Kesällä käydessäni mummoni haudalla,
kauniita kukkia katsellessani,
minä muistan vanhat hautajaiset.
Katsoin silloin pienen pojan silmin,
elämä vielä opettajana,
arkkua seppeleineen alttarilla.
Muistan isäni kosteat silmät,
ensimmäistä kertaa kyynelissä,
ymmärtämättä ihmisten surua.
Kirkko täyttyy tuskasta,
virret veisataan nyyhkien,
seppeleissä valitellaan poismenoa.
Arkkua kantaa surulliset,
väsyneen näköiset miehet,
ulkona odottaa avattu hauta.
Tässä minä ne taas muistan,
hautakiveä katsellessa,
Pienen pojan hautajaiset.
kauniita kukkia katsellessani,
minä muistan vanhat hautajaiset.
Katsoin silloin pienen pojan silmin,
elämä vielä opettajana,
arkkua seppeleineen alttarilla.
Muistan isäni kosteat silmät,
ensimmäistä kertaa kyynelissä,
ymmärtämättä ihmisten surua.
Kirkko täyttyy tuskasta,
virret veisataan nyyhkien,
seppeleissä valitellaan poismenoa.
Arkkua kantaa surulliset,
väsyneen näköiset miehet,
ulkona odottaa avattu hauta.
Tässä minä ne taas muistan,
hautakiveä katsellessa,
Pienen pojan hautajaiset.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Surullinen, erittäin haikea. Ehkä ainut asia jonka tos muuttaisin ois kappalejako. Mut sisällöltää upea runo. Lisää kiitos :)