Tässä olis tämmönen tarinan alku... Jatkoa tulee kyllä, mut ennen sitä voisitte antaa oman karkeen arvionne tästä äkkiä väsätystä jutusta =) !
**************************************************
" Ja nyt likka lopetat tuommoisen käytöksen alkuunsa ! " äitini, Marja, huusi minulle. Itse istuin keittiön pöydällä puristaen käsiäni nyrkkiin yhä voimakkaammin. " Äläkä siinä yhtään irvistele tai mulkoile. Kuule MINÄ tiedän mikä sinä oot. Sinä et oo muuku kylmä ripuli ", hän oli taas juonut. Pullo lojui tiskialtaan päällä ja katsoin sanaakaan sanomatta, kun se tiputti viimeisen tipan kiiltävälle laatoitukselle. Minä istuin hiljaa ja siirsin katseeni Äidin tulistuneihin silmiin. " Kuinka sinä letukka kehtaat kattoo minua silmii ? Sinä asut minun katon alla ole jo kiitollinen. Niin muut on, mutta mitä sinä annat minulle ? Et mitää ! ", Äiti jylisi niin, että portaiden yläpäihin ilmestynyt pikkusisareni Riina juoksi kiljuen huoneeseensa. Tyynen rauhallisesti nousin ylös ja laskin käteni äitini olkapäälle. " Rauhoitu, ja jos sulla ei mulle muuta sanottavaa oo ni mä meen nyt lohduttaa Riinaa " Äidin silmiin syttyi hurja tuli, isku osui kivuliaasti ohimooni. " Minun silmieni edessä et puhu tuolla sävyllä ! " hän suorastaan kiljui ja heitti pullon seinään. Lasin sirpaleita sinkoili sinne tänne. Kyyneleet kihosivat silmiini. Koskaan ennen äiti ei ollut lyönyt häntä niiden 15 vuoden aikana jona minä olin tällä planeetalla matkannut. En ollut koskaan toivonut isää takaisin näin voimakkaasti.
" Toivon, että ymmärrät etten voi tulla takaisin ! " isä sanoi. Hän suki paria harmaata hius ainokaistaan taakse ja katsoi minua silmissään säälivä tuike. " En todellakaa ymmärrä ! Etkö sä tajuu ? Mä pidän pystyssä sen perheen ! Riina ja Ella on liian pieniä. Mä pelkään nii-en puolesta. Ja sitte Ransu, kuvittelet sä, että se pystyis jotain tekee. Täytti just 18, jos satut muistaan. Se vaa huolehtii siintä, että sil on rahaa röökii ja viinaa ", minä huusin ja koko kahvilan väki tuntui tuijottavan meitä. Isä tuijotti minua vaivaituneena ja kähisi hiljaa: " Täällä ei ole kenenkään vika mikäli meillä on perheongelmia ! Joten täällä et ala huutamaan kuin mikäkin vauva ". Tiesin, että isä oli oikeassa, mutta silti sanat loukkasivat minua. Suru silmissä tuijotin häntä. Vilkuillen muita ihmisiä olkansa takaa hän korjasi kiireesti aiheuttamaansa vahinkoa: " Mutta tietenkin te voisitte tulla minun luokseni käymään ensi viikonloppuna ?" Kohautin olkapäitäni ja sekoitin kaakaota. " Mutta voih, nyt minun täytynee kiirehtiä kokoukseen. " Niinpä tietenkin ", ajattelin ja siemasin mukista nopeasti etten olisi sanonut sitä ääneen. Hetken päästä isä jo vilkutti minulle ikkunan takaa ja kiiruhti autoon. Minä käperryin tuolille sykkyräksi ja suljin kaiken sisääni.
" Katokkaas tässä on mun rakas sisko ", Ransu örisi ja heitti kätensä minun olalleni. Hän haisi vahvalle viinalle ja tupakalle. Meidän olohuone oli täynnä ihmisiä, joista en tuntenut ketään. Vähin äänin sujahdin pois Ransun ulottuvilta yläkertaan minun valtakuntaani. " Äiti ", kuiskasin hiljaa ja raotin äitini makuuhuoneen ovea. Äiti makasi hiljaa ja liikkumatta. Astuin lähemmäs häntä. " Anteeksi ", hän vaikersi ja purskahti itkuun. Minä peräännyin ja päätin olla sanomatta mitään. En ikinä voisi antaa anteeksi mustelmaa poskellani.
Huokaisin syvään istuutuessani peilin eteen. Avasin saparot ja haroin kiharat irtaalleen toisistaan. Himmeä meikki korosti siroja kasvojani kauniisti ja joskus tämmöisinä hetkinä pystyin myöntämään olevani kaunis. Muutoin minun teki mieli kirkua nähdessäni peilikuvajaiseni. Mutta se kuuluu teinitytön nuoruuteen. Lisäsin hieman vaaleata luomiväriä ja ruskeata kajaalia tummentamaan himmeitä kulmakarvojani. Lysähdin sängylle ja kahmaisin lähimmän kirjan mikä käsiini sattui ja syvennyin siihen. Aikaa tosin oli vain puoli tuntia ja sitten minun pitäisi hakea Riina ja Ella tarhasta.
