olen yhden lapsen huoltaja kuten lapsen isäkin. Lapsi nyt asuu kanssani mutta silti mielestäni kasvatus kuuluu aivan yhtä paljon isälle kuin minullekkin. Vaikka kasvatuksen osuus ei mene puoliksi niin meneekö se edes parisuhteessa?
Joissakin perheissä isä kantaa suuremman vastuun kuin äiti ja toisinpäin. Joskus jopa löydetään yhteinen sävel.
Ihmettelen näitä kirjoituksia täällä.. suuressa osassa on hirveää katkeruutta ja väärinymmärretyksi tulemista. Jos jää yksinhuoltajaksi tai jätetään, eikö ihmisen pitäisi pystyä käymään ajatukset/tunteet itsensä kanssa läpi ennekuin riittää edes energiaa kirjoittaa tänne... Monessa sanotaan että Yh-ihmisiä mollataan ja haukutaan. Jostainhan aina ihminen hakee kiusauksen syyn, jollei ole syytä, niin se keksitään, jos halutaan solvata, loukata ihmisiä. Sehän kuuluu rasismiin.
Jos ihminen häpeilee omaa tilaansa ja sosiaalista asemaansa, pystyykö hän kasvattamaan tasapainoisen aikuisen? Onko yhteiskunnan paine todellakin niin suuri ettei uskalleta myöntää ja olla sitä mitä on?
Minä en itseäni häpeile, en häpeä syytä enkä tekemisiäni, miksi niin tekisin?
Pelottaa tämä maailman tapa suhtautua.
Joissakin perheissä isä kantaa suuremman vastuun kuin äiti ja toisinpäin. Joskus jopa löydetään yhteinen sävel.
Ihmettelen näitä kirjoituksia täällä.. suuressa osassa on hirveää katkeruutta ja väärinymmärretyksi tulemista. Jos jää yksinhuoltajaksi tai jätetään, eikö ihmisen pitäisi pystyä käymään ajatukset/tunteet itsensä kanssa läpi ennekuin riittää edes energiaa kirjoittaa tänne... Monessa sanotaan että Yh-ihmisiä mollataan ja haukutaan. Jostainhan aina ihminen hakee kiusauksen syyn, jollei ole syytä, niin se keksitään, jos halutaan solvata, loukata ihmisiä. Sehän kuuluu rasismiin.
Jos ihminen häpeilee omaa tilaansa ja sosiaalista asemaansa, pystyykö hän kasvattamaan tasapainoisen aikuisen? Onko yhteiskunnan paine todellakin niin suuri ettei uskalleta myöntää ja olla sitä mitä on?
Minä en itseäni häpeile, en häpeä syytä enkä tekemisiäni, miksi niin tekisin?
Pelottaa tämä maailman tapa suhtautua.
Vastaukset 10
Vanhimmat
olen toiminut 7v yh.ry.n puheenjohtajana, tiedän tosiaan millaisia asioita yksinhuoltaja joutuu käymään läpi. se ei ole helppo tie kulkea, siksi kai niin moni yh.ihminen ei edes uskalla sanoa suoraan asemaansa, mutta itse olen katsonut nokka pystyssä niitä jotka kuulleessaan ett olen yh rupeavat haukkumaan, totean vain tyynesti: käykä ylpeyteni kateeksi? se että on yh joko omasta tai toisen tahdosta ei ole häpeän asian, vaan jokainen yh on selviytyjä, hänen on jaksettava kahden edstä, kannettava koko elämän kuorma YKSIN niin ilot kuin ne saat.... surutkin.
yksinhuoltajuus on merkki epäonnistumisesta, menettämisestä. Te kaikki olette halunneet perheen, sen menettäneet ja nyt ollaan nokka pystyssä, MISTÅ?? Joku voisi minulle vastata, jos osaa asiallisesti tämän perustella.
Jos itse olisin epäonnistunut ja joutuisin rahastamaan yhteiskuntaa ja entistä miestäni, joutuisin yksin olemaan vastuussa lapsestani/lapsistani en totta vie löydä siitä mitään ylpeiltävää! Ainoa asia, mistä voisin kuvitella olevani ylpeä on lapsi/lapset, mutta heitä minä en olisikaan saanut yksin aikaan, vaan kunnia kuuluisi myös miehelleni! Se täällä unohtuu yhtenään.
Ja...ylpeys käy lankeemuksen edellä.
Olen työskennellyt elatusvelvollisten parissa jo joitain vuosia, tiedän kyllä mitä yh:t tekevät. Kuulen siitä päivittäin. Jokainen yh ei todellakaan ole selviytyjä, eikä hänen ole jaksettava kahden edestä. Usein hän silti niin OMASTA tahdostaan haluaa ja polkee sekä lasten, että entisen puolisonsa oikeuksia.
