Tuossa alapuolella nimimerkki a-kukka kyseli, missä yh-isiä on. Vastauksia tuli viideltä isiltä.
Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka monta isää palstalla kirjoittelee.
Eli pikku galluppi palstan miehille:
1. Kuinka monta lasta sinulla on?
2. Kuinka monen naisen kanssa?
3. Minkälainen huoltajuus lapsistanne on?
4. Oletko tyytyväinen huoltajuusmuotoon?
5. Oletko muuten tyytyväinen elämääsi?
Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka monta isää palstalla kirjoittelee.
Eli pikku galluppi palstan miehille:
1. Kuinka monta lasta sinulla on?
2. Kuinka monen naisen kanssa?
3. Minkälainen huoltajuus lapsistanne on?
4. Oletko tyytyväinen huoltajuusmuotoon?
5. Oletko muuten tyytyväinen elämääsi?
Vastaukset 34
Vanhimmat
1. 3 kpl itse "tuotettua" ja 2 kpl "uusiossa.
2. Yhden kanssa tehty, nämä tuotetut.
3. Vanhin on jo täysi-ikäinen, tosin vapaaehtoisesti "sponsoroin" opiskeluja, ettei "pesämuna" hupene.
Muut kaksi, on 50/50, eli vanhempi on itse halunnut muuttaa uusioperheeseemme, nuorin on on "napanuorassaan" äitinsä luona.
4. Kyllä ja ei
5. Aivan tyytyväinen nykymenoon, mutta nuorinmaisen (oma) meno ja meininki äitinsä luona "huolestuttaa"
Olisi mielenkiintoista tietää, miksi sinua kiinnostaa tämä aihe, miksi ei se, montako yh-äitiä täällä kirjoittelee?
1. kolme
2. kahden
3. kaksi lasta asuu äidillään yhteishuollossa, ja minulla joka toinen vkonloppu kesälomalla, yksi asuu vaimoni ja minun kanssa.
4. olen tyytyväinen yhteishuoltajuuteen, asioista sopiminen sujuu puolin ja toisin ongelmitta.
5. olen ensimmäistä kertaa elämässä oikeasti onnellinen ja tyytyväinen, vaikka arkihuolia aina toisinaan on, kuten missä tahansa perheessä. Tietenkin myös kaipaan vanhempia lapsia luokseni enemmän, mutta tämä on systeemi.
Ensiksi, mikä laskutoimitus?
Jos tarkoitat niitä yh-isiä, niin laskutoimitus perustuu vastausten määrään.
Siksi kiinnostaa, kun palstalla ei paljon muita miespuolisten nimimerkkejä näy kuin parittoman isän.
Naisten nimiä esiintyy sitäkin enemmän, tiedä sitten ovatko he kaikki naisia?
Muut kysymykset esitin vaan huvikseni ja koska täällä on tällä hetkellä pirun tylsää olla yksin kotosalla, olihan jotakin ajankulua.
Toki, ketjuun voi myös vastata kaikki naiskirjoittajatkin. Haluaisin kuitenkin uteliaana tietää, kuinka monta miestä täällä yleensäkin käy näppäimistöänsä kuluttamassa.
Ok.
Varmaankin käy sellaisia, jotka päivittäin kirjoittelvat ja sitten minunlaisiani, joita välillä kiinnostaa, mitä samassa veneessä olevat tuumivat asioista, ja käyn vain silloin tällöin. En ole kiinnostunut tekemään nimimerkkiä, koska sillä ei minun mielestäni ole merkitystä. Ainakaan minulle.
Kovasti en ole vielä löytänyt yhteyden tunnetta, mutta toisaalta taidan olla sen verran erilaisessa tilanteessa kuitenkin, että tämä selittyy sillä.
Erilaisella tilanteella tarkoitan sitä, että minulla ei ole paljoakaan murheita, eikä katalaa exää tai muuta vastaavaa. Joskus vastailen kiukkuisiin ja mustavalkoisiin viesteihin, joita joillakin täällä on tapana heitellä ihmisille, joiden tilanteita eivät oikeasti tunne, ja rakentavat vastauksensa olettamukset omien kokemustensa varaan. Ehkä teen niin siksi, että se ei tunnu minusta oikeudenmukaiselta, ehkä siksi että haluan joskus jonkun ymmärtävän, että kaikilla ei ole sama tilanne kuin vihaisella kirjoittajalla, ja joskus kai vain huvikseni.
samanlainen tilanne täälläkin.