**************************************************
Ja sitten kaiketi olisi kohteliasta kysyä pitäiskö mun jatkaa... Mä nääs kirjotan tänne ekaa kertaa ja en oikein tiiä miten tää homma toimii mut nyt nährää.. =)
**************************************************
" Ja nyt likka lopetat tuommoisen käytöksen alkuunsa ! " äitini, Marja, huusi minulle. Itse istuin keittiön pöydällä puristaen käsiäni nyrkkiin yhä voimakkaammin. " Äläkä siinä yhtään irvistele tai mulkoile. Kuule MINÄ tiedän mikä sinä oot. Sinä et oo muuku kylmä ripuli ", hän oli taas juonut. Pullo lojui tiskialtaan päällä ja katsoin sanaakaan sanomatta, kun se tiputti viimeisen tipan kiiltävälle laatoitukselle. Minä istuin hiljaa ja siirsin katseeni Äidin tulistuneihin silmiin. " Kuinka sinä letukka kehtaat kattoo minua silmii ? Sinä asut minun katon alla ole jo kiitollinen. Niin muut on, mutta mitä sinä annat minulle ? Et mitää ! ", Äiti jylisi niin, että portaiden yläpäihin ilmestynyt pikkusisareni Riina juoksi kiljuen huoneeseensa. Tyynen rauhallisesti nousin ylös ja laskin käteni äitini olkapäälle. " Rauhoitu, ja jos sulla ei mulle muuta sanottavaa oo ni mä meen nyt lohduttaa Riinaa " Äidin silmiin syttyi hurja tuli, isku osui kivuliaasti ohimooni. " Minun silmieni edessä et puhu tuolla sävyllä ! " hän suorastaan kiljui ja heitti pullon seinään. Lasin sirpaleita sinkoili sinne tänne. Kyyneleet kihosivat silmiini. Koskaan ennen äiti ei ollut lyönyt häntä niiden 15 vuoden aikana jona minä olin tällä planeetalla matkannut. En ollut koskaan toivonut isää takaisin näin voimakkaasti.
" Toivon, että ymmärrät etten voi tulla takaisin ! " isä sanoi. Hän suki paria harmaata hius ainokaistaan taakse ja katsoi minua silmissään säälivä tuike. " En todellakaa ymmärrä ! Etkö sä tajuu ? Mä pidän pystyssä sen perheen ! Riina ja Ella on liian pieniä. Mä pelkään nii-en puolesta. Ja sitte Ransu, kuvittelet sä, että se pystyis jotain tekee. Täytti just 18, jos satut muistaan. Se vaa huolehtii siintä, että sil on rahaa röökii ja viinaa ", minä huusin ja koko kahvilan väki tuntui tuijottavan meitä. Isä tuijotti minua vaivaituneena ja kähisi hiljaa: " Täällä ei ole kenenkään vika mikäli meillä on perheongelmia ! Joten täällä et ala huutamaan kuin mikäkin vauva ". Tiesin, että isä oli oikeassa, mutta silti sanat loukkasivat minua. Suru silmissä tuijotin häntä. Vilkuillen muita ihmisiä olkansa takaa hän korjasi kiireesti aiheuttamaansa vahinkoa: " Mutta tietenkin te voisitte tulla minun luokseni käymään ensi viikonloppuna ?" Kohautin olkapäitäni ja sekoitin kaakaota. " Mutta voih, nyt minun täytynee kiirehtiä kokoukseen. " Niinpä tietenkin ", ajattelin ja siemasin mukista nopeasti etten olisi sanonut sitä ääneen. Hetken päästä isä jo vilkutti minulle ikkunan takaa ja kiiruhti autoon. Minä käperryin tuolille sykkyräksi ja suljin kaiken sisääni.
" Katokkaas tässä on mun rakas sisko ", Ransu örisi ja heitti kätensä minun olalleni. Hän haisi vahvalle viinalle ja tupakalle. Meidän olohuone oli täynnä ihmisiä, joista en tuntenut ketään. Vähin äänin sujahdin pois Ransun ulottuvilta yläkertaan minun valtakuntaani. " Äiti ", kuiskasin hiljaa ja raotin äitini makuuhuoneen ovea. Äiti makasi hiljaa ja liikkumatta. Astuin lähemmäs häntä. " Anteeksi ", hän vaikersi ja purskahti itkuun. Minä peräännyin ja päätin olla sanomatta mitään. En ikinä voisi antaa anteeksi mustelmaa poskellani.
Huokaisin syvään istuutuessani peilin eteen. Avasin saparot ja haroin kiharat irtaalleen toisistaan. Himmeä meikki korosti siroja kasvojani kauniisti ja joskus tämmöisinä hetkinä pystyin myöntämään olevani kaunis. Muutoin minun teki mieli kirkua nähdessäni peilikuvajaiseni. Mutta se kuuluu teinitytön nuoruuteen. Lisäsin hieman vaaleata luomiväriä ja ruskeata kajaalia tummentamaan himmeitä kulmakarvojani. Lysähdin sängylle ja kahmaisin lähimmän kirjan mikä käsiini sattui ja syvennyin siihen. Aikaa tosin oli vain puoli tuntia ja sitten minun pitäisi hakea Riina ja Ella tarhasta.
**************************************************
Ja sitten kaiketi olisi kohteliasta kysyä pitäiskö mun jatkaa... Mä nääs kirjotan tänne ekaa kertaa ja en oikein tiiä miten tää homma toimii mut nyt nährää.. =)
Vastaukset 2
Vanhimmat
NiNNy toi oli hyvä nove ja sun täytyy JATKAA sitä.. =)
Jooh.. Kiitti.. Kiva kuulla et joku on tota mieltä ? =)