Kaikenlaiset väärinkäytökset ja kiusaamiset ovat myös elatusvelvollisten arkea. On rankkaa myöskin jaksaa, kun ex ei anna tavata lapsia, jostain oikusta. Esim. uusi tyttöystävä on oiva aihe ja tosi yleinen.
Nämä elatusvelvolliset tuntevatkin olevansa monesti vain rahantekokoneita. Nimittäin rahasta ei minun urani aikana ole kieltäytynyt yksikään yh. Vaikka olisi kuinka monta uutta tyttöä!
Eikö kannataisi ainakain työtä jo vaihtaa? Onneksi en joudu asioimaan kanssasi! Olet todella katkeran kuuloinen.
Mitäs jos miehesi rakastuisi tuosta vain toiseen naiseen ja jättäisi sinut?
Tai kuolisi huomenna auto-onnettomuudessa? Oletko epäonnistuja ja luuseri? Olisit yh. Oliko se "palkka sinun synneistäsi ja huonosta elämästäsi", sinun syysi? Pikkasen kuule realistisuutta!
Ja kaikki avioliitossa olevat, tai naimattomatko sitten ovat pyhiä, eivät koskaan riko mitään sääntöjä, eivät tarvitse rahaa? Ja pyh. Missä maailmassa sinä asut?
Ihan totta. Kun olet noin katkera, sinun kannaisi vähän muutta elämääsi - ainakin vaihtaa työtäsi. Et voi tehdä sitä hyvin, kun olet noin katkera.
kaksi puolta. Niin on tässäkin asiassa. Olen pidetty työssäni, enkä sitä paitsi tarvinne sinunlaistesi arviota työn vaihtamisen tarpeesta.
"Mitäs jos miehesi rakastuisi"...onko sinun rakastunut? Siksikö olet katkera ja kiusaat lapsillasi entistä puolisoasi?
"Tai kuolisi huomenna auto-onnettomuudessa"...nämä LESKET eivät kulje nokka pystyssä iloitsemassa puolisonsa kuolemasta, eivät liioin kirjoittele laskuja ex miehelle lastenhoidosta. Eivätkä kiusaa kuollutta puolisoaan lapsillaan. Pikku realismi saattaa olla paikallaan sinullakin.
Asun maailmassa, jossa mikään ei ole pyhää. Suhteet ovat rikottavissa ja lapset voivat huonosti. Moraali on tuntematon käsite. Kiusaamista, ilkivaltaa, lähetymiskieltoja jne.
En voi tätä maailmaa muuttaa, mutta kun huomenna taas minulle soittaa elatusvelvollinen, jota yh kiusaa, kerronko, että yh:t ovat aina oikeassa? Sanonko hänelle, oli sitten mies tai nainen, että maailma, jossa hän elää kannattaisi vaihtaa? Pyydänkö olemaan katkeroitumatta, vaikka hän ei ikinä näkisi lastaa? Sillä se toinen puolisoista on oikeassa, ja elää maailmassa, jota meille ei ole...
Ei ole ihme tämän pahoinvoinnin! Miten ihmisestä kasvaa tuollainen idiootti, ettei ymmärrä, että aina asialla on kaksi puolta? Kestäisitkö itse, jos näkisit lapsesi huomenna viimeisen kerran?
se onkin se toinen puoli että elatusvelvollinen kiusaa sitä lähivanhempaa.Perättömillä ilmiannoilla, tapaamisten laiminlyönnillä, elatusmaksujen maksamatta jättämisellä,
tyhjänpäiväsellä juoruilulla. panettelee lapsille ja muille lähivanhempaa.
Sanotko sinä hänellekin että voi voi kun se lähivanhempi nyt on ilkee kun ei anna sinun kiusata. Pitäisikö sinun mielestäsi yksinhuoltajan kestää ihan mitä vaan ettei vain etävahempi tunne itseään riistetyksi?
Minun eroni sujui rauhallisesti ja saan tavata lapsiani aina kun tahdon eikä riitaa ole mistään.
Elatusmaksut maksan mielelläni ja olemme exän kanssa "ystäviä" Molemmilla on uuden puolisotkin.
Mutta tiedän tapauksen missä näin ei ole.
Tuttavien erossa isä soittaa lähes päivittäin lastenvalvojalle puhuen lasten äidistä mitä vaan skeidaa. Äiti yrittää siinä sitten kasvattaa lapsiaan kaiken keskellä, mutta läheltä seuranneena tiedän äidin onnistuneen paineen allakin onnistuneen, lapset ovat hyvin käyttäytyviä ja kohteliaita nuoria. Koulut sujuu kaikilla erinomaisesti eikä äiti anna minkään vaikuttaa siihen miten hän lapsiaan hoitaa.
Tälle isälle ei vain mene jakeluun että hän käyttäytyy huonosti.
Joskus vain olisi parempi että se toinen puoliso olisi kuollut eikä jäänyt eloon kiusaamaan äitiä lapsineen.
ketju. Vastasin edellisen kirjoitukseen. En väittänyt mitään, vaan esitin asiani kysyvässä sävyssä. Vastauksia näiltä ei saa. Koska suhtautuvat minuun kuin puolisoihinsa. Kiusankappaleeseen.