Ei ole murheita eikä katalaa exää, mutta silti käyn täällä lueskelemassa viestejä lähes päivittäin. Koulutehtävien lomassa vähän irrottautumassa tuosta tietotekniikasta on hyvä käydä lueskelemassa kirjoittajien mielipiteitä.
Joskus innostun puolustamaan yksinhuoltajia oikein urakalla ja vihaisesti ja olenkin saanut sen seurauksena ainakin yhden "vihamiehen" palstalla.
Ottaa vaan niin perhanasti joskus kupoliin ainainen yh-äitien syyllistäminen, että joskus tekee hyvää edes palstalla vähän ärähtää..
Nimimerkki ei edellytä mitään erikoista.
Minä en ainakaan tehnyt muuta kuin valitsin jollain tapaa itseäni kuvaavan merkkisarjan ja laitoin sen "Nimimerkki"-kohtaan. Tuo sama nimimerkki on käytössäni monella muullakin foorumilla ja itselleni vastailua toisilla nimimerkeillä en harrasta.
Minäkin olen toisinaan innostunut puolustamaan joitakin... mutta enimmäkseen siitä syystä että koen heidän, ja heidän hyvien mielipiteiden, jäävän alakynteen esimerkiksi suvaitsevaisuusasioissa joissa ei ollakaan niin kovin suvaitsevaisia. :)
En ole kokenut tai kuullut yh-äitien syyllistämisestä, en tosin yh-isienkään. Sen sijaan olen esim lastenvalvojalla ja perheneuvolassa törmännyt hyvinkin vihamielisiin asenteisiin miehiä kohtaan. Tämä oli silloin kun ensimmäisiä kertoja siellä kävin. Myöhemmin, tutustuttamme, asiat pystyttiin jo käsittelemään asioina. Ilman tarpeettomia ennakkoasenteita.
Ihmisiähän me kaikki olemme, myös sosiaalialan työntekijät, mutta negatiiviset kokemukset eivät kuitenkaan tässäkään tapauksessa oikeuta tuomitsemaan ennalta.
Mielipiteitä on kiva vaihtaa, erityisen antoisaa se on silloin kun säilytetään mukana kunnioitus muita keskustelijoita kohtaan.
Jokaiselle palstalle ja foorumille mahtuu kattava kirjo ihmisiä. Pikkuhiljaa nimimerkeistä oppii tunnistamaan ne joiden kanssa pystyy vaihtamaan ajatuksia ilman syyllistämistä ja turhaa tunteepaloa.
Hauskaa kesää!!
-real-
Onko sinulla vaikeuksia käsitellä omaa syyllisyyttäsi? Vai mistä moinen termi "syyllistäminen"?
Ariko jatkaa tällä palstalla, kun asiattomat viestit poistetaan edelliseltä.
Mutta asiaan.
En koe syyllisyyttä mistään, inhottaa vaan kun yh-äitejä usein yleisesti syyllistetään asioista, mihin he eivät ole syyllisiä.
Tästä asiasta en aio jatkaa enempää.
Minä tein nimimerkin aikoinani (erosi hieman nykyisestä) kun tietotekniikkapalstalla tuli kyseltyä yhden jos toisenkin kysymyksen.
Oli helpompi "jutella" viisaampien kanssa ja ehkä viestiketjutkin pysyivät asiallisempina, kun tiesi kenen kanssa jutteli.
Nimimerkin käytöstä on sitten tullut tapa.
Jos en jaksa kirjautua, käytän kuitenkin samaa nimimerkkiä kuin kirjautuneenakin.
Kyllä tällä palstalla on äitejä syyllistetty ja paljon. On isejäkin, mutta kyllähän se äitien syyllistäminen enemmän kiinnittää oman huomion kun äiti olen itsekin.
