HERMOSTUN ITSEENI!

Ala-asteella mulla oli sellanen luokka (eli sellanen kaveriporukka/kaverit) jotka aina välillä huijaili. Nyt en enää luota kenennkään. Jos joku sanoo vaikka ettei voi lähteä kaupunkiin, kun on menossa ruokakauppaan, en ikinä usko. En kuitenkaan sano sitä muille mutta aina jää sellainen mieli että nii varmaa joo kunhan keksi tekosyyn. (Juuri tälläisiä olivat ala-asteella kaverini; ei voinut sanoa ettei asia käy vaan keksivät jonkun tekosyyn.)

Hermostun itseeni kun aina puhelun jälkeen mielessä on sama asia: "No kunhan keksi. Kuitenkin se on menossa jonkun toisen kanssa kaupunkiin."

Onko kellään muulla samallaista "ongelmaa"? Kiitos jo etukäteen!!
3479
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Saattaa olla että kaveris keksivät tekosyitä ja on todella hyvä että ei nykymaailmassa luota kaikkeen, mutta. Sulla on ihan väärä asenne. Pärjäät itsesi kanssa paremmin jos asennoidut "menköön vaan, mä keksin ittelleni parempaa tekemistä". Itte ajattelen "pitäköön koppinsa"... =) Itse en myöskään luota ihan kaikkeen, mutta yritän kovasti luottaa ainakin niihin henkilöihin joihin ainakin pitäisi.. Tsemppiä!

Äänestä

Ei mikään todellinen maailmassa puolla aikuisten tekemisiä.Olkaa onnellisia lapsuudestanne,ja pysykää edes lapsenmielisinä näiden kuivien yksinkertaisuuksien joukossa.

Äänestä

Joo, mullon just sama juttu. Jos mää vaikka kysyn kavereilta viikonloppuna, et tehhääkö jottai...nii niillä on aina muita menoja. Mää aattelen, et kuhan vaan kusettaa, ettei tarvis tehä mittää. Mää en kanskaa luota palijo kehenkän selityksiin, aina aattelen kaikki tekosyinä. Monesti oon meinannu sanua päin naamaa kavereille, et teijän selityksen ei mee läpi.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


tai sitten ainakin kavereih... kirjoitti:

Ala-asteella mulla oli sellanen luokka (eli sellanen kaveriporukka/kaverit) jotka aina välillä huijaili. Nyt en enää luota kenennkään. Jos joku sanoo vaikka ettei voi lähteä kaupunkiin, kun on menossa ruokakauppaan, en ikinä usko. En kuitenkaan sano sitä muille mutta aina jää sellainen mieli että nii varmaa joo kunhan keksi tekosyyn. (Juuri tälläisiä olivat ala-asteella kaverini; ei voinut sanoa ettei asia käy vaan keksivät jonkun tekosyyn.)

Hermostun itseeni kun aina puhelun jälkeen mielessä on sama asia: "No kunhan keksi. Kuitenkin se on menossa jonkun toisen kanssa kaupunkiin."

Onko kellään muulla samallaista "ongelmaa"? Kiitos jo etukäteen!!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu