Mitä voisin tehdä... olen kuullut äidiltäni että isäni oli romani.. olen nähnyt hänet mutta olin silloin niin pieni että en kovin paljon muista ja nyt isäni on jo kuollut... mietin vain mitä mieltä muut romanit ovat minusta kun minulta kysytään esin että ootko kaaleita niin vastaan puoliksi ja sitten jos ne kysyvät että no mitä kaaleita oot ja kuka sun isä oli ja silleen... kun en voi vastata mitenkään kun äitini ei koskaan halua puhua asiasta ja häpeää että isäni oli mustalainen! minulla on sisaruksia mutta meillä ei ole samaa isää eli...mitä voin vastata kun jotkut tulee sanomaa että esitän mustalaista koska en tiedä mitään oikein isästäni ja olen oikeastaan aika vaalea :S ja siniset silmät niin olisi hauska tietää jos joku voisi vastata että mitä mieltä olette jos tulisitte kysymäänjotain ja jäisin seisomaan monttu auki että en minä tiijä :D
olisin kiitollinen...
yks vaa...
16887
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Romanitaustasi niin tee se koska romanit eivät haluaisi mitään niin paljon kuin olla valkolaisia.
Työnsaanti ja kaikki olisi helpompaa.
Asunnonsaanti jne.
Elikkä pidä omana tietonasi moinen häpeä.
Iso identiteetti asia jonka miettiminen voi viedä vuosia jos olet nuori. Mulla on itselläni luultavasti vähemmän romani verta kuin sulla (tosin en tiedä oliko isäsi kokonainen vai puolikas, kokemuksesta tiedän että äidit ei niin tarkkaan asioista tiedä) ja joskus kysyin romani mission ihmisiltä että kuinka tulisi suhtautua asiaan. Vastaus oli että jos on sen verran kaukana ne juuret niin ei kannata paljon mainostaa, tulee herkästi vaan riitaa, etenkin valkolaisten kanssa. Mietin kuitenkin asiaa itse monia vuosia ja halusin tietää enemmän..Iän myötä asian kanssa pääsee sit hiljalleen tasapainoon ja hyväksyy itsensä juuri sellaisena kuin on. Suosittelen tietty lukemaan esim. tällä palstalla käytävää keskustelua puolikkaista, kokonaisista jne. ja miettiä sitten että haluaako sellaiseen soppaan mukaan millään tavalla. Itse ennen häpesin sinisiä silmiäni ja toivoin olevani mustalainen koska en sopeutunut oikein mihinkään ja kuvittelin että sitten olisi ainakin ollut se oma porukka tukena...Nykyään hyväksyn itseni ja olen tyytyväinen että mulle maailma on täysin avoinna, mua ei pidättele mikään. Pieni ripaus roamni verta minussa on kuitenkin itselleni sellianen hiljainen ylpeyden aihe jota kannan mukanani ja sydämmessäni sen kummemmin tekemättä siitä numeroa. Sen kautta olen myös oppinut että asiat eivät ole aina ihan musta-valkoisia, eikä yksinkertaisia. On joutunut miettimään monelta kantilta ja saanut suvaitsevaisuutta. Nykyään kyllä kunniooitan romaneja sopivan matkan takaa:)
Sellaisen jännän jutun olen romaneissa huomannut että yleisesti vähän halveksitaan sekoituksia...mutta sit jos tutustutaan vähän paremmin niin aletaan suorastaan kaivamaan niitä juuria ihmisiltä..varmaan yksilöllinen tuo suhtautuminen on tietysti.
Onnea matkaan mihin ikinä päädytkin. Jumalan siunausta mukaan! Asiat menee niinkuin niiden tulee mennä!
Hyvää kesää KAIKILLE!
Harmittelen teitä kaikkia, jotka olette ( romani)sukunne puolesta joutuneet ikävän, vähättelevän ja eriarvosuuden kohteeksi. Se on romanivanhem-malta(ja sukulaisilta)törkeää käytöstä,jota ei voi millään puolustella, eikä siinä mitään puo-lustettavaa olekaan.