Ja jos keskustelukaveri käyttäytyy mielestäni asiattomasti, voin hyvinkin sortua samaan.
Muuten/yleensä pyrin olemaan asiallinen keskusteluissa.
Tietysti voisi harjoitella avarakatseisuutta, mutta aina ei muista kun tarpeeksi paljon kiehahtaa...
Näillä 24-foorumeilla olen ihan noviisi.
En tunne nimimerkkejä mutta pikkuhiljaa niitä oppii...
Tänne tuleminen, kirjoittaminen ja ajatusten vaihtaminen samoja tilanteita pohtivien kanssa on antoisaa. Täältä voi saada hyvinkin poikkeavia katsantokantoja samankaltaisiin asioihin ja tilanteisiin. Pitää vain säilyttää se avarakatseisuus :)
Niin kuin aiemmin mainitsin en ole havainnut yh-äitien tai -isien syyllistämistä, se voi johtua siitä etten ole liikkunut oikealla foorumilla tai lukenut oikeita viestiketjuja.
Jos joku keskustelijoista heittäytyy asiattomaksi niin hänelle ei tule vastailtua.
Lähimenneisyydessä meinasi hihat palaa kun lastenvalvojalle mentiin tekemään sopimusta vanhemman lapsen muutosta. Kaikki piti olla selvää ja asiasta oli sovittu mutta sitten ei.
Ei, tuli aika yllättäen vaikka luulin varautuneeni myös siihen. Perheneuvolassa asiaa oltiin puitu jo yli puoltoista vuotta ja lapsen/nuoren (14v) oma halu on muuttaa.
Keskustelusssa kävi ilmi että mahdollinen muutto merkitsisi liian suuria muutoksia äidille ja pikkuveljelle.
Miksei tuosta voinut puhua aiemmin?
Meillä on kesän aikana valmistauduttu kaikenlaisiin muutoksen tuomiin haasteisiin, yläasteen aloittamiseen uudessa paikassa, ympäristöön tutustumista ja kavereiden hankkimista yms.
Tuon turhan käynnin jälkeen on ollut takki aika tyhjä. Oma lapsi on surullinen ja osoittaa mieltään kun ei voi muuttaa asumaan haluamaansa paikkaan jne. Vaikka myös hänelle oli jäänyt käsitys että asia olisi "sovittu".
On aika hankalaa yrittää olla positiivinen kun tietää toimintatavat -mallit lähivanhemman luona.
Hankalaa muttei mahdotonta...
En juurikaan kritisoi lasten äitiä tai hänen nykyistä asuinkumppaniaan, enkä todellakaan lasten kuullen. Lasten sanomisiin yritän suhtautua realistisesti, ottaen huomioon että lapset ovat lapsia...
Toisinaan olen pettymyksekseni huomannut että lapset ovatkin puhuneet tilanteesta täysin oikein, eikä liioitellen ja tarinaa keksien...
Täytyy katsoa mitä syksy tuo tullessaan.
-real-
Ei mene ihan "putkeen" nimimerkkien kanssa mutta eiköhän asia tule selväksi...
-real-
Mielelläni yrittäisin neuvoa jos vain osaisin.
Itsellä ei ole lastenvalvojista muuta kokemusta kuin sen verran, että käytiin isyydentunnistus paperin allekirjoittamassa ja elatusmaksuista sopimassa. Tapaamissopimuksia ei olla tehty.
Jostakin olen täältä palstalta lähiaikoina lukenut, ettei yli 12-vuotiasta lasta lähdetä palauttamaan lähivanhemmalle jos hän itse haluaa ja päättää muuttaa etävanhemman luo. Sitä en tiedä, pitääkö paikkansa, mutta kannattaisi varmaan ottaa selvää.
Kurja tilanne, ennen kaikkea lapsen kannalta jos haluaisi itse luonasi asua.
mahtaakaan olla kun minä en syyllisty mistään mitä täältä luen?
Ei kai syyllisyys sentään kuulu niihin tunteisiin joita ei saisi tuntea? Eikö syyllisyys ole ihan hyvästä?
