Jos tilanne on semmoinen että mies tapaa työpaikan bileissä 13 vuotta nuoremman tytön, menee heti ensimmäisen yön jälkeen tämän luokse asumaan ja kolmen viikon sisällä hakee avioeroa vaimostaan, alkaa rakentaa uusperhettä tämän nuoremman tytön kanssa koska on vaimon kanssa kaksi lasta. Tyttö itse on vasta parikymppinen ja on kärsinyt/kärsii vaikka minkälaisista korvien välisistä sairauksista, hyvin pahasta syömishäiriöstä, hakee mm. voimakkaasti vanhempia miehiä suhteeseen ja heidän pitää todistaa hänelle että hän on "ykkönen" jättämällä aikaisemman naisensa/vaimonsa. Tämä sama kaava on toistunut aikaisemminkin muutaman kerran mutta ilman lapsia.
Tyttö lähtee itse opiskelemaan toiselle paikkakunnalle syksyllä eikä näinollen tule olemaan joka päivä osa uusperheen elämää, vain viikonloppuisin ja milloin mies tulee käymään toisella paikkakunnalla. Tyttö itse sanoo että kun mies ei halua olla "perheen isä" vaan seikkailija, tehdä kaikenlaista, kokea ja nähdä uusia asioita, uusia harrastuksia, mennä ja tehdä eikä ole luonteeltaan perhe-isä niin on luonnollista että eroaa perhe-äidistä ja jatkaa nuoremman villin kanssa elämää. Itseäni hieman pelotti se tapa miten tyttö sanoi "lapsen äänellä" innostuneesti miten hänestä tulee nyt äitipuoli.
Tuleeko tämmöinen kestämään? Mitkä tulee olemaan suurimmat ongelmat? Voiko lapset olla tällä kertaa nyt se "liima" joka pitää oikeasti suhteen yhdessä? Voiko tästä tulla onnellinen pari? Mitä heidän pitäisi tehdä jotta tämä oikeasti toimisi?
Toivon todellakin että ko. henkilöt eivät tätä lue, koska en halua sekaantua niiden ongelmiin/elämään mutta kiinnostaa todella paljon tietää että voiko tämmöinen pari löytää onnen ja taistella itsensä vastoinkäymisten läpi? Olisihan tuo jotenkin hienoa jos tästä tulisi joku todella hieno suhde ja kaikki sopeutuisi tilanteeseen mutta itse epäilen tuota aika paljon.
Tyttö lähtee itse opiskelemaan toiselle paikkakunnalle syksyllä eikä näinollen tule olemaan joka päivä osa uusperheen elämää, vain viikonloppuisin ja milloin mies tulee käymään toisella paikkakunnalla. Tyttö itse sanoo että kun mies ei halua olla "perheen isä" vaan seikkailija, tehdä kaikenlaista, kokea ja nähdä uusia asioita, uusia harrastuksia, mennä ja tehdä eikä ole luonteeltaan perhe-isä niin on luonnollista että eroaa perhe-äidistä ja jatkaa nuoremman villin kanssa elämää. Itseäni hieman pelotti se tapa miten tyttö sanoi "lapsen äänellä" innostuneesti miten hänestä tulee nyt äitipuoli.
Tuleeko tämmöinen kestämään? Mitkä tulee olemaan suurimmat ongelmat? Voiko lapset olla tällä kertaa nyt se "liima" joka pitää oikeasti suhteen yhdessä? Voiko tästä tulla onnellinen pari? Mitä heidän pitäisi tehdä jotta tämä oikeasti toimisi?
Toivon todellakin että ko. henkilöt eivät tätä lue, koska en halua sekaantua niiden ongelmiin/elämään mutta kiinnostaa todella paljon tietää että voiko tämmöinen pari löytää onnen ja taistella itsensä vastoinkäymisten läpi? Olisihan tuo jotenkin hienoa jos tästä tulisi joku todella hieno suhde ja kaikki sopeutuisi tilanteeseen mutta itse epäilen tuota aika paljon.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mitä sillä on väliä? Ja mitä se sinulle kuuluu? Aika näyttänee, miten siinä käy.