Mustalaisuus ei tule automaattisesti verenperin-tönä. Mustalaiseksi tullaan ja kasvetaan vain mustalaisyhteisössä. Jos silloinkaan, sillä mus-talaisuus on kovin vaikeasti määriteltävä asia; piirre, elämäntapa, kulttuuri ym. ym.jossa sydä-mensivistys luetaan mielellän siihen piirteeseen ja mustalaisuuteen kuuluvaksi. Jos näin on, niin sellainen piirre on teidän vanhemmalta puuttunut kokonaan. En heristä sorme,koska en tiedä niitä olosuhteita ja vaikeita asioita,joissa nämä asi-at on ratkaistu,siis menty yhteen ja erottu jnp. mutta yleistettynä useammat vanhemmat pitävät lapsiinsa erottelematta(kaajeisiin ja kaaleisiin)yhteyttä. Olen kuullut samanlaisia elämänkohta-loita romanilastenkodeissa kasvaneilta lapsilta.
Sinulle nuori tyttö kerron sen, että mustalaisu-us sinänsä ei tuo mitään lisäarvoa Sinulle. Mutta jos esim. sattuisit elämässäsi onnistumaan yli kaikkien odotusten; saamaan hyvän ja arvos-tetun ammatin,olisit vaikkapa tangotähti tai muu-ten jollakin elämänsaralla kuuluisa, niin kohta piha täyttyisi sukulaisia, serkkuista, pikkuser-kuista, löytyisi enoa ja tätiä ja muuta sukulais-ta.
Mustalaisuutta ei tarvitse puolikkaankaan häve-tä, ihmisinä olemme samanlaisina, ensisijaises-ti ihmisiä. Ole rehellisesti oma itsesi, se riit-tää. Se on jo paljon,kun ja jos uskaltaa olla aidosti sitä, mitä on, mutta kaikkea "kummalli-suuksia" ei kannata selittää sillä, että on 1/2 tai 1/1 mustalainen.
Harmi myös, jos äitisi on laittanut isäsi Sinun silmissäsi maanrakoon, sillä kenkään ei ole paha ihminen vaan toinen on heikompi toista. On rin-nassa hyvää jokaisen,vaik´aina ei esille loista
Sainko isäsi edes mahdollisuutta osoittaa sitä? Kaikkea hyvää teille kaikille ja pää pyystyyn, ei mustalaisuus mikää "sairaus" ole. Tälläkin palstalla on mielellään kerrottu kuuluisuuksi-sta, jotka verenperinnöltään saattavat hieman olla mustalaista, mutta ei se heitä ihmisinä mi-tään "näyttelyesineitä" tee. Teot ja tekemättä jätetyt ovat ne, jotka ratkaisevat.
itse olen nuorena teininä jonkin aikaa kulkenut romanien kanssa, kuten esim. yksi serkkunikin. Yhteys sitten katkesi, moikataan kun nähdään. Heiltä alunperin kuulinkin omista juuristani. Myöhemmin olen ymmäertänyt isovanhempieni elämäntavat ihan eri valossa. Tavat ovat aikalailla noudattaneet romanien tapoja vaikka mummo olikin täys kaajee. Tosin voi olla että ne tavat ovat olleet myös maaltamuuttaneiden valtaväestön parissa normaaleja...ja ovatkin. saman katon alla parhaimmillaan neljäkin sukupolvea, fanaattinen rakkaus hevosiin, häpeä tiettyjä asioita kohtaan jne. vaikka he olivat täysin irrallaan romaneista niin joitain tapoja jostain syystä eli heillä. Itse koin sen ilmapiirin pienenä itseasiassa ahdistavaksi koska oma koti oli hyvin erilainen..nykyään ymmärrän sen eri tavalla.
kaaleet ole tosiaankaan hevosihmisiä.
Ehkäpä äitisi oli ottanut mustalaistapoja elämäänsä, ei ne meinaan itsestään suju keltään.
Mä tein ittelleni ajat sitten selväksi etten voi kahdessa eri kulttuurissa elää, isäni on romani ja äiti suomalainen. Isään en ole pitänyt yhteyksiä koska katson asiaa niin että se olisi ollut hänen hommaansa, eikä ollut mukana kuvioissa. Lähes kaikki ystäväni ovat suomalaisia ja läheinen sukuni myös. Eniten hyljeksintää muistan että tuli isän sukulaisilta ollessani pieni, nyttemmin en halua koko porukkaan pitää yhteyttä. Tunnen olevani suomalainen mutta se ei estä olemasta kiinnostunut omista juuristaan. En ole mainostanut koskaan olevani puolikas, se että tiedän sen itse, riittää. On multakin kaaleet pienempänä kyselleet olenko heikäläisiä mutta ei enää koska puketuminen ja olemukseni ei viittaa siihen mitenkään. Silloin kun asia on itselle selvä on helppo hengittää.