1. 3
2. 1
3. olen lähi-isä
4. niin vain on oltava
5. enimmäkseen, joskus on hieman hankalaa, kun neitit ...
eli nuoren piti isälleen muuttaa(nuori oli tuolloin n.14 vuotias),kaikki oli palaverissa puhuttu valmiiksi...ja itse olin ajatukseen jo sopeutunut.
Kunnes nuori teki yhden pienen "tyhmyyden"m,jonka jälkeen isä ilmoitti että nuori ei voikaan hänen luokseen muuttaa.Hän ei kuulema voi ottaa nuoresta(omasta lapsestaan)vastuuta!!!!!!!!!!??????
Joten muutto jäi siihen..koskaan isä ei tarkemmin nuoren kanssa syistä puhunut,mutta varmasti joku osuus asian kääntymiseen oli isänsä vaimollakin.
Siitä alkoi liki vuoden kestänyt mykkäkoulu isän puolelta,ei vastannut lapsen puheluihin eikä kirjeisiin..isän vaimo ilmoitti sähköpostitse lapselleni ettei hän ole enää ikinä tervetullut heidän kotiinsa.
Jotensakin olin,ja olen yhä asian saamasta käänteestä raivoissani..miten voi noin vastuutonta olla aikuisen toiminta.
Tokihan itse halauan nuoreni asuvan kotona..mutta kun nuori olisi nimenomaan halunnut isälleen,hän ei sinne isän toimesta päässyt asumaan..
Edellisestä viestistä on jo aikaa, paljon on tapahtunut sen jälkeen.
Exäni/lasteni äiti laittoi syyskuussa 2008 esikoiseni pihalle kotoaan. Teini muutti siis luokseni asumaan. Tosin 16kk myöhemmin kun oli sovittu ja muutaman tunnin varoitusajalla. Kyllä sitä pitäisi etävanhemman osata varautua melkolailla kaikkeen.
Omasta ja vaimoni puolesta voin sanoa että lähivanhemmankin pitäisi osata varautua melkolailla kaikkeen... Se ei vaan todellisuudessa, perheen arjen, työn ja asunnon rakentamisen lomassa, oikein onnistu.
Syy nopeaan muuttoon oli teinin ja äidin välille syntynyt konflikti jota äiti ei kyennyt aikuisena ja vanhempana käsittelemään.
Noiden 16kk:n aikana nuori oli muodostanut kaverisuhteita ja löytänyt paikkansa siitä yläasteesta jossa hän oli. Joten tällä kertaa hän olisi halunnut jäädä äidilleen.
Nuori muutti, äiti teki muuttoilmoituksen ja haki isännöitsijältä talonkirjanotteen jossa nuori ei enää ollut mukana ja vaati että koulua pitää vaihtaa mahdollisimman nopeasti.
Minä järjestin koulunvaihtoa ja pojan asumisen järjestelyjä.
Noin viikko muuton jälkeen äidille muistui mieleen alkuperäinen syy siihen miksi hän edellisellä kerralla esti nuorta muuttamasta. Pojan asuminen äidin luona mahdollistaa äidin asumisen nykyisessä kodissaan, nykyisellä elämisen tasolla.
Selitystä edelliseen:
Äidin tulot muodostuvat aika monesta eri lähteestä.
(palkkatulo, asumistuki, lapsilisät, elatusmaksut, työttömyyskorvaus, toimeentulotuki)
Pojan virallinen muutto isän luokse olisi poistanut äidiltä yli 500€ erän kuukausittaisesta tulosta pelkästään muuttavan pojan osalta. Lisäksi se olisi tietenkin pienentänyt, ei poistanut, etävanhemman elatusvelvollisuutta myös toisesta pojasta. Äiti kokee että hänellä ei ole tarvetta hakea kokopäivätyötä.
Ymmärtänette, että tilanteessa jossa eronneiden vanhempien kaksi lasta asuvat siten että kummallakin vanhemmalla on yksi lapsi, elatusmaksut ikäänkuin kumoavat toisensa. Jolloin paremmin toimeentuleva maksaa esim 70€/kk yhdestä lapsesta sen sijaan että normaaliin tapaan maksaisi 370€/kk kahdesta lapsesta.