Sen vielä sanon, että KUKAAN ei saa ansaitsematta arvoa. Antakaa arvo toisillenne, niin voitte saada sitä itsekin. Jonain päivänä, kun maailma alkaa paranemisen...
Ps. En usko, että olet mies ollenkaan!
Jotain hyvää tuossa Marittassa on,nimittäin se että huomaa kuinka itse osaa vielä ajatella asioita molempien osapuolien kannalta.Ymmärtää sen,että molemmissa on virheitä,niin äideissä kuin isissäkin.Maritta on sen kyvyn hävittänyt jonnekin matkan varrelle,olkoon se hänen menetyksensä.Olen sitä mieltä että sitä niittää mitä kylvää,Marittakin tulee saamaan ansionsa mukaan.
jotain ohi? En huomannut muuta kuin vastineen avaukselle, joka vastaavasti oli puolustuspuhe yh:den puolesta. Mitä keskustelua syntyy, jos ei asiassa katsota eri puolilta? Lisäksi ketjussa oli törkeä vastaus Marittan ensimmäiseen viestiin.
Hei ollaanko me yh:t todella näin maassa? Halutaanko me , että muut ajattelee ja arvottaa meitä rahastajina ja ääliöinä, jotka ei edes pysty asialliseen keskusteluun!
Minä ainakin ymmärrän elatusvelvollisten tuskan. Turha on alkaa yleistää silläkään saralla, sillä mekään ei haluta, että meitä kaikkia niputetaan samaan nippuun! Elatusvellisilla on jonkun yh:n kanssa vaikeuksia ja yh:lla elatusvelvollisen. SO??
Niin hyvin kuin täällä tappelemme voisimme alkaa ymmärtää toisiamme ihmisinä! Minä aloitan! Uskallan olla ensimmäinen. Kuka on toinen?
Saddamkin oli "pidetty lähimpien työtoveriensa" parissa työssään, mutta silti häneltä oli mennyt suhteellisuudentaju ja objektiivisuus.
Kuulostat ihan tosi tuossa eka kommentissasi erittäin katkeroituneelta. Mikä jatkuu tässä puheenvuorossasi. Syytät suoraan yh:tä kiusantekijöiksi, laskuja lastenhoidosta kirjoitteleviksi rahanahneiksi , moraalittomiksi.
Siksi kai se pomppasi silmiiini. Älä hyvä Marita yleistä. Kun yleistät, se vaikuttaa työhösi - et voi olla objektiivinen, kun laitat yh:n suoraan mainitsemaasi kastiin. Ja kuten loppupäässä viestiketjua sanontaan, ei kukaan ole yksin riidellyt. Kuvaavaa on, että nimittelet minuakin heti idiootiksi, kun uskallan olla eri mieltä.
Hyvä jos avioliittosi on kunnossa. Ja minä en ole myöskään yh. Kiinnitin huomioni vain suunnatttomaan vihamielisyyteesi yh:ta kohtaan. Se on hälyttävää, jos työsi vielä on heidän "auttamisensa".
Ei ollut aiheuttaa tälläistä keskustelua.Mutta taas päästiin siihen "mukvavaan" keskusteluun. En tiedä kirjoitinko epäselvästi vai oliko asia vaikeaselkoinen. Tarkoitukseni ei ollut puolustaa taikka mollata kumpaakaan osapuolta, tai miestä tai naista. Yritin sanoa että jos ihmiset ovat niin katkeria ja vihaisia miten he kasvattavat tähän maailmaan selväjärkisen aikuisen. Hyvin vähän täällä on puhuttu perheväkivallasta, henkisestä taikka fyysisestä. Ei eron syyt ole aina niin selkeät ja yksiselitteiset. Turhan usein vedetään lapset mukaan, jos aikuiset eivät osaa käyttäytyä niinkuin kuuluu.
Se on totta että ihmiset eroavat nykyään liian herkästi ja pienestä syystä. Ei olla valmiita näkemään vaivaa ja uhraamaan itsestään mitään parisuhteen eteen. Liian helposti annetaan periksi. Mutta silti molemmissa on aivan varmasti yhtä paljon vikoja kuin posiitivisiakin puolia, sekä maksajissa että saajissa. Lapset pitäisi kuitenkin olla etusijalla.
Itse saan kunnalta elatusmaksut, kertaakaan en ole lapsen isää siitä närppinyt. Välillä hänellä on vaikeuksia ottaa lasta luokseen, en ole siitäkään sanonut. Miksi.. tunnen ihmisen jokseenkin hyvin, ja asiamme on ollut joskus toisinpäin, lapsi ollut hänellä ja minä se vkl äiti.
Tasapaino taitaa puuttua monelta. Yleistämien on pahasta.