Sinulla on oikeus tietää kuka isäsi oli. Puhu ihmeessä tästä asiasta äitisi kanssa... Jos tiedät isäsi etunimen, voit sanoa sen kysyjille mutta sanoa ettet tiedä tarkemmin. Jos kysyvät, voit suoraan vastata että et tiedä koska et ole koskaan ollut tekemisissä isän puolen suvun kanssa. Tärkeintä ei ole kuitenkaan vastata ihmisten kysymyksiin, vaan jos niin haluat, ottaa toisesta puolesta suvustasi selvää. Hmm, ikävältä kuulostaa että ottaa miehen jota myöhemmin häpeää. Ei hyvä, eikä varmasti sinullekaan mukavaa.
...jos haluat. Nyt jos sun äiti ei halua siitä puhua niin kyllä mustalaiset sen varmaan tietää. Kun tiedät paikkakunnan, ajankohdan ja äitisi nimen niin kyllä joku kaalo osaa yhdistää sut johonki kaaleenmieheen, riippuu tienki siitä oliko sun äidillä ja tällä mustalaismiehellä pitempi suhde vaiko yhden illan tanssilavatango. Kaaleilla kuitenkin on suhteellisen pienet piirit ja kyllä sieltä helposti löytää etsimänsä. Mutta aloita siitä että tutustut johonki kaaleen elämässä kasvaneeseen ja olevaan ihmiseen (mielellään aikaihmiseen) joka tuntee paljon eri kaaleita ja sakkikuntia.
JOs sää haluat ja sussa on kaaleen verta ni et jätä yhtää kiveä kääntämättä, kaalo on semmonen olemassaa että se saa minkä tahansa asian selville jos se haluaa.
Hyvää jatkoa sulle.
taitaa olla aika nor-maalia että isät on ha-kusessa
on joka puolella lapsia, eikä vain yhdelle ainoalle
..mun romani-isällä on yhteensä 7 lasta ja kaikki eri äideille.. Äiti oli naimisissa isän kanssa 3v kun synnyin ja selvisi että sinä aikana olin saanut 2 muuta sisarta... Äijä oli hirveä häntäheikki mutta ihmetellä täytyy miten naiset tekevät lapsia miehelle jota tuskin tuntevat. Mulla on yhteensä 6 sisarta ja kaikilla eri äidit! En ole yhteyksissä ollenkaan puolisisaruksiini vaikka olen kuullut että meissä on toisissa samaa näköä häkellyttävän paljon.
halusi lapsen, niin kuin minäkin,halusin
mutta oikeesti sain ihanalta mieheltä ,lapsi on
muisto rakkaudesta ja aikanaan ylpeytemme yht,
oikeasti siis yllättävän kiva juttu.
Tässä on hiukan ajattelemisen aihetta kaiken kiireen keskelle.
Suosittelen kuitenkin lukemaan tämän lävitse - ajatuksella.
Asioita tapahtuu joskus niin yllättäen, mutta eihän me voida kuin
sopeutua ja elää tätä päivää niin kuin viimeistä, niinhän? Tämän
tarinan tarkoitus on muistuttaa, että eläkää!
Hyvä ystäväni avasi vaimonsa vaatekaapin ja otti sieltä esiin
laatikon, jonka sisällä oli silkkipaperiin kääritty leninki. "Tämä ei
ole mikä tahansa laatikko", ystäväni sanoi. Hän avasi laatikon ja
tuijotti sen sisältöä.
"Vaimoni sai tämän lahjaksi ensimmäisellä Pariisin matkallamme 9
vuotta sitten. Hän ei koskaan laittanut tätä ylleen, sanoi säästävänsä
sitä erityistä tilaisuutta varten. No luulisin, että tämä on kai sitten
se."