Tultiin kuitenkin siihen että äiti halusi pojan takaisin. Heti.
Selvitin että poika ei halunnut muuttaa joten se siitä. Näin ajattelin.
Äiti ei suostunut tekemään uusia sopimuksia pojan uuden asuinpaikan lastenvalvojien luona. Eräänä päivänä pojan piti mennä koulun jälkeen selvittämään asiaa lastenvalvojien luokse. Tämän jälkeen poika ilmoitti äidilleen ettei ole muuttamassa takaisin, silloin äiti lupasi lastenvalvojille että hän tulee paikalle ja hoitaa sopimukset kuntoon. Tuokaan lupaus ei pitänyt.
Tilanne oli muodostunut todella hankalaksi kaikkien osapuolten kannalta. Teini osoitti että hän tarvitsee rajoja ja äiti osoitti ettei hänen tarvitse ajatella muita kuin itseään. Hyvä osoitus tästä oli äidin tekemä nuorta koskeva muuttoilmoitus, jonka hän teki kertomatta nuorelle tai minulle mitään. Jouduimme lähettämään vastineen maistraattiin kummankin allekirjoituksella varustettuna jotta muutto ei olisi toteutunut. Nuoren posti meni pitkän aikaa väärään osoitteeseen, kun nuoren piti itse mennä itellaan täyttämään lomakkeita jolla saa postin tulemaan oikein...
Tein pari kuukautta töitä nuoren kanssa että hän suostui tapaamaan äitiään. Vein pojan vanhaan kotiin ja keskustelimme oven ulkopuolella siitä mitä poika oli tehnyt, miten äiti oli reagoinut siihen ja mitä siitä oli seurannut. Tästä alkaen äidin ja pojan keskusteluyhteys pikkuhiljaa elpyi.
Rajoja jouduin asettamaan oikein urakalla, johtuen normaaleiden syiden lisäksi "pikkuveljistä" eli asunnossa jo asuvista nuoremmista lapsista. Nuori venytti rajoja niin pitkään kun pystyi ja meni sitten mielenoisoituksellisesti nukkumaan pesemättä hampaitaan ja vaatteet päällä.. :)
tuota jatkui aina helmikuun puoleenväliin, koululla olleeseen palaveriin asti.
Tuossa palaverissa lupasin nuoren, äidin, rehtorini, kuraattorin ja luokanvalvojan kuullen pitää huolen siitä että poika tekee läksyt ja saa riittävästi unta.
Samana iltana nuori ilmoitti että hän muuttaa takaisin äidilleen...
Päätös oli esikoiselle varmaankin aika helppo. Myöhemmin sain häneltä itseltään tietää että äiti lupasi hyvän viikkorahan, riittävän väljät kotiintuloajat ja sen että "faija ei skitsoo koulujutuista". En lähtenyt tekemään vastatarjousta...
Tapaamisoikeussopimuksessa sanotaan että lapset viettävät etävanhemman luona joka toisen viikonlopun. Tämän vuoden aikana kuopukseni on ollut luonani kolme yötä. Esikoiseni tuon helmikuun jälkeen yhden yön. Äiti sanoo ettei hän pakota lapsia tulemaan.
Keskustellessani nuoremman kanssa hän on innokas tulemaan. Tuntia myöhemmin, keskusteltuaan äitinsä kanssa, hän ei enää jaksakaan tulla.
Myöhemmin saan tietää että:
- he lähtivät ystävien mökille
- tuli kavereita yökylään
- nuori meni jollekin kaverille yökylään
- äiti lupasi että tehdään jotain kivaa...
Tämä olisi helppoa jos ei olisi niin helvetinmoinen ikävä lapsia.