Se sama uteliaisuus mikä ajaa suuren osan suomalaisista seuraamaan kauniita ja rohkeita, kotikatua ja muita saippuasarjoja on se miksi tämä kiinnostaa minua. Haluan tietää ja pähkäillä tuon tapauksen ongelmia vaikka toivonkin kaunista loppua. Ainoa ero tässä on että ei puhuta tarusta vaan todellisuudesta, voi seurata vierestä ja oppia jotain itse miten todellisuus toimii.
Olen aina ollut kiinnostunut ihmisistä ja niiden historiasta, mitä ovat kokeneet, mitä kokevat, mitä aikovat tehdä elämässään ja miten ovat pärjänneet elämässä. Uskon itse että opin paljon muiden ihmisten menestyksistä ja virheistä, omieni lisäksi.
Noh, itseäkin vähän ihmetytti, että oletko tämän tytön ystävä vai mistä noin tietoinen hänen kuvioistaan.
Noh, jokatapauksessa ei ole hyviä kortteja jaettu tolle parisuhteelle. Muutenkaan jotenkin noin ailahtelevaisen miehen ajatukseen elää villiä elämää ilman perhe-elämää, en paljoa luottaisi kun aikaakin kulunut noin vähän. Ei sitä tiedä, ehkä homma kestääkin, ehkä ei. Itse veikkaisin suurimmaksi ongelmaksi sitä nopeaa ja ajattelematonta toimintaa sekä vastuun unohtamista lapsistaan, joka tulee tulevaisuudessa ehkä olemaan isokin probleemi.
Eräänlainen sivusta seuraaja olen.
Minua itseäni arveluttaa juuri tuo nopea tahti, olen itse ollut parisuhteessa joskus yh-äidin kanssa ja siinä tulin todella hyvin toimeen pojan kanssa mutta silti siinä oli omat ongelmansa mihin en ollut valmis. Se ei todellakaan ole mikään "avaimet käteen" ratkaisu vaan pitää ottaa huomioon lapsi/lapset, miten ja mitä ovat oppineet, mitä arvostavat, mikä sinun roolisi on heidän elämässään, mikä on se tapa millä haluat itse kasvattaa heitä ja miten toimit kun hommat ei menekkään niinkuin ajattelit tai toivoit.
Tässä minun alkuperäisessä kirjoituksessani niin en usko että tuossa nyt mentiin ihan kovin hyvillä eväillä mutta olisi jotenkin silti hieno tarina jos tuo tyttönen saisi haltuun elämänsä, löytäisi miehestä sen oikean itselleen ja onnistuisi hyvin äitipuolena. En vaan millään usko että noin tulee käymään, aika näyttää. Voi aina toivoa lottovoittoa vaikka se on epätodennäköinen :)
Olen taas jonkunlaisessa puolisuhteessa erään naisen kanssa jolla on pari lasta, tulen hyvin toimeen lasten kanssa ja tykkään heistä tosi paljon mutta olen pienellä varauksella tässä koko hommassa, minä haluan omia lapsia vielä jonain päivänä ja tämä nainen ei halua enää lisää lapsia, eli tällä hetkellä kamppailen sen ajatuksen kanssa että pystynkö luopumaan haaveesta omista lapsista ja kasvattaa kahta melkeen teini-iässä olevaa kuin omiani? En usko.
Tuon ensimmäisen yh-naisen kanssa tuli niin läheiset välit sen pojan kanssa että se ero sattui myös häneen, nyt yritän välttyä siltä tilanteelta tässä toisessa suhteessa että ei lapset koe toista "isän menetystä" vaan pysyttelen juuri sopivalla etäisyydellä jotta ymmärtävät että minä en ole astumassa isän kenkiin.