Ystäväni asteli sängyn viereen ja asetti laatikon hänen vaimonsa
muiden tavaroiden vierelle, jotka hän oli kohta viemässä
hautaustoimistoon, sillä hänen vaimonsa oli juuri kuollut.
Ystäväni kääntyi puoleeni ja sanoi: "Älä koskaan säästä mitään
erityistä hetkeä varten, sillä jokainen päivä on erityinen hetki."
Nuo sanat painuivat mieleeni ja tänään päätän, että luen enemmän ja
siivoan vähemmän. Istun kuistilla turhia murehtimatta, vietän
aikaa rakkaitten lähimmäisteni kanssa ja teen lyhyempiä työpäiviä. Keskityn
niihin asioihin, jotka ovat minulle tärkeitä.
Ymmärrän, että elämää eletään sen ainutlaatuisen kokemuksen tähden. Ei
siksi, että se olisi jokin selviytymisleiri.
Enää en tuskaile. Otan paremmat lautaset kaapista ja pistän uudet
vaatteet päälle supermarkettiin. En tiedä, mitä ystäväni vaimo
olisi tehnyt, jos olisi tiennyt, että on aika lähteä seuraavana aamuna.
Sitä ei kukaan meistä osaa kertoa. Ehkä hän olisi soittanut sukulaisilleen,
läheisimmille ystävilleen tai sitten ei. Hän olisi voinut soittaa
vanhalle ystävälle sopiakseen riidan. Hän olisi saattanut mennä
syömään suosikkiravintolaansa.
Ne ovat ne pienet asiat, joiden tekemättä jättämistä minä katuisin,
jos aikani olisi tullut.
Katuisin sitä, koska enää en voisi tavata ystäviäni tai kirjoittaa
sitä kirjettä, jonka halusin kirjoittaa sinä "yhtenä päivänä".
Katuisin ja olisin murheellinen, koska en sanonut sisarilleni,
lapsilleni ja ystävilleni kuinka paljon heistä välitän riittävän usein.
Nyt en enää kuitenkaan pidättele kaikkea sitä, mikä tuo naurun ja ilon
sydämiimme. Ja joka aamu, joka päivä, joka tunti ja joka hetki sanon,
että tämä hetki on se erityinen hetki.
Jos saat tämän tarinan, se johtuu siitä, että joku välittää sinusta ja
ehkäpä siksi, että sinä välität myös jostain.
Jos olet liian kiireinen lähettämään tätä jollekin josta välität, niin
muista, että sitä jotain tai yhtä päivää, joka on kaukana ei
välttämättä edes koskaan tule.
----- Välitetty viesti päättyy -----
Minä tunnen/tiedän erään naisen,on jo50-v,joka on koko ikänsä halunnut peittää et on puoliksi romani.Isä täysrom,äiti vaaleita,mut tumma muuten.Enkä voi ymmärtää,miksi on hävennyt taustaansa..hän värjaa tukkaansa vaaleaksi pukeutuu vaaleitten tavoin..Ja on mennyt piloon,jos on tummia ollut näkösällä (kuulin )Isäänsä hällä on kuitenkin jonkinlaiset välit.En vain voi ymmärtää,miksi häpeää taustaansa..jotenkin tuun surulliseksi,kun asiaa ajattelen,vaikkei se minulle kuulukkaan..Haluaisin silti Hänelle sanoa;olisit ylpeä että sinussa on romaniverta,kertakaikkiaan olet jotain ainutkertaista,erilaista mutta kaunista..sitä minä vaan,että MIKSI JOKU HÄPEÄÄ ja tahtoo salata romanitaustansa,työssäkäyvä,perheensä hoitava ihminen...en voi käsittää,käsitätkö sinä????
Sano niinkuin asia on.En tiiiiä.Sillä kuittaat kaikki muutki suhtautumiset.Mutta kyllä äitisi olisi velvollinen kertomaan vähän enemmän..vaikka häpiää kuinka,sehä on hänen häpiänsä !! EI SINUN.Onneks mulla on toisenlainen äippä,hän on kertonut kuka oli isäni.
.. jotka ovat viitsineet vastata :) kiitoskiitoskiiiiiitoossh...nyt tuntuu hyvältä kun sai kerrottue edes jonnekkin tämän asian..