-Real-
miksi perheneuvola puuttui nuoren muuttoon? 12v täyttänyttä lasta on kuunneltava ja otettava hänen mielipiteet huomioon. eli jos kaikki muut ovat muuttamisen kannalla paitsi perheneuvola, niin kyllä lapsi voi muuttaa luoksesi ihan vapaasti. mitä kukaan sille voi tehdä jos tämä nuori muuttaakin luoksesi, ja kukaan =(äiti, sinä, teidän puolisot) ei vastusta sitä. elikkä, kun nuori on muuttanut luoksesi, teette muuttoilmoitukset ja osoitteen muutokset ym, ja sitten menette koko perhe lastenvalvojan luo ja vaaditte että teette sopimuksen sille tilanteelle että lapsi jo asuu luonasi. perheneuvolalla ei ole juridisia valtuuksia puuttua haluamiinne perhemuotoihin.
miksi nuoren äiti kokee voivansa "manipuloida"omia lapsiaan..lahjoo heitä tietyillä "etuuksilla",että hän itse saisi taloudellisesti suurimman hyödyn.
Sellaisen käsityksen ainakin kirjoituksestasi saa..vaikka itse olen äiti,en koe sympatiaa tuollaisia naisia kohtaan,jotka kaiken rahassa mittaa...onhan se kuitenkin aivan selvää että lapsista lähivanhemmalle enemmän kulujakin tulee,ei elatusmaksut kaikkea kata(kummankaan osuus huomioiden)..mutta onhan lapsista myös suuri ilo.
Itse harmittelen sitä kun ex-puoliso ei halua omia lapsiaan tavata kuin vain harvoin...vaikka avioliitossa ollessa lastensa kanssa paljon aikaa viettikin.
Hyväksyisin että elatusmaksut ois pienemmätkin,jos lapset saisivat olla isällään enemmän kuin tämän hetkisen tapaamistahdin mukaan joko kerran kuussa,tai kerran kahdessa kuussa..viikonlopun.
1. Yksi lapsi
2. yhden
3. Yhteishuoltajuus
4. Olen tyytyväinen koska voimme sopia asioista keskenämme
5. Elämä on ihan jees
1 lapsi ja tietenkin yhden naisen kanssa
lapsesta on ainakin vielä yhteishuoltajuus ja lapsi asuu äitinsä luona
En ole sinällään huoltajuusmuotoa vastaas, toki haluaisin vilpittömästi lapsen asuvan luonani mutta toivoisin minulla ainakin olevan enemmän oikeuksia isänä lapseeni liittyvissä asioissa.
Edellä mainittua seikkaa lukuunottamatta olen onnellinen elämässäni.
1. lapsia 2
2. yhden
3. yhteishuoltajuus,mut minun luona asuneet jo jonkun vuoden,äidillä joka toinen vkl.
4. kyllä kai
5. pää-osin kyllä,ehkä (!) sais olla toinen vanhempi perheessä..
Kahden lapsen yhteishuoltaja yhdestä liitosta. Huoltajuusmuoto ei sinällään ole ollut merkittävä. Tapaamiset ovat sujuneet mukavasti, tosin paljon joustoja ja muutoksia molemmin puolin mutta omasta puolestani olen pääasiassa tyytyväinen tilanteeseen.
Oma elämäkin on ollut mallillaan erokriisistä toivuttuani ja vaikka jotain komporomissejä joutuukin omien menojen suhteen tekemään niin elämäni parasta aikaa vietän. Joka päivä :)
1. 1
2. 1
3. yhteishuoltajuus, lapsi asuu kanssani
4. olen
5. Oikein tyytyväinen. Elämä lapsen kanssa on kasvattunut minua ihmisinä ja vanhemmuus on opettanut asioita joita ei muuten pysty oppimaan. Välillä oman ajan puutuminen väsyttää, mutta lapseni elämänilo ja positiivisuus korvaa kaiken muun. En valita elämäntilanteestani yhtään! =)
1. kaksi omaa lasta
2. yhden exän
3. yhteishuoltajuus, lapset asuneet tähän asti äitinsä luona, vanhempi 14v haluaisi tänä kesänä muuttaa meille, tuo on aiheuttanut hieman ongelmia, koska ex ei haluaisi näin tapahtuvan.
4. huoltajuusmuoto on ihan ok, tapaamisoikeus joka toinen vkl on ollut sellainen asia johon olisin toivonut muutosta. Onneksi lapset harrastaa ja saan nähdä heitä myös siellä.
5. vaikeaa kuvitella että voisin olla tyytyväisempi.
