Ala-asteella mulla oli sellanen luokka (eli sellanen kaveriporukka/kaverit) jotka aina välillä huijaili. Nyt en enää luota kenennkään. Jos joku sanoo vaikka ettei voi lähteä kaupunkiin, kun on menossa ruokakauppaan, en ikinä usko. En kuitenkaan sano sitä muille mutta aina jää sellainen mieli että nii varmaa joo kunhan keksi tekosyyn. (Juuri tälläisiä olivat ala-asteella kaverini; ei voinut sanoa ettei asia käy vaan keksivät jonkun tekosyyn.)
Hermostun itseeni kun aina puhelun jälkeen mielessä on sama asia: "No kunhan keksi. Kuitenkin se on menossa jonkun toisen kanssa kaupunkiin."
Onko kellään muulla samallaista "ongelmaa"? Kiitos jo etukäteen!!
Hermostun itseeni kun aina puhelun jälkeen mielessä on sama asia: "No kunhan keksi. Kuitenkin se on menossa jonkun toisen kanssa kaupunkiin."
Onko kellään muulla samallaista "ongelmaa"? Kiitos jo etukäteen!!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Saattaa olla että kaveris keksivät tekosyitä ja on todella hyvä että ei nykymaailmassa luota kaikkeen, mutta. Sulla on ihan väärä asenne. Pärjäät itsesi kanssa paremmin jos asennoidut "menköön vaan, mä keksin ittelleni parempaa tekemistä". Itte ajattelen "pitäköön koppinsa"... =) Itse en myöskään luota ihan kaikkeen, mutta yritän kovasti luottaa ainakin niihin henkilöihin joihin ainakin pitäisi.. Tsemppiä!
Ei mikään todellinen maailmassa puolla aikuisten tekemisiä.Olkaa onnellisia lapsuudestanne,ja pysykää edes lapsenmielisinä näiden kuivien yksinkertaisuuksien joukossa.
Joo, mullon just sama juttu. Jos mää vaikka kysyn kavereilta viikonloppuna, et tehhääkö jottai...nii niillä on aina muita menoja. Mää aattelen, et kuhan vaan kusettaa, ettei tarvis tehä mittää. Mää en kanskaa luota palijo kehenkän selityksiin, aina aattelen kaikki tekosyinä. Monesti oon meinannu sanua päin naamaa kavereille, et teijän selityksen ei mee läpi.