-real-
1. Yksi.
2. Yhden.
3. Yhteishuoltajuus vuoroviikkoasumisella, lapsi kirjoilla äidin luona mutta enemmän minulla.
4. Huoltajuus toimii hyvin, sikäli olen tyytyväinen. Virallinen suhtautuminen sen sijaan pitäisi saada vastaamaan tämän päivän tarpeita.
5. Niin no.. aina löytyy parantamisen varaa mutta pääpiirteittäin kyllä.
1. 3
2. 2
3. Yhteishuotajuus
4. kyllä
5. olen :)
Joo, mä olin yh-isä joten mun ei tarttis vastailla tällaiseen mutta jos sulla ei muuta ajankulua ole niin kirjoitan jotain lueskeltavaa sulle, tosin tää ei Nyyrikki-sarjaa taida voittaa ;D ;D ;D (vai onko sitä enää olemassa?)
1. Biologisia on 2 molemmat tuittupäitä poikia.
2. Hmm.. äitejäkin on 2 ainakin muistaakseni ;D
3. Ensin exällä vanhemman lapsen yksinhuoltajuus mutta tilanne muuttui siten ettei äiti kyennyt huolehtimaan lapsesta joten vaihtoehdot olivat a) adoptio b) isä ottaa lapsen joten mä pistin duunirukkaset naulaan ja otin pojan luokseni.. eli rukkaset vaihtui essuun, silloin joskus ts. 6 vuotta sitten.
Nykyään asunkin uusioliitossa ja meillä on nykyisen puolison kanssa yhteinen 3-vuotias kullannuppu tai kauhukakara tilanteesta riippuen, yleensä kuitenkin pieni kultanen ("isi anna muisku").
4. Meillä oli exän kanssa niin sekava huoltajuus etten oikein osaa sanoa mitä mieltä silloin siitä olin, toisaalta on ymmärrettävää ettei sairas ihminen kykene täyttämään kaikkia velvoitteitaan. Asian PITI olla niin että minä olen pääasiallinen huoltaja jonka luona lapsi asuu ja äiti saa tavata joka toinen viikonloppu mutta olihan niitä pitkiäkin taukoja ettei äiti tavannut laisinkaan. Mun piti aina maksaa kaikki kulut, lapsen matkat äidin luo sekä antaa ruokarahat vaikka eihän sen niin kuuluisi mennä. No, en vaan viitsinyt alkaa riitelemään kun välit olivat jotakuinkin kunnossa että pystyttiin puhumaan ja neuvottelemaan, ajattelin että muutana kymppi on pieni raha siinä mitassa. Huvittava yksityiskohta muuten on että äitinsä toi pojan viime sunnuntaina kotiin ensimmäisen kerran 5:een vuoteen, poika täyttää syksyllä 8v.
Mutta pääasiallisesti mulla ei ole valitettavaa, välillä oli tiukkaa vaikka olin töissä koko ajan mutta mitään pahoja muistoja ei ole eli ihan hyvin kaikki meni mun mielestäni.
5. Nykyiseen elämääni olen kohtuullisen tyytyväinen, lapset ovat elämäni suola ja silmänterä, kyllä ne tämän tietokoneen ohi menee vaikka luulet ehkä toisin :D Vielä kun ton muijan sais puhumaan henkeviä niin sitten ei mitään puuttuiskaan.. meitä miehiä siitä aina vaan syyllistetään mutta tasa-arvo näyttää jyräävän joka rintamalla heihou!
pitkästä aikaa :o)
Kyllä juttusi aina Nyyrikki sarjan voittaa, lueskelen mieluummin kauhukertomuksia tosielämästä ja sellaisiahan noi linukka juttusi usein ovat :o)
Käyn säännöllisesti lukemassa teidän turinoita, mutta itse olen ottanut vähän etäisyyttä.
Alkoi kyllästyttää kun aina piti olla taikinoimassa jonkinlaisten ongelmien kanssa, koulussa piti yrittää oppia lisää uutta, työtäkin tehdä ja hoitaa vielä penskaa.
Piti sitten hetkeksi luovuttaa.
Nyt sitten lomalla olen ottanut tämän tietotekniikan ihan huvisurffailun kannalta.
Kaksi viikkoa vielä lomaa, sitten alkaa työt ja siitä viikon päästä taas koulu. Jospa sitten innostuisi uudestaan räpeltämään näiden jakelujen kanssa.
Nyt täällä on taas tylsää kun poika on isällään ja on aikaa surffailla ja ihmetellä maailman menoa.
Tekemistä olisi vaikka muille jakaa, mutta kummasti sitä ei saa mitään aikaiseksi kun poika ei ole kotona. Laiskana vaan röhnöttää ja miettii mitähän tekisi..
Rankkaa on ollut sinullakin, hyvin olet kuitenkin tuntunut pärjäävän.
Itsellä on onneksi mennyt eron jälkeen kaikki ihan ok. Isä pitää lastaan monta kertaa viikossa jos se on mahdollista, ei luista elatusmaksuista eikä muutenkaan aiheuta (kovin paljon) päänvaivaa.
Erimielisyyksiä toki lapsen asioista aina on.
Nykyään osataan kuitenkin neuvotella jos ollaan eri mieltä ja päästään aina jonkinlaiseen kompromissiin.
Yhdessä ollessa ei osattukaan joustaa missään, aina eri mieltä ja hirveitä riitoja. Onneksi älyttiin erota.
Tottahan ne omat lapsukaiset ovat aina pieniä kultaisia. Meidänkin viime viikolla kun oli nyppinyt suuresti varjelemastani runkoruususta kakki nupun alut irti ja myös silloin kun piirsi sohvaan merkkauskynällä rantapallon kokoisen ympyrän ym..... No ei, kyllähän toi oikeasti kullannuppu on :o)
Tasa-arvoa, en ole päässyt vielä tutustumaan tasa-arvoiseen parisuhteeseen ;o)
1. lapsia 4
2. yhdelle naiselle ex vaimo
3. yhteishuoltajuus joka ei toimi äiti ei anna
4. en tosiaankaan ole. pitäisi olla yhteivalta mutta ex ei siihen anna mahdollisutta, ei anna minulle tietoja siltä 2 viikolta minkä ovat hänellä!
5. Olen erittäin tyytyväinen elämääni uuden ihanan vaimoni kanssa silloin kun ex ei meitä häiriköi.
1. Kuinka monta lasta sinulla on? - 1
2. Kuinka monen naisen kanssa? - 2
3. Minkälainen huoltajuus lapsistanne on? - yksin
4. Oletko tyytyväinen huoltajuusmuotoon? - erittäin
5. Oletko muuten tyytyväinen elämääsi? - miksen olisi
1. 3
2. 1
3. olen etäisä
4. en
5. olen
Ps. olen seurannut palstaa vasta muutaman kuukauden
1. Kuinka monta lasta sinulla on? 5
2. Kuinka monen naisen kanssa? 2
3. Minkälainen huoltajuus lapsistanne on? yhteishuoltajuus, minulla lähihuoltajuus nuoremmista, vanhemmat viikko viikko systeemillä. Tosin ovat niin isoja, että ennemmin puolivuotta siellä puolivuotta täällä
4. Oletko tyytyväinen huoltajuusmuotoon? ei valittamista huoltajuusmuodosta
5. Oletko muuten tyytyväinen elämääsi? miksi en olisi?
1. 3
2. Kahden. Yksi aikaisemmasta parisuhteesta. Kaksi nykyisestä liitosta.
3. Yhteishuoltajuus. Minä lähi.
4. Olen tyytyväinen. Muutenkaan ei ole riitoja, vaan sovussa osattu hoitaa lapseen liittyvät asiat.
5. Olen erittäin tyytyväinen.
Kaksi lasta.
Yhden naisen.
Yhteishuoltajuus, olen etävanhempi
Olisin halunnut viikko/viikko
Jaa-a, oikeastaan vasta opettelen elämää pitkän parisuhteen jälkeen.
Yht'äkkiä on paljon vapaa-aikaa, mutta baareissa istuminen ei kiinnosta eli joku harrastus on hakusessa.
Talous on onneksi kunnossa.